Mieheni ei anna äitini hoitaa lastamme

Ääh, olen joutunut ikävään välikäteen. Meillä on 1.5-vuotiaas lapsi ja mieheni ei luota äitiini lastenhoitajana. Hänen omat vanhempansa ja muutamat muut kaverimme saavat hoitaa lastamme, mutta mieheni ei halua että minun äitini hoitaisi lasta.

En tietenkään voi pakottaa häntä hyväksymään äitiäni hoitajaksi, jos hän ei tähän luota, mutta surettaa kun äitini kysyy lasta hoitoon ja joudun keksimään tekosyitä miksei sovi. Hän on minulta jo kerran kysynytkin suoraan että hänkö ei saa lastamme hoitaa Sanoin että kiitos tarjouksesta, katsotaan tarvitaanko apua... Ja apua todella tarvittaisi, äitini asuu lisäksi ihan lähellä ja pääsisi kaikkein helpoiten hoitamaan lasta, mutta ei siis ole vielä kertaakaan ollut lapsen kanssa kahden. Hän kyllä käy usein meillä kun minäkin olen kotona, mutta kahden en ole heitä hetkeksikään voinut vielä jättää.

On vaikea olla objektiivinen ja sanoa onko mieheni pelossa perää. Äitini on aika hössöttäjä ja huonomuistinen ja hieman erikoinen persoona, mutta en itse olisi tullut ajatelleeksi ettei hän voisi hoitaa lasta, jollei mies olisi tätä mieltä. Nyt en ole itsekään aivan varma, onko mieheni epäluulolle syitä, vai liioitteleeko hän. No, ihan sama mitä minä ajattelen, koska en voi miestäni pakottaa hyväksymään epämieluisaa hoitajaa. Harmittaa vaan tilanne, enkä tiedä mitä sanoisin äidilleni. En voi tietenkään hänelle sanoa että mieheni ei luota häneen, enkä haluaisi pahoittaa hänen mieltään mutta toisaalta nyt tuntuu että hän on jo asian arvannutkin Äh... onko kohtalotovereita tai kenelläkään ajatuksia miten asiasta äidille kertoisi niin ettei pahoittaisi tämän mieltä? No ei vamraan kyllä ole sellaista tapaa missä mieltä ei pahoittaisi

 

Onko äidilläsi muita lapsenlapsia? Onko heidän hoitamisensa häneltä onnistunut? Mitä miehesi pelkää sattuvan?

 

Annatko hänen hoitaa lastasi kun itse olet kotona.Siis että itse puuhailet jotain muuta ja äitisi hoitaa lapsen?
Ikävä tilanne.

 

anna esimerkkejä miten äitisi on vaarantanut lapsenne, tai sinut kun oleit pieni. aloittakaa vähitellen. eli äiti teil kyläs lähdet viemään roskapussi. sit käyt kaupassa pikaseen tai suihkussa tms. eli siinä kotona tapahtuvaa hoitamista. en usko et hän pystyy lapsenne rikkomaan.

 

onhan äitisi hoitanut sinutkin ja henkiin olet jäänyt?

 

Jos sun äiti mielestäsi pystyy lastanne hoitamaan (ja varmaan tollasta isompaa lasta pystyykin, kun lapsikin jo osaa vaikka mitä eikä kaiken tartte olla niin justiinsa), niin koita saada miehen pää kääntymään. Jos aloittaisitte vaikka ihan tunnin parin hoitopätkillä, niin mieheskin vois oppia luottamaan äitiisi. Puhu miehelle, kuinka paljon siitä olis sulle apua. Tai aloittakaa sillä, että äitisi on lapsen kanssa vaikka puoli tuntia kun käyt vaikka lenkillä.

