Miehen työ toinen koti

kyllä voi vituttaa, mikä siinä on ku työstä ei voi lähtee JUST sillon ku työaika päättyy?? eeeei pitää vielä palvella seuraavaa asiakasta ja seuraavaa.. eilen oli merkattu että klo 16 asti on töissä, meidän piti mennä kauppaan, äijä soittaa 18.30 että "mennäänkö sinne kauppaan"? vastasin siihen että mee vaikka yksin, oon menos tytön kanssa kaupungille!! tänään piti olla vapaapäivä, mutta, lupas mennä 17-20 töihin tuuraamaan, ku ei voi sanoa "EI, on jo suunnitelmia perheen kanssa"!!

#&%£$!* #&%£$!* ku #&%£$!* asutaan melkeen sielä työpaikalla, ja vähintään tunti kestää ennenku äijä on kotona siitä ku työaika on päättyny, ja ei, ei petä, töissä se on. \|O \|O

tähän lisään vielä sen että en koskaan nalkuta kotona, laitan ruokaa, vähä väliä leivon, hoidan lasta, merkkipäivänä hetki sitten sai kukkalähetyksen töihin (kimpun ruusua), kotona odotti kahvi ja juustokakku..

mikä #&%£$!* mättää?? ainoa mistä oon pahalla tuulella kotona on se ku odottaa ja odottaa että tulis jo kotiin, niin menee 1-2 tuntia siitä ku työaika päättyny että äijä ilmestyy, ja sit on jo huono fiilis.

 

Pittäähän sitä leipä tienata. Töitä pittää tehä sillon kun niitä on. Voit sinäki sit shoppailla ku ukko tuo rahaa. Nykyajan naiset taitaa olla nii laiskoja että odottaa vaan että miehet tulee kotiin ja tekee illat kotihommia. Saa vaimo "levätä", joopa joo.

 

Saako miehesi noista ylitöistä korvauksen, vai onko hän "talkoilla" töissä tuon työajan ulkopuolella. Jos siitä tulee ylityökorvaukset, niin silloinhan asia on hyvin ja ainut ongelma se kun miehen kanssa sopimat aikataulut ei pidä. Siinä miehellä on harjoittelemista, että sopii aikataulut sellaisiksi, että pystyy ne pitämään ja jos tulee muutoksia, niin soittaa ainakin ajoissa (tietysti joskus voi tulla tiukkoja tilanteita, että ei pysty ajoissa ilmoittamaan). Jos sitten on niin, että mies ei saa lisärahaa tuosta työstä, niin sitten se asia pitää muuttaa. Joko niistä ylitöistä pitää saada korvaus tai sitten ylityöt pitää lopettaa ja vaikka mennä iltaisin sivutöihin jos intoa riittää ja rahasta on tarve.

 

jos miehesi vain viihtyy töissä paremmin kuin kotona?

 

Tunnistin itseni kuvauksestasi aika tarkastikin....
Tuo pani miettimään MIKSI minä teen näin paljon töitä ja
otan aina lisää töitä vastaan..
Pohdin tuota kohtuullisen pitkään(töissä)ja aluksi totesin että pidän työnteosta; tai ainakin siedän sitä kohtuullisen hyvin.
Etelä-Pohjanmaalla elämäni asuttuani en ole mikään supliikkimies ja
kovasti töitä tekemällä haluan osittain näyttää vaimolleni kuinka tärkeää minulle on perheeni hyvinvointi ja kuinka tärkeänä pidän sitä että kannan leivän kotipöytään.
Myös miehesi voi kokea, että tämä työnteko on hiljainen tapa osoittaa että Sinua vaimo rakastetaan, eikä meillä harvasanaisilla miehillä ole montaa tapaa sitä osoittaa...
Sanoin tuossa vaimolle että rakastan sinua, ensin se meinasi
tippua tuolilta ja sitten tuo rupesi tihrustelemaan; toivottavasti onnesta.

Näin minä tuumasin tuon asian. Ja onhan työ välttämätöntä laskujen maksuunkin...

 

Ehkä teillä pelaa palvelu liian hyvin ja alkanut olla itsestäänselvyyttä? Panosta ihmeessä itseesi ja ala elää "omaa" elämää kun ei se miehellekään tunnu olevan kovin tärkeää.

Raha on toki tärkeää, mutta kohtuus kaikessa.

