Mieheni on menettänyt kaiken empatiakyvyn ainakin minun kohtaani

Tämä viikko on kokonaisuudessaan mennyt aivan päin h'lvettiä.
Tänä aamuna multa katkesi lopullisesti hermo, huomasin hampaastani lohjenneen palan, en tiedä oliko se tapahtunut yön aikana, mutta hampaasta puuttuu palanen, sen lisäksi tulostimesta loppui muste kriittisellä hetkellä.
Kerta kaikkiaan katkesi pinna ja aloin itkeä ja hyppiä tasajalkaa.
Mies karjaisi ja läimäisi oven päin naamaani ja kaahasi autolla pois.

Kiva juttu. Mies kyllä saa menettää hermonsa, mutta minulta vaaditaan nykyään Stepfordin naisten tyyliä. :'(

En jaksa, muutenkin vastustaa, niin mies vielä käyttäytyy mulle tuolla tavalla, kun tarvitsisin lohtua, en raivoa.

 

[QUOTE="huoh";24821825]
Kerta kaikkiaan katkesi pinna ja aloin itkeä ja hyppiä tasajalkaa.


[/QUOTE]


Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Oletko joku 14-vuotias?
Kokeilepa ihan kuule puhua asiat halki seuraavan kerran. Kuka helvetti jaksaa alkaa kiukuttelevaa pomppivaa emäntää taltuttamaan. Kaipaat vaan huomiota.

 

Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Oletko joku 14-vuotias?
Kokeilepa ihan kuule puhua asiat halki seuraavan kerran. Kuka helvetti jaksaa alkaa kiukuttelevaa pomppivaa emäntää taltuttamaan. Kaipaat vaan huomiota.

Kokeilepa itse saada miljoona kiloa paskaa niskaasi ja sitten vielä hymyillen siitä kertoa tuollaiselle miehelle, joka ei korvaansa lotkauta.

 

[QUOTE="huoh";24821849]Kokeilepa itse saada miljoona kiloa paskaa niskaasi ja sitten vielä hymyillen siitä kertoa tuollaiselle miehelle, joka ei korvaansa lotkauta.[/QUOTE]

Hampaasta lohkeaa pala ja tulostimesta loppuu muste.
Voi ka-ma-la! Oikeesti miten sä kestät?

Ehkä miehesi joskus on pitänyt kiukutteluasi hellyyttävänäkin (?) ja lohduttanut mutta taitaa olla niin että tähän päivään mennessä miehesi on kasvanut ihmisenä mutta sinä jäänyt sinne jonnekin teiniangstailun vaaleanpunaisen pilvilinnan sisälle jossa kuvittelet että mies tulee ja ratkaisee kaikki.

Grow up!

Ja ei kai kukaan nyt hymyile kun vastoinkäymisistä kertoo (paitsi joskus, kun kaikki kaatuu päälle jo niin että naurattaa!) mutta ihan voisit kokeilla ottaa asiallisen linjan ja puhua miehellesi.

 

Tämä viikko on kokonaisuudessaan mennyt aivan päin h'lvettiä.
Tänä aamuna multa katkesi lopullisesti hermo, huomasin hampaastani lohjenneen palan, en tiedä oliko se tapahtunut yön aikana, mutta hampaasta puuttuu palanen, sen lisäksi tulostimesta loppui muste kriittisellä hetkellä.

Mistä kohtaa sulta jäi nyt luetun ymmärtäminen pois?

 

Tänne ei kannata pahaa oloa tulla purkamaan :/ saat vaan pahemman olon. Joko lapsellisia kommenttej tai pornokuvia voit saada. Tukea ja empatiaa on palstamammoilta turha toivoa. Hali sinulle, kokeille lähteä viikonlopuksi vaikka hotelliin kaverin kanssa, irrottaudut vähän arjesta.

 

No kuulostaa aika veemäiseltä. Mielestäni koti ja oma puoliso ovat juuri niitä, joiden edessä silloin tällöin saa kokea sen totaalisen hermoromahduksen, ja puolison pitäisi kyetä jollain tapaa lohduttamaan.

 

no pienet on murheet sullakin, josta raivoot. odota, että tulee kunnon ongelmia ja vasta sitten raivoo. noin kuin sinä, käyttäytyy vaan joku murkkuikäinen

 