 

Eli toisin sanoen, jos sinä olisit syystä tai toisesta saanut päähäsi, etteivät miehesi vanhemmat olisi hoitajina kelvollisia, myös miehesi olisi muitta mutkitta hyväksyttävä tämä? Vai mieskö teillä päättää, kuka on luotettava ja kuka ei? Eikö tosiaan ole mitään keinoa varmistaa äitisi luotettavuus, esim. antamalla hänen hoitaa lasta kun olette paikalla tai aluksi aivan lyhyitä pätkiä, esim. kauppareissun ajaksi. Onhan se hieman ikävää, jos aivan syyttä torjutaan tarjottu apu tai estetään isovanhempaa luomasta läheisempää suhdetta lapseen. Äitisi siis ilmeisesti on kaikinpuolin kuitenkin terve ja päihteetön. Tuntuu siltä, että miehesi on hieman turhantarkka, eikä kenties ymmärrä hieman erikoisempia ihmisiä.

 

Mä varmaan sanoisin miehelle, että hoitaa sitten itse, mulla on sillon ja silloni menoa, että parasta olla silloin kotona, jos se ei sovi niin äitini tulee hoitamaan halusi mies tai ei. Mä en koskaan ole ymmärtänyt tota, että toinen määrää kuka saa hoitaa ja kuka ei. Jos äiti itse on sitä mieltä että hänen oma äitinsä on lapselle ihan hyvä hoitaja niin miehen on se hyväksyttävä, ellei tällä ole sitten painavia perusteita siihen miksi ei sovi hoitajaksi.

Mä taas luulen että tässä tapauksessa on kysymys vaan kiusanteosta, eikä mitään kunnon perusteita asialle ole.

 

En ymmärrä tuollaista jos äitisi ei ole mitään syytä epäilylle antanut. Ei kai se mies saa tuollaista yksin päättää ihan vaan "musta tuntuu"-perusteella?

 

voiko miehilläkin olla anoppikompleksi???? voiko se myös tarttua?

 

Meillä vähän samamkaltaine tilanne paitsi minä olen se joka vastustaa hoitoon jättämistä. Itse ratkaisen asian niin, ettei kumpikaan isovanhemmista (tai muistakaan tuttavista) saa lasta hoitoon, eli tasapuolista kaikille. Itse en siis missään nimessä suostu antamaan lastamme miehen vanhemmille hoitoon, mutta miehen vanhemmat saavat hoitaa lasta meillä kotona, kun esim. käymme miehen kanssa kahdestaan ostoksilla jne.

Pystyisitkö sinä alkuun jättämään lastanne äidillesi juuri teillä kotona, ja aloittaa esim. kuten joku edelläkin mainitsi, ihan 5 minuttin yksinjättämisellä? Käyt esim. viemässä roskat tai jos tämäkin miehesi mielstä jo huonoidea niin ihan jos käyt suihkussa kun äitisi on lapsen kanssa? Kun näitä hetken "hoitamisia" ollut, niin pikkuhiljaa pidentää aikaa esim. lenkin tai kauppareissun ajaksi. Itse ajoitan hoitamiset usein vielä niin, että ruoat on syötynä ja uniaika kaukana, eli riittää kun hoitaja vain leikittää.

 

Kiitos vastauksista! Äidilläni ei ole vielä muita lastenlapsia, ja viimeksi n. 5-6 vuotta sitten hän on hoitanut pieniä lapsia (2-5 -v). Silloin ainakin on selviytynyt hyvin ja näidenkin lasten vanhemmat ovat häneen luottaneet. Tosin hänen kuntonsa on mielestäni huonontunut kyllä näiden 5-6 vuoden aikana hieman...