 

Vaikka niistä ylitöistä ei maksettaisikaan, saattavat ne silti olla arvokkaita siinä tilanteessa kun väkeä vähennetään. Ensimmäisinä yleensä (jos oikeus toimii) lähtee ne joiden työaika päättyy neljältä mutta ovat kotona jo varttia vaille neljä. Ja täytyy omakohtaisesti kommentoida, että kun ei kehtaa sanoa ei, kun firmassa on itsensä sellaiseen asemaan ängennyt/ajautunut että korvaavaa miestä ei ihan heti paikalle saada niin ei oo pokkaa sanoa, että ajakaa tehdas alas, meen kotiin vaimon luo että päästään kauppaan, korvaava kaveri lähti just ajaan, on perillä kolmen tunnin päästä...No meillä vaimo tietää tilanteen ja ei ainakaan minulle ole valitellut, ehkä joku ilta ovella on rivi pupujusseja, eikun perkules nehän on mun tavarat muovipusseissa...

 

tiedän sen, että mies tykkää työstään, mutta, tuntuu että ylityöt töissä vie miedän yhteistä aikaa. ymmärrän että leipä pöytään pitää tienata, mutta haittaisko tulla edes kerran viikossa kotiin että kerkeis edes kauppaan sen verran ajoissa, ettei aina tarttis kuulla "Suljemme 10 minuutin kuluttua, Tervetuloa uudelleen"!?

 

\

Tunnistin itseni kuvauksestasi aika tarkastikin....
Tuo pani miettimään MIKSI minä teen näin paljon töitä ja
otan aina lisää töitä vastaan..
Pohdin tuota kohtuullisen pitkään(töissä)ja aluksi totesin että pidän työnteosta; tai ainakin siedän sitä kohtuullisen hyvin.
Etelä-Pohjanmaalla elämäni asuttuani en ole mikään supliikkimies ja
kovasti töitä tekemällä haluan osittain näyttää vaimolleni kuinka tärkeää minulle on perheeni hyvinvointi ja kuinka tärkeänä pidän sitä että kannan leivän kotipöytään.
Myös miehesi voi kokea, että tämä työnteko on hiljainen tapa osoittaa että Sinua vaimo rakastetaan, eikä meillä harvasanaisilla miehillä ole montaa tapaa sitä osoittaa...
Sanoin tuossa vaimolle että rakastan sinua, ensin se meinasi
tippua tuolilta ja sitten tuo rupesi tihrustelemaan; toivottavasti onnesta.

Näin minä tuumasin tuon asian. Ja onhan työ välttämätöntä laskujen maksuunkin...

tää on niin totta!

 

\

Pittäähän sitä leipä tienata. Töitä pittää tehä sillon kun niitä on. Voit sinäki sit shoppailla ku ukko tuo rahaa. Nykyajan naiset taitaa olla nii laiskoja että odottaa vaan että miehet tulee kotiin ja tekee illat kotihommia. Saa vaimo "levätä", joopa joo.

en shoppaile ukon rahoilla, vaan omilla, sillon ku ylimäärästä sattuu löytymään.

en odota miestä kotiin sen takia että saisin levätä, vaan sen takia että kaipaan sen seuraa!

 

miten pitkia paivia te teette?
mun mies lahtee toihin klo 08 jalkeen ja tulee kotiin 18030-1900, joskus myohemmin. han ei saa ylityokorvauksia vaan esimiehena hanen pitaa vastata etta kaikki tulee hoidettua.
meilla on 2 alle 4-vuotiasta lasta ja kolmas syntyy pian. nalkuttamalla en ole saanut miesta tulemaan kotiin aikaisemmin, olen itsekin toissa mutta jommankumman taytyy joustaa lasten vuoksi.
kun lapsia ei ollut olin itsekin kova tekemaan 'maailman tarkeinta' tyota ja tein 11-15 tuntisia paivia. nyt lasten synnyttya ei enaa sita ei enaa viitti jaada toihin iltaisin haisemaan vaan on tarkeampaakin tekemista. harmi etteivat kaikki isat ajattele samalla tavalla...

 

\

miten pitkia paivia te teette?
mun mies lahtee toihin klo 08 jalkeen ja tulee kotiin 18030-1900, joskus myohemmin. han ei saa ylityokorvauksia vaan esimiehena hanen pitaa vastata etta kaikki tulee hoidettua.
meilla on 2 alle 4-vuotiasta lasta ja kolmas syntyy pian. nalkuttamalla en ole saanut miesta tulemaan kotiin aikaisemmin, olen itsekin toissa mutta jommankumman taytyy joustaa lasten vuoksi.
kun lapsia ei ollut olin itsekin kova tekemaan 'maailman tarkeinta' tyota ja tein 11-15 tuntisia paivia. nyt lasten synnyttya ei enaa sita ei enaa viitti jaada toihin iltaisin haisemaan vaan on tarkeampaakin tekemista. harmi etteivat kaikki isat ajattele samalla tavalla...

sillä on se normaali 8h/päivä, mitkä venyy usein 10 tuntiin (vähintään se venyy tunnin yli, joskus yli kakski). ite oon kotona lapsen kanssa (alle vuoden). kai se on vähä mihin kans on tottunu parisuuhteessa, jos on tottunu siihen että mies AINA on vähintään 10h töis niin onhan se eri ku on tottunu siihen 8 tuntiin..eiköhän se ajan myötä ala tajuamaan mistä on kyse.

