Mieheni ei halua seksiä tai edes läheisyyttä

Mieheni ei halua läheisyyttä, seksiä, hellyyttä, ei mitään. Jos koitan häntä halata, on aina joku "syy" miksei nyt käy. sama koskee seksiä. Seksiä meillä on kerran kuussa, ja sekin vaatii sen, että KAKSI VIIKKOA kinuan ja kerjään, että huomioisitko hei minuakin. No, kun seksiä on, se kestää 2min.
En ymmärrä, miten edes viitsin kahden minuutin takia polvillani anella kaksi viikkoa?

Minä kaipaan seksiä, hellyyttä ja läheisyyyttä. Mies ei (kuulemma) koe tätä asiaa ongelmaksi.

Olen taas tosi maassa, itkettää koko ajan.
Kai minä sitten vain olen niin vastenmielinen, ettei edes oma mies minua halua :'(

Olen koittanut ehdottaa vaikka mitä, leluja ym. Ei kelpaa.

En jaksa enää, lähden kohta vieraisiin tämä asian takia. Tämä asia on se, mikä suhdettamme rassaa, ja olen valmis eroamaan tästä eksittömästä "suhteesta".
Olisi edes hellyyttä, mutta ei sitäkään. :'(

 

Sun pitää tehdä asialle jotain eikä odottaa, että kaikki yllättäen muuttuisi. Onko jatkunut jo pitkään? Onko miehelläsi toinen?

Ota asia puheeksi, kunnolla. Ja näytä vaikka tämä viestisi jos ei muu auta. Ehkä asiaan on oikeasti joku syy, joka vain pitää kaivaa esiin.

 

No olen kyllä tehnyt asialle kaikkeni.
Tämä on jatkunut jo kuukausia, varmasti liki 3 vuotta näin.
En tiedä, onko miehellä toinen, jos olisi, olisi se ehkä seksin saralla jotain tältä toiselta oppinut.

Olen ottanut asian puheeksi, todella usein. Mutta kun miestä ei tämä tilanne haittaa! Kun kerron, että minusta tuntuu tosi pahalta, ja mietin eroa tämän asian takia, saan kyllä mieheltä sinä iltana -tai seuraavana, mutta sitten elämä jatkuu taas entisellään.

Tulee semmoinen olo, että mies panee minua vain siksi, että olisin taas hetken tyytyväinen.

Olen todellakin kokeillut kaikki keinot, joita keksin, mutta kun mikään ei auta!
Ero varmasti on ainoa ratkaisu, ulospääsy tästä tilanteesta, mutta koska mies on todella hyvä isä, niin tuntuu pahalta "viedä" häneltä lapset.
Siksikään en haluaisi erota, kun rakastan asua tässä talossamme, mutta tämä on niin iso töinen talo, lumitöineen kaikkineen, etten pärjäisi täällä yksin.

 

Esmeralda! Sun teksti on aivan kuin mun kirjoittamaa! Tuokin kinuamisaika, 2 viikkoa, täsmää. Kolmisen vuotta meilläkin mennyt näin. Eikä minunkaan miestä asia häiritse, eikä suostu mihinkään hakemaan apua. Ja se, että jos kerron, etten kestä tällaista, niin sitten kyllä saattaa seksiä olla.
Paitsi että nyt meillä ei ole ollut seksiä reilusti yli vuoteen, sitä edeltävänä vuonna kolmesti. Väsyin siihen yrittämiseen ja torjuntaan...
Ja tosiaankin voisin seota tähän seksittömyyteen!
Mä tuossa toisessa pinossa jo kirjoitinkin, että mietin eroa.
Jos olisin sinä, niin eroaisin, mutta minä en voi. Koska mun mies ei aio antaa mun saada lapsia mukaani... Jos kerta sinä voit lähteä, eikä mies ala tappeleen lapsista, niin mieti tarkkaan... Muuttuuko se tilanne koskaan.. haluatko tosiaan elää niin...

Pointti oli se, että mä ymmärrän 100% miltä susta tuntuu!