Mieheni pelkää, että hän ei vain selviytyisi tilanteista, joissa lapsemme kiukuttelee (on uhmaiässä) tai sekoittaisi asioita. Äidilläni on huono näkö ja kuulo, ja lisäksi hän ei oikein muista annettuja ohjeita. Hän haluaa hoitaa lasta omalla tavallaan ja kun olemme kolmestaan, minä, äiti ja lapsi, niin äitini yrittää kyllä aika paljon puuttua sihen, miten hoidan lasta. Se ei ole sitä, että hän antaisi neuvoja, vaan hän kieltää minua tekemästä asioita. Esim, kun lapsi kiukuttelee, en saisi hänelle korottaa ääntä tai en saisi ottaa lelua pois häneltä jos hän lyö jne. Lisäksi äitini mielestä lasta ei saa kutittaa. Äitini siis hellisi ja lellisi lasta (mielestäni) liikaakin. Samoin lasta ei hänen mielestään saa itketäää (käytämme välillä unikoulua) ja hän haluaisi nukuttaa lapsen sylissään päiväunille, ja annoinkin hänen sitä tehdä kun lapsi oli pienempi, mutta nyt parilla viime kerralla siitä ei ole tullut mtiään, lapsi on vain huutanut esim. 1.5-2 h äitini sylissä ja lopulta olen vienyt hänet nukkumaan.

Kerran kävi sellainen melkein-vaaratilanne, että olimme rattailla kolmisin kävelyllä ja lumiaura oli tulossa. Lapsi on innoissaan kaikista isoista autoista ja äitini halusi näyttää hänelle lumiauran. Vaikka meidän olisi pitänyt lähteä vain kovaa vauhtia eteenpäin, ettei jäädä auran alle, niin äitini rupesikin kääntämään rattaita toisinpäin, että lapsi näkisi auran, eikä ollut mitään kiirettä lähteä auton alta pois! Tästä sanoinkin äidille ja olin vähän vihainen että kyllä turvallisuus pitää huomoida ennen lapsen halua nähdä jokin auto...
Tuon tyyppisiä tilanteita äitini aiheuttaa vähän väliä, ja ei oikein tunnu ottavan todesta jos sanon että minun mielestäni noin ei saa toimia. Ja minun mielipiteeni pitäiis mielestäni olla häenen mielipidettään tärkeämpi, koska kyseessä on minun lapseni eikä hänen.

Samoin hiekkalaatikolla ja puistossa hän ei oikein huomio kaikkea, esim että pitää varoa jos joku keinuu, ei voi kävellä ihan edestä jne. Hän keskittyy jotenkin niin 100% lapseemme ettei huomaa ympäristöä mielestäni täysin.

Äidilläni lisäksi joitain mielestäni heiman maalaisjärjen puutetta osoittavia tapoja, kuten se, että kun lapsi on menossa nukkumaan, hän puhuu todella kovalla äänellä, huutaa ja huikkii, ihan kuin innostaisi lasta virkeämmäksi! Saattaa vaikka kuinka iloisesti ja pirteästi kaikkea lapselle huudahdlela, vaikka olen monet kerrat sanonut että nyt rauhoitutaan ja puhutaan hiljaa ja rauhallisesti. Hänelle ei vain tunnu menevän perille, jos sanoo jostain asiasta miten se minun mielestäni pitäisi tehdä, hän vain haluaa tehdä sen omalla tavallaan.

En kuitenkaan tiedä ovakto mitkään hänen tavoistaan oikeasti vaarallisia lapselle... ja näin hän on varmasti minutkin kasvattanut ja hengissä olen siis pysynyt

Mutta niin, ihan hyvä idea tuo että jättäisin ensin lapsen muutamaksi minuutiksi hänelle ja sitten vähitellen kauemmaksi aikaa. Mutta joka tapauksessa minun pitäisi saada siihen mieheni suostums ja sitä en ole vielä saanut. En oikei tiedä miten saisin mieheni muuttamaan mieltään. Ja täysin varma en ole, onko hän oikeassa pelkoineen ja minä vain en tajua...

