Miehen saamattomuus/laiskuus!

Mieheni on uskomaton sohvaperuna, jonka oma-alotteisuudessa olisi kovasti parantamisen varaa. Onko muilla miehiä, jotka voivat esim.koko vapaapäivänsä maata sohvalla tai sängyllä katsoen tv:tä ja välillä torkkuen? Toisekseen mieheni ei ole ulkoillut KERTAAKAAN lastemme kanssa sen 1 1/2 vuoden aikana, mitä uudella asuinalueella olemme asuneet. Ei harrasta kanssamme mitään eli ei esim.luitele/hiihdä talvella poikien kanssa tai kesäisin pelaa jalkapalloa tai mitään muutakaan heidän kanssaan. Kotonakaan ei heitä juuri leikitä.Tekee joskus ruokaa ja siivoilee ajoittain.On työnsä puolesta erittäin pitkiä aikoja pois kotoa eli huolehdin arjesta ja lapsista myös silloin yksin.

Mihin tuollaista miestä arvin? Ja keskusteltu on, mutta mikän ei ole muuttunut!

 

meil on kans sellanen sohvaan juurtunut jolla kasvaa kädessä kaukosäädin.. siis silloin kun on kotona..siivoilee joskus,mutta aina niin ett mä en ole kotona.sit kun astun ovesta niin lösähtää sohvalle :/

 

Meillä muuten samanlaista mut mies ei siivoile eikä ruokia laittele kotona ollessaan.
Olen myös totaalisen kyllästyny tähän meininkiin.Puhuttukin on ja luulin sen ymmärtävän yskän mutta paskat :headwall:

 

Niin, olenkin tässä miettinyt että jos puhuminen ei auta ja meininki ei muutu niin jääkö paljon vaihtoehtoja? Oon venyttänyt pinnani niin äärimmilleen ja nyt tuntu, että se katkeaa. Mies on enemmän "haitaksi" kuin avuksi.

 

Olisi mukavaa keskustella sun kanssa enemmän aiheesta,yyv:tä jos laittasit...jos kiinnostaa.Ite haluisin kans jutella aiheesta enemmän toisen samassa tilanteessa olevan kanssa!

 

Olisi mukavaa keskustella sun kanssa enemmän aiheesta,yyv:tä jos laittasit...jos kiinnostaa.Ite haluisin kans jutella aiheesta enemmän toisen samassa tilanteessa olevan kanssa!

Harmi, mulla ei oo mustaa nikkiä tällä palstalla, joten en voi lähettä sulle yv:tä. Vaikka tosiaan olis mukava jutella samassa tilanteessa olevan kanssa! Montako lasta teillä on ja minkä ikäisiä? Miten oot ajatellut toimia asian suhteen vai oletko jo "tyytynyt tilanteeseen"? Meillä 2 poikaa (3v ja 5v).Itselläni tosiaan alkaa raja tulla nyt vastaan ja olen tosissani alkanut miettimään mitä asian kanssa teen. Taakka on välillä niin raskas, ett tuntuisi helpomalta antaa miehen mennä. Kun ei hänestä muutoin ole mitään apua kuin taloudelliseen puoleen. Eiköhän me toimeen tultaisi lasten kanssa keskenäänkin, tuleehan moni muukin. Itselläni vakituinen työpaikka ja sen puolesta nyt ainakin jonkinlainen talouden ylläpitomahdollisuus.

 

Olisi mukavaa keskustella sun kanssa enemmän aiheesta,yyv:tä jos laittasit...jos kiinnostaa.Ite haluisin kans jutella aiheesta enemmän toisen samassa tilanteessa olevan kanssa!