 

Voi kurja juttu :ashamed: :hug: Tuleekohan mullakin vuosien varrella käymään samalla tavalla :x Kun tuntuu että kaikilla olis tuo sama ongelma ja sitten loppujen lopuksi selviää että jommalla kummalla on toinen. Mulla on sellainen ongelma että mies on armeijassa. Ja kun se sieltä tulee käydään saunassa ja sitten se haluaa seksiä ja tyydyttää pelkästään omat halunsa eikä ota minua huomioon sanoo vaan että kätsotaan illalla lisää. Sitten ku mennään nukkumaan niin ehdottelen sille niin se sanoo vaan että väsyttää liikaa. No tavallaan kumminki ymmärrän että on siellä armeijassa rankkaa. Kaipaan vaan vähän läheisyyttä olen viikot 5kk olevan poikani kanssa ja toinen on tulossa. Tein viime viikonloppuna testin ja se oli positiivinen. Onneksi kumminkin poikani on helppo hoitaa niin on muutenkin ollu sitten helppoa. Ja nyt viime viikonloppuna kävi niin että sanoin lauantai päivällä testin tuloksen ja sitten yritettiin seksiä illalla sängyssä ja se onnistui vähän aikaa mutta sitten miehelläni ei seisonut enää. se satutti kovasti. Koska ennen ei ole niin käynyt. Johtuukohan se siitä testin tuloksesta. Kummatkin haluamme kyllä vauvaa.

 

Tottakai voisin lähteä, mutta kun tuo mies on kuitenkin niin rakas. Koko ajan vain toivon, ja odotan, että tilanne muuttusi, ehkä mies jo tänään haluaa mua... tai viikonloppuna. Jotenkin mieskin on surullinen, ja on nyt halaillut ym. tuohon väsymykseensä se aina vetoaa, mutta ei kukaan VOI olla aina niin väsynyt, ettei halua seksiä.
Onhan meillä pienet lapset, ja olen raskaana taas, ja elämä on rankkaa muutenkin, mutta silti.

Koko ajan vain ajattelen, että minussa on jotain vikaa, olen niin lihava tai muuten vastenmielinen... Kumma kuitenkin, että olen ennenkin miehille kelvannut!
Kai se vain täytyy uskoa, että kaikille ei seksi saati läheisyys vain ole tärkeää.

En tiedä, tuntuu todella pahalta ajatella, että loppuelämä on tämmöistä, tule todellakin hulluksi. Ajatuksen pyörii koko ajan vain seksissä, ja siinä, kuinka ihanaa se voisi olla.
No, minä en enää aio kerjätä, jos miestä ei kiinnosta, niin ei sitten. Ja vaikka jonkun pikapanon saisinkin silloin tällöin, niin entä sitten? Mies ei näe tarpeelliseksi tyydyttää minuakin. Ei seksissä ole silloin mitään mieltä edes, kun olen vain pelkkä runkkausreikä.

Eroaminen pyörii todellakin mielessä paljon, on pyöörinyt jo pitkään, ja monelta kantilta olen asiaa miettinyt. Siinä nyt tulee paljon käytännön ongelmia, asuntolainan ym. kanssa, sekä tietysti tuo, etten haluaisi riistää lapsia mieheltäni. Itse olen isättömänä kasvanut, ja minulle on todella tärkeää, että lapsilla on isä. Ja mieheni on todella hyvä isä.
Mies on muutenkin kaikin puolin hyvä ja kunnollinen mies, ei juo, eikä lyö, ja luotettavakin on. Oikeastaan ainoa vika miehessä on tuo seksittömyys. Etenkin, kun mies on todella komea ja seksikäs, niin olisihan se kivaa myös koskea, eikä vain katsella. :|

Olenkin paljon miettinyt tätä aiaa, ja tullut siihen tulokseen, etten ole niinkään etsinyt itselleni puolisoa, vaan nimenomaan isää lapsilleni. Siksi kai tämä suhde on tämmöinen, kuin on, kaikki intohimo puuttuu -eikä sitä ole ikinä ollutkaan, yhtä laimeaa alusta asti.
Joten on pakko hyväksyä totuus, ettei tämä tästä muutu, ja tehdä päätöksiä sen pohjalta sitten.