 

Eli toisin sanoen, jos sinä olisit syystä tai toisesta saanut päähäsi, etteivät miehesi vanhemmat olisi hoitajina kelvollisia, myös miehesi olisi muitta mutkitta hyväksyttävä tämä? Vai mieskö teillä päättää, kuka on luotettava ja kuka ei? Eikö tosiaan ole mitään keinoa varmistaa äitisi luotettavuus, esim. antamalla hänen hoitaa lasta kun olette paikalla tai aluksi aivan lyhyitä pätkiä, esim. kauppareissun ajaksi. Onhan se hieman ikävää, jos aivan syyttä torjutaan tarjottu apu tai estetään isovanhempaa luomasta läheisempää suhdetta lapseen. Äitisi siis ilmeisesti on kaikinpuolin kuitenkin terve ja päihteetön. Tuntuu siltä, että miehesi on hieman turhantarkka, eikä kenties ymmärrä hieman erikoisempia ihmisiä.

Joo siis tottakai, jos olisin sitä mieltä että miehen vanhemmat eivät sovi hoitajiksi, emme heitä voisi käyttää. Kyllä tässä on meillä kummallakin veto-oikeus. Tosin miehen vanhemmat ovat mielestäni luotettavia lastenhoitajia, eikä ole mitään syytä kieltää heitä. He vain asuvat kaukana eivätkä edes ole niin innokkaita tulemaan auttamaan kuin äitini. Siis tulevat kyllä jos pyydämme, mutta aika harvoin kehtaamme pyytää.

 

esimerkeistäsi perusteella ymmärrän hyvin miestäsi. Minäkään en antaisi kuvaamallesi hoitajalle lastamme pidemmäksi aikaa hoitoon. Mutta koita kysyä mieheltäsi jos äitisi saisi hoitaa lastanne teillä kotona (ei vaarapaikkoja läheskään yhtäpaljon kuin ulkona) päiväunien ja ruoan jälkeen (tai selvästi ennen) alkuun ihan vaan puolisen tuntia, ja "helppoa" hoitamista, kun ei tarvitse muistaa ja osata syöttöjä ja nukutuksia. Ja kannattaa olla painostamatta, meillä jos mies kovasti painostaisi hoitoon antamisesta, niin varmasti saisi vaan riidan aikaiseksi!

 

Ok, ymmärrän nyt miestäsi ja hänen kieltoaan vähän paremmin kun kerroit lisää taustoja. Lyhyitä aikoja antaisin hoitaa, ja päiväsaikaan. Ja todennäköisesti olisin vielä niin varovainen että en antaisi heille lupaa lähteä ulkoilemaan. Yöhoitoon tuskin antaisin, kuulostaa sen verran erikoiselta tuo äitisi tyyli. Hellittely ja lellittely on mummolle suotava, mutta päivärutiineista ja lapselle tutuista toimintatavoista on silti pidettävä kiinni mm. nukkumaanmenon yhteydessä.

 

Onko äitis jo kovinkin iäkäs vai onko vai oma erilainen persoonansa, kun on välillä noin huonomuistinen ja ei osaa nähdä aina kaikkia vaaratilanteita ym. ??

 

esimerkeistäsi perusteella ymmärrän hyvin miestäsi. Minäkään en antaisi kuvaamallesi hoitajalle lastamme pidemmäksi aikaa hoitoon. Mutta koita kysyä mieheltäsi jos äitisi saisi hoitaa lastanne teillä kotona (ei vaarapaikkoja läheskään yhtäpaljon kuin ulkona) päiväunien ja ruoan jälkeen (tai selvästi ennen) alkuun ihan vaan puolisen tuntia, ja "helppoa" hoitamista, kun ei tarvitse muistaa ja osata syöttöjä ja nukutuksia. Ja kannattaa olla painostamatta, meillä jos mies kovasti painostaisi hoitoon antamisesta, niin varmasti saisi vaan riidan aikaiseksi!

Olen samaa mieltä. Kotona, ilman syöttämisiä ja nukutuksia, lyhyitä kaupassakäyntiaikoja antaisin hoitaa, mutta en muuten.

