Miehen tietokone-/peliriippuvuus

Heih.

Kaipaisin vertaistukea ylläolevan aiheen kanssa kamppailuun, jos kohtalotovereita on, kuulisin mielelläni, miten olette tilanteesta selvinneet..
Meillä normaali päivä menee näin: Ollaan lapsen kanssa (1v) kahdestaan aamupäivä, leikitään, ulkoillaan jne. Mies tulee töistä kotiin, istuu koneelle ja pelaa/surffailee siihen asti, kunnes menee nukkumaan. Syö toki välillä, mutta siinä se. Hänellä on myös edellisestä suhteesta lapsi, joka siis on hänelle melkeinpä näkymätön, jota tekee pahaa katsella.

Olen miettinyt eroa, ihan jo itseni kannalta, haluaisinhan miehen, joka osallistuu lapsen hoitoon (siis omasta halustaan!) ja kodinhoitoon, tekisi kanssani asioita, istuisi edes joskus mieluummin minun viereeni ja katsoisi kanssani telkkua, JOTAIN. Illasta toiseen saan katsoa hänen selkäänsä, enää en viitsi edes yrittää useimmiten puhua hänen kanssaan, sillä niin monesti olen jutut kesken jättänyt, eikä hän ole edes asiaa huomannut. Eroa olen miettinyt myös lapsen kannalta, sillä en halua, että päädymme tilanteeseen jossa yhteinen lapsemme sanoo minulle: "isi on aina tietokoneella" (niinkuin mieheni lapsi minulle yksi päivä totesi..)

Silti hirvittää. En edes halua ajatella, miten voisin antaa lapseni miehelle, sillä kai hänenkin tulisi lastaan tavata jatkossa, jos eroaisimme. Miten pärjäisin ilman tuota kullannuppua, jota minä yksin olen hoitanut nyt vuoden verran, mies vaan niinä aikoina kun olen ollut pois kotoa, eli TODELLA HARVOIN. Nykyään epäilenkin, että poissa ollessani siskonsa lasta hoitaa, eikä hän todellakaan ole vielä sen ikäinen, että voisi pienemmän perään katsoa. Miten selviäisin taloudellisesti nyt, kun olen hoitovapaalla? Millä rahalla tässä asuntoa lähdetään katsomaan, kun ei ole edes rahaa vuokraan? Töihin olen palaamassa ensi syksynä, mutta välillä tuntuu, että pakko on jotain tapahtua sitä ennen.

Toivon asiallisia kommentteja, en mitään tyyliin mitäs otin amispellen jne, noita vastauksia olen jo tarpeeksi lukenut. Ja ei, ei mieheni ole 16v vaan jo lähemmäs kolmeakymmentä. Jos sinulla on aiheesta kokemusta, kerro kokemuksistasi, koen olevani ongelmani kanssa niin yksin. Ja yksin muutenkin, ilman elämänkumppania, vaikka kai tuon miehen pitäisi sellainen olla.. : /

 

Kuulostaapa niin tutulta!!!
Meillä on kohta 2v poika ja mies pelaa kaiket ajat vain koneella. Ei juuri osallistu mihinkään muuhuin kuin tuohon tietokoneen ja tv:n maailmaan. Nyt alkaa pikku hiljaa mennä asiaan hermot. Aina lupaa vähentää ja jopa lopettaa, mutta lupauksiksi se vain on jäänyt. En enään usk,o että pystyykään lopettaan. Nämä viikonloput vallankin on mulla kauhean rankkoja, kun miehestä ei ole mitään apuja kodinhoidossa saati pojan hoidossa. Mies itse ei usko olevansa riippuvainen, mutta sitähän hän on.

Tähän asti ollaan pärjätty ihan hyvin. Mies kyllä välillä silloin kun pyydän ja vaadin niin hoitaa poikaa välillä hyvin ja välillä tietokeneelta(mikä mua ärsyttää, että sanoo että on aikaa hoitoaa lasta ja silti onkin kova kiire konelle). Mutta pitää aina pyytää ja vaatia. Enkä halua olla aina pyytämässä. Mielestäni voisi mieskin omatoimisesti leikkiä pojan kanssa. Mies kyllä haluaa olla pojan kanssa, mutta hänelle rittää se kun töihin lähteissä ja töistä tullessa vähän seurustelee lapsen kanssa.

Tänään jopa uhkasin lähteä pojan kanssa. Sen verran meni taasen hermot.
En halua erota. Rakastan miestä. Mutta näin tämä ei tule toimimaan pitemmän päälle.
Olisin kanssa kiitollinen kokemuksita ja jos joku on löytänyt asiaan toimivan ratkaisun. En usko että vaihtamalla asia paranee. Jokin muu keinto olisi hyödyllistä löytää.
Niin mies on yli kolmekymppinen, jonka elämä on World of Warcraftn virtuaalinen maalilma.

 

Moi,

Jotkut ihmiset pitävät pelaamisesta, toiset eivät. Ihmisillä on erilaisia tapoja harrastaa ja rentoutua. Liikaa tietokoneella istuminen ja pelaaminen voi tuntua vierestä katsovasta pahalta, ymmärrän sen täysin.

Mutta; en usko, että pelaamisen rajoittaminen auttaa mitään. Jos aikuinen ihminen ei itse osaa lopettaa pelaamista nukkuakseen / ollakseen lapsensa kanssa jne., on jossain vikaa.

Neuvoisin kuitenkin itsekin kokeilemaan pelaamista ja olemaan avoin pelien maailmalle. Esim. XboX Kinect-pelejä voi pelata koko perhe, niistä saa hauskaa liikuntaa ja yhdessäoloa. Eli kun perheessä on isompia lapsia, pelaaminen voi olla koko perheen harrastus. Sinun pitää myös löytää pelit, joista itse pidät. Jos pelaaminen ei kuitenkaan kaikesta huolimatta jaksa kiinnostaa, voitte aina sopia, että sinäkin saat omaa aikaa omille harrastuksillesi ja mies saa vastavuoroisesti pelata rauhassa.

Jos et kertakaikkiaan kestä miehesi pelaamista, ero voi olla ratkaisu. Olen itse asunut pelaamista rakastavan miehen kanssa 11 vuotta, pelaan joskus, mutta en mitenkään intohimoisesti. Yritän olla kuitenkin edes jollain tasolla kiinnostunut mieheni harrastuksesta. 4-vuotiaan poikamme en toistaiseksi anna vielä pelata paitsi muisti/lautapelejä. On peleissä paljon hyvääkin, mutta liika on tietysti aina liikaa. Kaikkea hyvää perheellesi.