 

Tottakai voisin lähteä, mutta kun tuo mies on kuitenkin niin rakas. Koko ajan vain toivon, ja odotan, että tilanne muuttusi, ehkä mies jo tänään haluaa mua... tai viikonloppuna. Jotenkin mieskin on surullinen, ja on nyt halaillut ym. tuohon väsymykseensä se aina vetoaa, mutta ei kukaan VOI olla aina niin väsynyt, ettei halua seksiä.
Onhan meillä pienet lapset, ja olen raskaana taas, ja elämä on rankkaa muutenkin, mutta silti.

Koko ajan vain ajattelen, että minussa on jotain vikaa, olen niin lihava tai muuten vastenmielinen... Kumma kuitenkin, että olen ennenkin miehille kelvannut!
Kai se vain täytyy uskoa, että kaikille ei seksi saati läheisyys vain ole tärkeää.

En tiedä, tuntuu todella pahalta ajatella, että loppuelämä on tämmöistä, tule todellakin hulluksi. Ajatuksen pyörii koko ajan vain seksissä, ja siinä, kuinka ihanaa se voisi olla.
No, minä en enää aio kerjätä, jos miestä ei kiinnosta, niin ei sitten. Ja vaikka jonkun pikapanon saisinkin silloin tällöin, niin entä sitten? Mies ei näe tarpeelliseksi tyydyttää minuakin. Ei seksissä ole silloin mitään mieltä edes, kun olen vain pelkkä runkkausreikä.

Eroaminen pyörii todellakin mielessä paljon, on pyöörinyt jo pitkään, ja monelta kantilta olen asiaa miettinyt. Siinä nyt tulee paljon käytännön ongelmia, asuntolainan ym. kanssa, sekä tietysti tuo, etten haluaisi riistää lapsia mieheltäni. Itse olen isättömänä kasvanut, ja minulle on todella tärkeää, että lapsilla on isä. Ja mieheni on todella hyvä isä.
Mies on muutenkin kaikin puolin hyvä ja kunnollinen mies, ei juo, eikä lyö, ja luotettavakin on. Oikeastaan ainoa vika miehessä on tuo seksittömyys. Etenkin, kun mies on todella komea ja seksikäs, niin olisihan se kivaa myös koskea, eikä vain katsella. :|

Olenkin paljon miettinyt tätä aiaa, ja tullut siihen tulokseen, etten ole niinkään etsinyt itselleni puolisoa, vaan nimenomaan isää lapsilleni. Siksi kai tämä suhde on tämmöinen, kuin on, kaikki intohimo puuttuu -eikä sitä ole ikinä ollutkaan, yhtä laimeaa alusta asti.
Joten on pakko hyväksyä totuus, ettei tämä tästä muutu, ja tehdä päätöksiä sen pohjalta sitten.

Onko miehesi sanonut tai edes vihjannut sinulle erosta. Oletteko yrittänyt vakavasti keskustella asiasta. Totta kai toisenkin osapuolen tyydyttäminen on tärkeää. Ja kun minäkään en saa sitä puolta paljon koskaan niin ei se seksi enää miltään tunnut. Samoin minäkin olen aika pyöreähkö tai raskauden myätä olen tällaiseksi tullut. En tiedä haittaako se miestäni ainakin se on sanonut ettei se haittaa. On sinulla aika vaikea tilanne kyllä en tiedä mitä sanoa. Kun en ole itse ollut vielä ihan samassa jamassa. Oletko miettinyt jotain keskustelu juttua minne voisitte yhdessä mennä puhumaan miten parantaa seksielämää ja antaa toiselle rakkautta ja hellyyttä?

 

Esmeraldan teksti on kuin yhä enemmän ja enemmän mun kirjoittamaa. Tuota mäkin olen miettinyt, ettei sitä intohimoa ollut alussakaan, minä vain halusin uskoa sitä olevan (ja miehelle riitti/riittää se, mitä ei ole). Ja kovasti molemmat haluttiin perhe ja lapsia. Munkaan mies ei lyö tai valehtele tms (henkinen väkivalta onkin sitten toinen juttu).