 

Jos sun äiti mielestäsi pystyy lastanne hoitamaan (ja varmaan tollasta isompaa lasta pystyykin, kun lapsikin jo osaa vaikka mitä eikä kaiken tartte olla niin justiinsa), niin koita saada miehen pää kääntymään. Jos aloittaisitte vaikka ihan tunnin parin hoitopätkillä, niin mieheskin vois oppia luottamaan äitiisi. Puhu miehelle, kuinka paljon siitä olis sulle apua. Tai aloittakaa sillä, että äitisi on lapsen kanssa vaikka puoli tuntia kun käyt vaikka lenkillä.

Joo, pitäisi jotenkin saada mies muuttamaan mieltään... en vain tiedä miten. Ehkä juuri tuo vähän kerrallaan ensin, ja sitten se, että miehenikin saisi katsoa vierestä kun äitini hoitaa lasta. Pelkään vaan että mieheni ärsyyntyisi äitini joistain tavoista. No, täytyy myöntää että tähän liittyy se, että äitini ei ole mieheni lempi-ihmisiä.... eli osa ongelmaa on se, että mieheni ei tule kauhean hyvin äitini kanssa toimeen, joten sikäli ajatus siitä, että mieheni seuraisi vierestä kun äitini hoitaa lasta, voisi aiheuttaa ärsyyntymistä puolin ja toisin.

Kaikesta huolimatta en voi pakottaa miestäni hyväksymään äitini lapsenhoitajaksi, hänen olisi itse oltava sinut asian kanssa. Vakutteluani hieman haittaa se, että pieni mahdollisuus on, että mies onkin oikeassa ja äitini on liian höppänä.

Äitini on siis päihteetön ja ihan täysijärkinen ihminen Hän on vain hieman erikoinen persoona. Hyvin voimakas persoona, niin kuin miehenikin.

 

Onko äitis jo kovinkin iäkäs vai onko vai oma erilainen persoonansa, kun on välillä noin huonomuistinen ja ei osaa nähdä aina kaikkia vaaratilanteita ym. ??

ON jo aika iäkäs ja tosiaan hieman huonomuistinen ja erittäin voimakas persoona. Hän on myös aika spontaani.

Hän on kuitenkin erittäin kiltti ja hyväntahtoinen, mutta tuppaa olemaan jo aika kaavoihin kangistunut, kuten huomaa siitäkin, ettei oikein usko, jos sanon jostain asiasta että se pitäisi tehdä eri tavalla. Siis hänellä oma tapansa hoitaa lasta, ja kun haluaisin hänen tekevän tiettyjä asioita minun tavallani, ei meni perille...
Mutta tosiaan en osaa sanoa ovatko mitään vaarallisia asoita. Paitsi nuo lumiaura-jutut tietty.

 

En mä antaisi tuollaiselle ihmiselle lasta hoitoon ennen kuin se on 3 vee.

Tuosta että kumpi päättää kuka ei saa hoitaa: todellakin siihen tarvitaan molemman vanhemman suostumus! En ainakaan itse haluaisi, että mieheni antaisi lapset kelle tahansa hoitoon, kyllä mä haluan tietää, että kenestä on kyse ja millainen ihminen on kyseessä.

 

esimerkeistäsi perusteella ymmärrän hyvin miestäsi. Minäkään en antaisi kuvaamallesi hoitajalle lastamme pidemmäksi aikaa hoitoon. Mutta koita kysyä mieheltäsi jos äitisi saisi hoitaa lastanne teillä kotona (ei vaarapaikkoja läheskään yhtäpaljon kuin ulkona) päiväunien ja ruoan jälkeen (tai selvästi ennen) alkuun ihan vaan puolisen tuntia, ja "helppoa" hoitamista, kun ei tarvitse muistaa ja osata syöttöjä ja nukutuksia. Ja kannattaa olla painostamatta, meillä jos mies kovasti painostaisi hoitoon antamisesta, niin varmasti saisi vaan riidan aikaiseksi!