Tuttu tunne: meillä mies käy töissä, itse olen hoitovapaalla 1 v 9 kk ikäsen pojan kanssa ja viimesilläni raskaana. Olo on melkosen tukala ja väsynyt ja siihen päälle vielä pinna niin helkkarin kireellä kun en saa öisin kunnolla nukuttua. Mies on sitä mieltä että vain hän voi olla väsynyt, vain hänellä on oikeus olla pahalla tuulella ja jos joskus menetän sen itsehillinnän ja korotan ääntäni, mies raivostuu ja alkaa haukkua kuinka räyhään jatkuvasti (!). Olen yrittänyt ihan kaikessa sovussa selittää miehelle että tajuaako hän kuinka rankkaa on hoitaa kämppä, lapsi ja siinä sivussa olla vielä raskaana mutta miehellä on ilmeisesti käsitys, että makoilen kaikki päivät sohvalla syömässä suklaata (kotihan siivoaa itse itsensä, pyykit peseytyvät itse, ruokakeiju tuo ruoat kaupasta ja lapsi pärjää omillaan samoin kuin koira käy yksin ulkona...)Itse hän töidensä jälkeen istuu koneella, nukkuu päikkärit tai vaan ilmoittaa lähtevänsä kahville kavereidensa kanssa.. Jos hänelle yrittääkään ehdottaa poikansa hoitamista tai pojan kanssa ulkoilemista että minä saisin välillä levätä, ilme on sama kuin jos olisin kehottanut häntä tunkemaan vehkeensä lihamyllyyn... Ja sitten se on HÄN joka on väsynyt, minulla ei ole siihen oikeutta, minun pitää vaan jaksaa joka saatanan päivä.. Hän saa kuitenkin viikonloppuisin nukkua niin pitkään kuin haluaa, nukkua päikkärit silloin kun haluaa ja mennä ja tulla muutenkin minusta vapaammin kuin perheellisen miehen pitäisi.. Minä herään joka ikinen aamu esikoisen kanssa klo 07 + yöheräilyt ja valvomiset joko esikoisen levottoman nukkumisen tai masuasukin mylläämisen tai ihan vaan raskauskipujen takia. Välillä "vähän" ottaa päähän kun toinen kömpii sängystä siinä klo 11 aikoihin vaan ryömiäkseen koneelle/sohvalle..

 

Eikö ihmisellä saa olla huonoa päivää? Antakaa nyt ap:n purkaa herrajumala... huhhuh mitä sakkia taas

 

Kaipaat vaan huomiota.

Entä sitten? Mun tarvelistalla ainakin puolison tehtävä on ensisijaisesti juurikin antaa huomiota. Voisin seurustella mykän tai impotentin tai köyhän tai neliraajahalvaantuneen kanssa, mut kumppani jolta en saa minkäänlaista positiivista huomiota juuri koskaan on mulle ihan täysin yhtä tyhjän kanssa noin niinkuin kumppanimielessä, ei siis täytä alkeellisimpiakaan tarpeita mitä mulla parisuhteessa on. Jos mies on paskana vaikka mun mielestä mitenkin typerästä syystä, niin mun tehtävä on huomioida sitä, että sille tulee parempi mieli. Ja toisinpäin. Mun kumppani ei ole mikään lapsi, ketä mun pitäisi kasvattaa olemaan kitisemättä turhista. Sitä vartenhan yhdessä ollaan et yhdessä voitais kestää maailmaa paremmin kuin erillään. Suhteen ulkopuolelta tulee ajoittain paskaa niskaan ihan tarpeeksi, jos kumppanikin vielä siirtyy samalle linjalle, niin mitä semmoisella kumppanilla tekee?

On sitä sit tietysti sellaisiakin suhteita, joissa ollaan yhdessä pääasiassa siksi että toiselta saa seksiä tai koska on yhteisiä lapsia, itse en näitä kuitenkaan sanoisi parisuhteiksi.

 

[QUOTE="vieras";24821959]Entä sitten? Mun tarvelistalla ainakin puolison tehtävä on ensisijaisesti juurikin antaa huomiota. Voisin seurustella mykän tai impotentin tai köyhän tai neliraajahalvaantuneen kanssa, mut kumppani jolta en saa minkäänlaista positiivista huomiota juuri koskaan on mulle ihan täysin yhtä tyhjän kanssa noin niinkuin kumppanimielessä, ei siis täytä alkeellisimpiakaan tarpeita mitä mulla parisuhteessa on. Jos mies on paskana vaikka mun mielestä mitenkin typerästä syystä, niin mun tehtävä on huomioida sitä, että sille tulee parempi mieli. Ja toisinpäin. Mun kumppani ei ole mikään lapsi, ketä mun pitäisi kasvattaa olemaan kitisemättä turhista. Sitä vartenhan yhdessä ollaan et yhdessä voitais kestää maailmaa paremmin kuin erillään. Suhteen ulkopuolelta tulee ajoittain paskaa niskaan ihan tarpeeksi, jos kumppanikin vielä siirtyy samalle linjalle, niin mitä semmoisella kumppanilla tekee?

On sitä sit tietysti sellaisiakin suhteita, joissa ollaan yhdessä pääasiassa siksi että toiselta saa seksiä tai koska on yhteisiä lapsia, itse en näitä kuitenkaan sanoisi parisuhteiksi.[/QUOTE]

Mut miksi sitä huomiota pitää kerjätä kiljumalla ja pomppimalla ... ei sellaista kukaan jaksa. Mitä sen miehe olisi pitänyt tuossa tilanteessa tehdä? Ottaa väkisin syliin?

Ymmärrän kyllä ap:n miestä. Huomiota ja rakentavaa palautetta saa aivan muilla tavoin kuin käyttäytymällä kuin uhmaikäinen pentu.

 

No huh, taitaa mieheskin olla aika pinna kireellä...