Mä olin ennen sellainen, että huoletta oleskelin alasti kotona yms. Nyt kun en ikinä kelpaa, enkä saa mitään huomiota, en vaikka mitä tekisin, niin olen muuttunut. Kyllähän väkisinkin itsetunto kärsii, kun ei millään ole haluttava. (siis oma mies ei halua). Paras oli nyt viikonloppuna oltiin kylpylässä viikonloppuna kerrankin ihan kahdestaan. Hommasin lapsenvahdin ja kaikki. Eikä mies edes halannut, ei hipaissutkaan. Suukoista tai seksistä nyt puhumattakaan... Ei vaikka olin huolella valkannut alusvaatteet ja yöasut ja kuljin vähäpukeisena.. Ei vaikka mitä yritin.

Ei tämä tästä muutu. Ei ihminen muutu. Mä niin jo toivon, että mies itse haluis erota... Koska mä en voi elää näin.

 

Voi ei miten kurjaa lukea tällaisista tilanteista ja parisuhteista Toivon kovasti että jotenkin jokainen tuollaisten asioiden kans kamppailija sais asiat paremmalle mallille. Vaikka sitten eroamalla jos mikään muu ei auta. Tosin raskaana ja vihaisena ei mitään kunnon päätöksiä kannata tehdä. Tsemppiä!! :hug: :hug:

 

Älä ainakaan kerjää,se ei ketään "kiihoita".NOkka pystyyn ja jos pitää kerjätä niin se ei ole senarvoista eikä hän sinua arvosta.Sano suorinsanoin että tilanne kestämätön sinulle ,asiaan tultava muutos.Ja jos ei tule ;sulla on aina vaihtoehto hakea se muualta.Katso mitä hän siitä tuumaa??Hyvää kevättä :flower:

 

Sano suorinsanoin että tilanne kestämätön sinulle ,asiaan tultava muutos.Ja jos ei tule ;sulla on aina vaihtoehto hakea se muualta.Katso mitä hän siitä tuumaa??

Mä nyt vastaan tähän, vaikken ap olekaan.

Mä olen monesti sanonut noin miehelle. Kirjoittanut kirjeenkin aiheesta. Tottakai olen tehnyt selväksi, miltä musta tuntuu. Sinä päivänä saattaa jotain seksiä/läheisyyttä olla, mutta ei sen jälkeen. Ja mies sanoo, että jos en kestä, niin kukaan ei estä minua lähtemästä ja etsimästä parempaa. Mutta lapsia en saa mukaani. (ja minähän lähtisin, mutta en ilman lapsia).

 

Mä luulen ettei auta muu kuin vaihtaa miestä, toiset vaan haluu seksiä enemmän kuin toiset ja niitäkin on jotka ei haluu ollenkaan. Itse tykkään läheisyydestä ja seksistä tosi paljon eikä ne miksikään ole vuosien kuluessa muuttuneet, siitä saa niin paljon nautintoa ja mitä enemmän seksiä on niin halut vaan kasvaa.

 

mä en kannata pettämistä millään muotoa...puhu miehesi kanssa asiasta. ja varmista että tajuu kanssa että oot tosissasi...jos ei rupee muuttumaan halut niin sitten ammattiauttajalle...tai jos mikään ei auta niin ota ero.

 

täältä vähän miespuoleista kommenttia, eli sama vaiva mutta toisinpäin. naimisiin olen mennyt n.18 vuotta sitten ja meillä on viisi lasta. seurusteltu 21 vuotta (aloitettiin 15 vuoden iässä). Aloitteen läheisyydelle tai seksille teen aina minä, seksiä oli alkuhuuman jälkeen noin kerran kuussa. Keskustelujen ja tunteenpurkauksien jälkeen on tilanne nyt niin että itse seksiä on kerran viikossa (1-2 päivää pitää eka lämmitellä eli vihjata ja hipelöidä kunnes torjutaan). Kaipaisin muutakin kuin itse yhdyntää eli läheisyyttä yleensäkkin ja kun sitä olisi tarpeeksi niin seksi tulisi varmaan luonnollisesti mukaan kuvioihin jos ihminen haluaa tuottaa toiselle mielihyvää, näin ainakin haaveilen.