 

\

\

Pittäähän sitä leipä tienata. Töitä pittää tehä sillon kun niitä on. Voit sinäki sit shoppailla ku ukko tuo rahaa. Nykyajan naiset taitaa olla nii laiskoja että odottaa vaan että miehet tulee kotiin ja tekee illat kotihommia. Saa vaimo "levätä", joopa joo.

en shoppaile ukon rahoilla, vaan omilla, sillon ku ylimäärästä sattuu löytymään.

en odota miestä kotiin sen takia että saisin levätä, vaan sen takia että kaipaan sen seuraa!

Niin ja kai lapsetkin isää tarvitsevat? Kohtuus siinä leivän tienaamisessakin...Eiköhän ole vain tekosyy kotoa poissaololle.

 

Meilläkin ne työpäivät vaan venyy ja venyyy... Ei voi kuulemma lähteä kesken asiakaspalvelun (vaikka olisimme yhdessä sopineet kuinka tahansa tärkeälle asialle menosta jo viikkoja etukäteen) eikä edes pikaisesti ilmoittaa kotona odottaville myöhästymisestä. Parhaimmillaan olemme lasten kanssa odottaneet kotona yli 2 tuntia.Ruokakauppaan on ehitty, mutta esim. pankit ja toimistot ovat sulkeutuneet.
Asia ok jos ylityöt ovat todellisia ja niistä vielä maksetaankin, mut ne keksityt selitykset... Nähtävästi ne naistyökaverit ovat todellakin kivempaa seuraa kun kotona nalkuttava eukko.
Elämme 2000-luvulla ja nykypäivänä työelämä ja muksujen hoito ja kasvatus on sen verran rankkaa, että kyllä se kahden ihmisen osallistumisen asioihin vaatii.

 

Olisit tyytyväinen,että mies edes käy töissä,kun niistäkin täällä naristaan,jotka eivät työtä tee.Ja onhan toi kotiintulo 18.30 ihan ihmisten aikaan.Mä olen 7 vuotta ollut lasten kanssa kotona ja mies menee töihin klo.8 tulee 22.30 (oma yritys).En silti narise työajoista,tuohan mies leivän pöytään ja minä saan nauttia lasten kanssa kotona!

 

\

Olisit tyytyväinen,että mies edes käy töissä,kun niistäkin täällä naristaan,jotka eivät työtä tee.Ja onhan toi kotiintulo 18.30 ihan ihmisten aikaan.Mä olen 7 vuotta ollut lasten kanssa kotona ja mies menee töihin klo.8 tulee 22.30 (oma yritys).En silti narise työajoista,tuohan mies leivän pöytään ja minä saan nauttia lasten kanssa kotona!

miten sä jaksat? kerro jaksamisesi salaisuus!!!

 

Vastaan tohon edelliseen.Tiesin mitä se on,kun oma yritys hommattiin,mutta mulle oli alusta asti selvää,että olen mahdollisimman kauan lasten kanssa kotona (en ole katunut päivääkään) ja mies tuki tätä päätöstä.Ollaan muutettu uuteen paikkaan,enkä edes tunne täältä juuri ketään,mutta ollaan käyty lasten kanssa kerhoissa ja puistoissa ja onhan noita yleisiäkin tapahtumia esim.kirjastoissa,tavataan vanhoja kavereita,kun täältä "korvesta" lähdetään liikkeelle,tosin harvoin.Ja onhan isälläkin vapaapäivänsä,ainakin silloin tällöin ja niistä sitten nautimmekin kaksin verroin ja silloin saan minäkin levätä.Liikkukaan lastenne kanssa ja tutustukaa uusiin ihmisiin,älkää jääkö kotiin murehtimaan.Nauttikaa lapsistanne,ovat pieniä vain hetken!