Olen samaa mieltä. Kotona, ilman syöttämisiä ja nukutuksia, lyhyitä kaupassakäyntiaikoja antaisin hoitaa, mutta en muuten.

Kiitos vielä vastauksista! On helpottavaa kuulla mielipiteitänne, koska varmasti osaatte olla puolueettomampia kuin minä ja mieheni (vaikka kuulettekin nyt vain minun näkökulmani tähän tilanteeseen). Täytyy sanoa että oli minulle yllätys että olette sanoneet ettette antaisi myöskään kuvaukseni perusteella äitini hoitaa lasta. Olen siis itse katsonut häntä varmaankin ruusunpunaisten lasien läpi, koska ilman miehen mielipidettä olisin varmasti lapseni hänelle antanut hoitoon. Tuli siis parempi olo, kun kuulin teidänkin mielipiteenne, ehkä siis miehen epäluulolle todellakin on syynsä.

No, pitäisi kuitenkin keksiä jokin mahdollisimman lempeä tapa kertoa äidilleni miksei hän saa hoitaa lastamme... en todellakaan haluaisi hänen mieltään pahoittaa, ja hän on siis jo kysynyt suoraan eikö hän saa hoitaa lastamme.

Aavistelen että hän arvaa että mieheni ei häneen luota. En vain tiedä miten sen sanoisin hänelle, kun hän kuitenkin on ihan täysijärkinen.

 

En mä antaisi tuollaiselle ihmiselle lasta hoitoon ennen kuin se on 3 vee.

Tuosta että kumpi päättää kuka ei saa hoitaa: todellakin siihen tarvitaan molemman vanhemman suostumus! En ainakaan itse haluaisi, että mieheni antaisi lapset kelle tahansa hoitoon, kyllä mä haluan tietää, että kenestä on kyse ja millainen ihminen on kyseessä.

Niinpä. En jotenkin haluaisi uskoa että kyse olisi miehen puolelta mistään kiusanteosta niin kuin joku epäili. Tähän kyllä varmasti vaikuttaa silti se, että mieheni ei tule kovin hyvin äitini kanssa toimeen

 

esimerkeistäsi perusteella ymmärrän hyvin miestäsi. Minäkään en antaisi kuvaamallesi hoitajalle lastamme pidemmäksi aikaa hoitoon. Mutta koita kysyä mieheltäsi jos äitisi saisi hoitaa lastanne teillä kotona (ei vaarapaikkoja läheskään yhtäpaljon kuin ulkona) päiväunien ja ruoan jälkeen (tai selvästi ennen) alkuun ihan vaan puolisen tuntia, ja "helppoa" hoitamista, kun ei tarvitse muistaa ja osata syöttöjä ja nukutuksia. Ja kannattaa olla painostamatta, meillä jos mies kovasti painostaisi hoitoon antamisesta, niin varmasti saisi vaan riidan aikaiseksi!

Tosiaan, kiitos kovasti mielipiteistänne, ehkä munkin pitäisi nyt uskoa että on se mahdollisuus että mieheni on ihan oikeassa. Mutta osaisiko kukaan neuvoa miten kerron äidilleni...? Siis jos päätyisimme mieheni kanssa tuohon että äitini saisi hoitaa lastamme kotona muttei ulkona, miten sen hänelle kertoisin ettei hän saa lähteä ulos lapsemme kanssa.

 

Toisaalta siskoni ja muut sukulaiset jotka äidin tuntevat, ovat sitä mieltä että äitini olisi kelpo hoitaja... Tosin en ole heille kertonut tuota lumiauratapausta, mutta muuten kyllä tietävät millainen äitini on. En ole kyllä siitä puhunut miten hän puuttuu tapoihimme. Mutta toisaalta toiset ihmiset eivät häiriinny siitä puuttumisesta niin paljon kuin minä ja etenkin mieheni.