Tilanne ollut sama ennen lapsia ja niiden jälkeen, en ole huomannut mitään eroa. Avioeroa en edes harkitse koska rakastan vaimoa ja muutenkin elämää, mutta tämä asia tietenkin harmittaa kun en saa vaimoani yhtään vapautumaan läheisyydestä ja seksistä tai yleensäkkin keskustelemaan asioista, tosin olen myös itse huono keskustelemaan mutta joskus on pakko avautua.
En usko että toisen käyttäytymistä tai luonnetta saa koskaan muutettua, asioita on kyllä ihana haaveilla, mutta jaksan vielä yrittää koska rakkaus ei ole koskaan sammunut.

Olen myös kerran pettänyt vaimoani ja myös kertonut sen heti tapauksen jälkeen vaimolle, sen takia että hän ymmärtäisi tilanteen, minun tarpeeni, läheisyyden kaipuun, sen että minua pitää halata ja pusia. Siitä ei ollut apua ja olen katunut syvästi koko hommaa. Säheltäminen kännissä yhden illan juttuja ei ole minun hommaa, tunnetta pitää olla pelissä ja haluan sitä armaani kanssa.
Olen varma että vaimoni ei petä minua, sen vaan tietää kokemuksesta. Tässä ajassa meinaan oppii tuntemaan toisen todella hyvin.
En muuten koskaan aikaisemmin ole kertonut mihinkään mitään mutta nämä sivut tuntuvat ns"järkevien ihmisten" sivuilta.

 

Kyllähän se aina ongelmia parisuhteelle tuo, jos on kovin eritahtiset seksihalut. Teillä on kuitenkin vuosia mittarissa melkoisesti, jota kovasti kunnioitan. Itse olen ollut parisuhteessa reilut 10 vuotta ja ongelmia on matkalle mahtunut monenmoisia. Meillä ei noi seksimäärät ole ollut suurikaan ongelma, mutta välillä tietty juonikkuus puuttuu, jota itse haluaisin. Perusseksi on ok, mutta välillä haluaisin rempseempää ja kokeilevampaa menoa. Kyllähän ne tarpeet tulee tyydytettyä normikuvioillakin, mutta mielenkiinto hiipuu...

 

Olen samaa mieltä kanssasi Sampo, vaihtelu seksissä oman suhteen sisällä on tosi tärkeää. Pari aiempaa pitkää suhdettani on loppunut(tai onhan niitä ongelmia tietty ollu muitakin, mut tämä yksi tärkeimmistä)siihen, että olen kerta kaikkiaan kyllästynyt vuosien myötä siihen rutiiniseksiin. Ei kauaa jaksa innostua, kun valmiiksi tietää, mitä saa. Eihän kukaan halua saada joka vuosi samaa synttärilahjaakaan tai vuosipäivänä täysin samaa kukkakimppua tai syödä samaa makkarakeittoa viikosta toiseen..Olen itse yrittänyt olla aktiivinen, yllätyksekäs ja rikkoa rutiineja..Mutta mutta jos toinen ei lähde siihen mukaan ja molemmilla on lopulta vain hämmentynyt ja nolo olo niin ei hyvä :snotty:

 

Juu, tuttu ongelma tuo on täälläkin, ja muutamaan otteeseen suhde ollut kinthaalla juuri tämän takia - ongelma kun tuppaa vaikuttamaan parisuhteeseen laajemminkin.

Perusjuttu on, että ihmisillä tuntuu halut olevan erilaiset - toiset haluavat ja tarvitsevat seksiä useasti, toisilla taas mieli tekee kerran kuussa. Ja kuitenkin käytännössä aina nämä jutut menevät sen vähemmän haluavan mukaan.

Tuo Magea75:n mainitsema yllätyksellisyys on hieno juttu, jos kumpikin osapuoli pystyy sen allekirjoittamaan!

 

onpas mukavaa, kun on miehiäkin tätä kommentoineet.
olen siis tässä ketjussa aiemmin kirjoitellut, näköjään huhtikuussa.. eikä ole mitään muutosta tapahtunut, alkaa kohta olla kaksi vuotta edellisestä kerrasta . Ja meidän suhde on kestänyt nyt 4 vuotta, siitä 3,5v ollaan asuttu yhdessä. Ei vaan näytä mikään auttavan...