Harmi, mulla ei oo mustaa nikkiä tällä palstalla, joten en voi lähettä sulle yv:tä. Vaikka tosiaan olis mukava jutella samassa tilanteessa olevan kanssa! Montako lasta teillä on ja minkä ikäisiä? Miten oot ajatellut toimia asian suhteen vai oletko jo "tyytynyt tilanteeseen"? Meillä 2 poikaa (3v ja 5v).Itselläni tosiaan alkaa raja tulla nyt vastaan ja olen tosissani alkanut miettimään mitä asian kanssa teen. Taakka on välillä niin raskas, ett tuntuisi helpomalta antaa miehen mennä. Kun ei hänestä muutoin ole mitään apua kuin taloudelliseen puoleen. Eiköhän me toimeen tultaisi lasten kanssa keskenäänkin, tuleehan moni muukin. Itselläni vakituinen työpaikka ja sen puolesta nyt ainakin jonkinlainen talouden ylläpitomahdollisuus.

Voisitko tehdä itelles mustan nikin?Eihän se ole homma eikä mikään :saint:
En oikein tässä viittis alkaa asiaa puimaan sen tarkemmin ku mut pian tunnistetaan...
3 lasta meillä on.Samalla lailla asioista aattelen kuin sinäkin,mut mut...en tiedä...

 

Mulla on aiemin ollut musta nikki tällä mutta olen sen poistattanut enkä taida enää uutta tehdä Mukava kuitenkin kun vastasit ja saa tunteen ettei nyt ihan yksin ole asian kanssa tässä maailmassa. Moni asia olis pitänyt tajuta jo aikoja sitten ja ajoissa ettei tähän tilanteeseen olis asiat menneet. Nyt pitää vaan koittaa löytää ulospääsy umpikujasta.

 

meillä on kans 3 lasta.joiden kanssa mies ei tee mitään.. mulla on ero vireillä kun taustalla on alkoholismi..

 

Sen verran vielä,että olen miettiny onko oikea syy lähteä lasten kanssa pois ku mies on muuten hyvä.Ei juo ku harvoin ja silloinkin käyttäytyy asiallisesti,ei ole väkivaltainen,ei huuda eikä mesoa...Se vaan tosiaan tympii ku koskaan ei mitään yhdessä tehdä,perheen kesken.Toki ymmärrän että on väsyny ku tekee kuusikin päivää viikossa 12 tuntia ja enemmänkin töitä mut ku sit kotona ollessaan ns.vapaapäivinä löhöilee sohvalla taikka on netissä....Yleensä miehen kotona ollessa alkaa vitutus,ei silloin ku päineen lasten kanssa olen.Siitä voi jo aika paljon päätellä asioita...Tokihan meillä on ihanaa ja mukavaa ollu,mut se oli silloin ku en stressannu kyseisillä asioilla mut nyt alkaa olemaan mitta pikku hiljaa täynnä!!! :kieh:

 

Niin, olen miettinyt että mikä oikeus silti miehellä on viettää täydellisiä vapaapäiviä ollessaan vapaalla? Itsekin teen raskasta 3-vuorotyötä mutta vapaapäiviä mulla ei ole koskaan. Työt jatkuu kotona vai miten kävis jos minäkin ottasin oikeudekseni vapaapäivinä maata sohvalla 24/7? Kuka ne lapset hoitais ja kaiken muunkin? Toisaalta katson myös niin, että vaikka asiasta on useita kertoja puhuttu niin mies ei silti ole valmis muuttamaan mitään omassa toiminnassaan eli ei pidä missään arvossa huomautuksia eikä näe omassa toiminnassaan mitään väärää. Minusta pitäisi jo herätä todellisuuteen, koska esikoisemme on alkanut jo kyselemään, että "miksi isi ei koskaan tee meidän kanssa mitään eikä leiki"?!

Meilläkään ei ole väkivaltaa ekä alkoholi ole ongelma, mutta nuo nyt ei minusta ole ainoita ja oikeita syitä muutenkaan erota vaan jokaisella on suhteessaan omat kompastuskivensä. Mutta miksi ja kuinka kauan minun pitää jaksaa joustaa jos mies taas ei ole valmis yhtään tulemaan vastaan ja muuttamaan omaa toimintaansa? Millaisen miehen mallin pojat saavat jne?