 

niin se siis on kun arvelinkin, omasta asennoitumisesta paljolti kiinni. jotkut on luonnostaan kestävämpiä kuin toiset tai sitten hakevat elämältään erilaisia asioita.
on kuitenkin rohkaisevaa kuulla että on niitä jotka jaksavat ja jaksavat ja jaksavat... :flower:

 

Olin itse juuri samanlaisessa tilanteessa 20 vuotta. Tein pitkiä päiviä ja vaimo nalkutti kotona, ihan aiheesta. Käski ottaa patjan mukaan töihin tai muuttaa sinne kokonaan.
Olin vain liian kiltti työnantajalle mutta myös perusteellinen työn suhteen, "hommat tehdään loppuun asti ja kunnolla" ennemmin ei lähdetä. Työpäivät venyivät usein 12-tuntisiksi, ja ei niistä saanut kuin hikisen kuukausipalkan. Vaikka pyysit lisää liksaa, niin aina oli joku syy miksei juuri nyt voida nostaa sitä.

Tein tätä asiakaspalveluhommaa kaikkiaan vuodesta 1980-vuoteen 2002 syksyyn eri firmoissa, viimeisessä firmassa olin vuodesta 1988.
Viimeinen palkankorotus vuonna 1995.

Mikä oli tulos?

Täydellinen loppuunpalaminen syksyllä 2002, joka jatkuu edelleen.

Sanoin itseni irti 03/2003, kesken sairauslomien, koska katsoin että en koskaan voi palata sellaiseen työpaikkaan.

Tällä hetkellä olen työtön, ja vaikka olenkin ollut ennen ahkera ja tunnollinen työntekijä, niin tällä hetkellä ajatus työnteosta tuntuu aika kaukaiselta asialta.

Mielessäni on ehkä pelko siitä, että joutuisin samanlaiseen tilanteeseen kuin ennen.

Olen viisikymppinen kaveri ja oppinut jokaisen työni työssäoppimalla, eli minulla ei ole sen kummempia koulutuksia ja näinollen sen työnsaantikin olisi ja on vaikeaa.

OPETUS:

Älkää hyvät ihmiset antako työnantajalle kaikkea ilmaiseksi ja älkää olko niin höveleitä, että teette kaiken mitä pyydetään.
Siitä ei tule kuin sairaaksi.

 

\

Olin itse juuri samanlaisessa tilanteessa 20 vuotta. Tein pitkiä päiviä ja vaimo nalkutti kotona, ihan aiheesta. Käski ottaa patjan mukaan töihin tai muuttaa sinne kokonaan.
Olin vain liian kiltti työnantajalle mutta myös perusteellinen työn suhteen, "hommat tehdään loppuun asti ja kunnolla" ennemmin ei lähdetä. Työpäivät venyivät usein 12-tuntisiksi, ja ei niistä saanut kuin hikisen kuukausipalkan. Vaikka pyysit lisää liksaa, niin aina oli joku syy miksei juuri nyt voida nostaa sitä.

Tein tätä asiakaspalveluhommaa kaikkiaan vuodesta 1980-vuoteen 2002 syksyyn eri firmoissa, viimeisessä firmassa olin vuodesta 1988.
Viimeinen palkankorotus vuonna 1995.

Mikä oli tulos?

Täydellinen loppuunpalaminen syksyllä 2002, joka jatkuu edelleen.

Sanoin itseni irti 03/2003, kesken sairauslomien, koska katsoin että en koskaan voi palata sellaiseen työpaikkaan.

Tällä hetkellä olen työtön, ja vaikka olenkin ollut ennen ahkera ja tunnollinen työntekijä, niin tällä hetkellä ajatus työnteosta tuntuu aika kaukaiselta asialta.

Mielessäni on ehkä pelko siitä, että joutuisin samanlaiseen tilanteeseen kuin ennen.

Olen viisikymppinen kaveri ja oppinut jokaisen työni työssäoppimalla, eli minulla ei ole sen kummempia koulutuksia ja näinollen sen työnsaantikin olisi ja on vaikeaa.

OPETUS:

Älkää hyvät ihmiset antako työnantajalle kaikkea ilmaiseksi ja älkää olko niin höveleitä, että teette kaiken mitä pyydetään.
Siitä ei tule kuin sairaaksi.

"hommat tehdään loppuun asti ja kunnolla" tämä kuulostaa erittäin tutulta! ja tottakai olen tyytyväinen että mies on töissä ja tienaa leivän pöytään, mutta ei sekään saa mennä sen verran liiallisuuksiin että se työ vie melkeen kaiken ajan perheeltä! onneks on kuitenki niitä vapaapäiviä kuukaudes kun yhdessä käydään jossain.

 

jos ei muuta niin opeta mies ilmoittamaan ajoissa jos jää pidemmäksi aikaa töihin. aikuiset tekee niin!