Miksihän se menee niin, että niin täysin eri asioita (seksiin liittyviä) haluavat ihmiset päätyvätkin yhteen...? Alku on aina eri asia, silloinhan yleensä vähemmänkin aktiiviset ovat kiinnostuneempia sänkyhommiin. Meillä sitä alkua ei kyllä kestänyt kuukauttakaan yhteenmuutosta. Muistan, kuinka silloin alussa mies kerran oikein pilkallisesti sanoi et "sinä varmaan haluaisit 5 kertaa viikossa..."... kyllähän se sopisi, vaikka joka päivä, mutta vastaukseksi tuli "ei tipu, eikä koskaan tule tippumaan". Voi että, kun olisin jo silloin lähtenyt! Ennen lapsia, ennen kuin mies on alkanut niillä kiristää..

Tuntuu typerältä kommentoida yllätyksellisyyttä, kun ei ole edes perussettiä.. mutta kertokaapas vinkkejä ylläreistä
(jos joskus tulevassa elämässä niitä tarvitsisi).

 

Miksihän se menee niin, että niin täysin eri asioita (seksiin liittyviä) haluavat ihmiset päätyvätkin yhteen...? Alku on aina eri asia, silloinhan yleensä vähemmänkin aktiiviset ovat kiinnostuneempia sänkyhommiin. Meillä sitä alkua ei kyllä kestänyt kuukauttakaan yhteenmuutosta. Muistan, kuinka silloin alussa mies kerran oikein pilkallisesti sanoi et "sinä varmaan haluaisit 5 kertaa viikossa..."... kyllähän se sopisi, vaikka joka päivä, mutta vastaukseksi tuli "ei tipu, eikä koskaan tule tippumaan". Voi että, kun olisin jo silloin lähtenyt! Ennen lapsia, ennen kuin mies on alkanut niillä kiristää..

Auts, tuo osui. Itsekin joskus ajattelen nykyään ihan samalla tavalla - miksei sitä silloin alussa jo huomannut, että omat ja kumppanin halut eivät osu yksiin. Tuntuu vain, että mitä kauemmin parisuhde kestää, sen enemmän nuo erilaisuudet korostuvat ja alkavat sapettaa. Sen enemmän haluavan seksikiintiö ei ikinä tule täyttymään, vaikka joskus pientä lohtuseksiä tms. saakin. Tärkeä osa tuota seksuaalisuutta on myös halutuksi tuleminen, ja jos kumppania ei homma kiinnosta, ei sitä tunnetta ikinä (tai ainakaan tarpeeksi) koe.

 

no nuo on aina ikuisia peruskysymyksiä pitkässä parisuhteessa et seksi ei suju :'(
itselläni ei ollut sitä ongelmaa onneksi vaikka oli neljä muksua sohlaamassa jaloissa
aina löytyi uusia tilanteita ja tyylejä joissa pysty toinen toisestaan nauttimaan :heart:
ja se pysyi koko pitkän suhteen ajan ns tuoreena
mut nykyisin sit onkin jo paaljon hiljaisempaa :attn:
mut yllensä puhua pitää siitä ja käsitellä vaikka kuinka kipeältä asiat tuntuisi jos ei muu auta nii parisuhde neuvojaa kannattaa kokeilla jos haluaa liiton säilyttää jos kokee sen sen arvoiseksi molempien osalta :flower:

 

Joo, Urpo on oikeassa, että puhua siitä pitää ja kannattaa - se on ainoa keino nostaa kissa (ei mirri, heh) pöydälle ja päästä asiassa mahdollisesti eteenpäin.

Joskus on kuitenkin vain niin, että toista osapuolta ei seksi yksinkertaisesti vain kiinnosta pätkääkään, ei himota, eikä haluta. Vaikka asiasta on puhuttu ja keskusteltu ei tuo perusasia häviä minnekään - velvollisuudesta saattaa seksiä sitten muutaman kerran olla, mutta haloo, onko se seksi velvollisuuden takia mistään kotoisin? Mielestäni ei...

Olen hiljalleen alkanut uskoa, että naisen halukkuus (jopa himokkuus!) on pelkkä myytti ja urbaanilegenda...

 

Joskus ollut samassa tilanteessa.. Mun tietämän mukaan asiaan vaikutti miehellä alkoholismi,masennus,meillä meni huonommin,olin hälle enemmän äiti kuin tyttökaveri.
Eron jälkeen ilmoitti et onkin bi, eli sitäkin miettinyt.. Tosin tyttökaveri sillä nykyään on.

 

Olen hiljalleen alkanut uskoa, että naisen halukkuus (jopa himokkuus!) on pelkkä myytti ja urbaanilegenda...

Mulla on ihan sama fiilis miehistä. Joku "pieni ääni" sanoo, ettei kaikki miehet voi olla yhtä haluttomia, kuin omani, mutta vuosien jälkeen tuntuu epätodelliselta, että jossain muka on miehiä, jotka haluavat ja joiden kanssa nainen voi tuntea itsensä halutuksi...

Tottakai pitkässä parisuhteessa seksinkin saralla tulee erimielisyyksiä ja kuivempia kausia. Mutta en edes pidä omaa parisuhdettani kovin pitkänä (tällä hetkellä noin 4v oltu yhdessä, ja tämä ongelma ollut 3,5v). Eikä se puhuminen auta mitään, kun toisen mielestä ongelmaa ei ole, eikä mikään muutu, vaikka kuinka yrittäisi puhua. Riita siitä vaan tulee, vaikka miten nätisti yrittäisi. Terapiaankaan ei toinen suostu, kun asiathan on hyvin...

Ja toisaalta, ei ihminen muutu. Toinen haluaa kerran kymmenessä vuodessa, sekin puoliväkisin viikkojen suostuttelun jälkeen, ja toinen haluaisi edes halimista joka päivä. Siis ihan samaa yritän sanoa, kuin anttitre edellä.

Olen monta kertaa sanonut miehelle, että me ollaan vain kavereita, koska meidän kanssakäyminen ei mitenkään eroa ystävien välisestä yhdessäolosta. Mutta hän on eri mieltä.. Äh.
Ja kyllä se vaan itsetuntoon vaikuttaa, kun mies ei ikinä vilkaisekaan, saati, että koskisi tai sanoisi jotain...

 

Mulla on ihan sama fiilis miehistä. Joku "pieni ääni" sanoo, ettei kaikki miehet voi olla yhtä haluttomia, kuin omani, mutta vuosien jälkeen tuntuu epätodelliselta, että jossain muka on miehiä, jotka haluavat ja joiden kanssa nainen voi tuntea itsensä halutuksi...

Tottakai pitkässä parisuhteessa seksinkin saralla tulee erimielisyyksiä ja kuivempia kausia. Mutta en edes pidä omaa parisuhdettani kovin pitkänä (tällä hetkellä noin 4v oltu yhdessä, ja tämä ongelma ollut 3,5v). Eikä se puhuminen auta mitään, kun toisen mielestä ongelmaa ei ole, eikä mikään muutu, vaikka kuinka yrittäisi puhua. Riita siitä vaan tulee, vaikka miten nätisti yrittäisi. Terapiaankaan ei toinen suostu, kun asiathan on hyvin...

Ja toisaalta, ei ihminen muutu. Toinen haluaa kerran kymmenessä vuodessa, sekin puoliväkisin viikkojen suostuttelun jälkeen, ja toinen haluaisi edes halimista joka päivä. Siis ihan samaa yritän sanoa, kuin anttitre edellä.

Olen monta kertaa sanonut miehelle, että me ollaan vain kavereita, koska meidän kanssakäyminen ei mitenkään eroa ystävien välisestä yhdessäolosta. Mutta hän on eri mieltä.. Äh.
Ja kyllä se vaan itsetuntoon vaikuttaa, kun mies ei ikinä vilkaisekaan, saati, että koskisi tai sanoisi jotain...

Heh, hauska tavata kohtalotoveri. Toi on suoraan kuin omasta elämästäni! Pitäis laittaa ne pihtarit yhteen, sopivathan sitten toisilleen...

 

en minäkään halua enää mieheni läheisyyttä. suukot pojan edessä hyväksyn.
Inhoan jo kosketuskin. Olenko normaali. en halua erota pojan tähden. poika rakastaa niin paljon isäänsä. Minä taas siedän miestäni.