 

Tuttu tunne: meillä mies käy töissä, itse olen hoitovapaalla 1 v 9 kk ikäsen pojan kanssa ja viimesilläni raskaana. Olo on melkosen tukala ja väsynyt ja siihen päälle vielä pinna niin helkkarin kireellä kun en saa öisin kunnolla nukuttua. Mies on sitä mieltä että vain hän voi olla väsynyt, vain hänellä on oikeus olla pahalla tuulella ja jos joskus menetän sen itsehillinnän ja korotan ääntäni, mies raivostuu ja alkaa haukkua kuinka räyhään jatkuvasti (!). Olen yrittänyt ihan kaikessa sovussa selittää miehelle että tajuaako hän kuinka rankkaa on hoitaa kämppä, lapsi ja siinä sivussa olla vielä raskaana mutta miehellä on ilmeisesti käsitys, että makoilen kaikki päivät sohvalla syömässä suklaata (kotihan siivoaa itse itsensä, pyykit peseytyvät itse, ruokakeiju tuo ruoat kaupasta ja lapsi pärjää omillaan samoin kuin koira käy yksin ulkona...)Itse hän töidensä jälkeen istuu koneella, nukkuu päikkärit tai vaan ilmoittaa lähtevänsä kahville kavereidensa kanssa.. Jos hänelle yrittääkään ehdottaa poikansa hoitamista tai pojan kanssa ulkoilemista että minä saisin välillä levätä, ilme on sama kuin jos olisin kehottanut häntä tunkemaan vehkeensä lihamyllyyn... Ja sitten se on HÄN joka on väsynyt, minulla ei ole siihen oikeutta, minun pitää vaan jaksaa joka saatanan päivä.. Hän saa kuitenkin viikonloppuisin nukkua niin pitkään kuin haluaa, nukkua päikkärit silloin kun haluaa ja mennä ja tulla muutenkin minusta vapaammin kuin perheellisen miehen pitäisi.. Minä herään joka ikinen aamu esikoisen kanssa klo 07 + yöheräilyt ja valvomiset joko esikoisen levottoman nukkumisen tai masuasukin mylläämisen tai ihan vaan raskauskipujen takia. Välillä "vähän" ottaa päähän kun toinen kömpii sängystä siinä klo 11 aikoihin vaan ryömiäkseen koneelle/sohvalle..

Meillä oli tuota samaa ja sitten asiat menivät lopulta niin että tuli ero.

 

Mut miksi sitä huomiota pitää kerjätä kiljumalla ja pomppimalla ... ei sellaista kukaan jaksa. Mitä sen miehe olisi pitänyt tuossa tilanteessa tehdä? Ottaa väkisin syliin?

Ymmärrän kyllä ap:n miestä. Huomiota ja rakentavaa palautetta saa aivan muilla tavoin kuin käyttäytymällä kuin uhmaikäinen pentu.

Meillä yleensä tuollaisessa tilanteessa halataan, aletaan painia leikkisästi, kohta jo nauretaan... Ei todellakaan hypätä autoon ja kaahata pihasta. Mun mielestä se on sellaista ihme uhmaikäisen pennun toimintaa. Me jaksamme katsoa myös toisen suuttumusta, ja yritämme päästä sen suuttumuksen yli lohduttamalla tms.

 

[QUOTE="vieras";24821985]Meillä yleensä tuollaisessa tilanteessa halataan, aletaan painia leikkisästi, kohta jo nauretaan... Ei todellakaan hypätä autoon ja kaahata pihasta. Mun mielestä se on sellaista ihme uhmaikäisen pennun toimintaa. Me jaksamme katsoa myös toisen suuttumusta, ja yritämme päästä sen suuttumuksen yli lohduttamalla tms.[/QUOTE]

Jaa.

Meillä se menee näin:

Jos olen raivoissani tai pettynyt johonkin ja mieheni törröttää vaikkapa eteisessä, sanon sille "kuule mulla on tosi paska fiilis nyt, mua itkettää .. tuuksä jutteleen tai ota mut syliin".

Miehet eivät (yllätys monille naisille) ole edelleekään selvännäkijöitä. He kaipaavat suoraa puhetta.

 

Taitaa olla niin että ap pomppii itkee ja raivoo vähän väliä ja mies ei jaksa katsella sellaista joten helpompi painua pihalle.

 

Tuttu tunne: meillä mies käy töissä, itse olen hoitovapaalla 1 v 9 kk ikäsen pojan kanssa ja viimesilläni raskaana. Olo on melkosen tukala ja väsynyt ja siihen päälle vielä pinna niin helkkarin kireellä kun en saa öisin kunnolla nukuttua. Mies on sitä mieltä että vain hän voi olla väsynyt, vain hänellä on oikeus olla pahalla tuulella ja jos joskus menetän sen itsehillinnän ja korotan ääntäni, mies raivostuu ja alkaa haukkua kuinka räyhään jatkuvasti (!). Olen yrittänyt ihan kaikessa sovussa selittää miehelle että tajuaako hän kuinka rankkaa on hoitaa kämppä, lapsi ja siinä sivussa olla vielä raskaana mutta miehellä on ilmeisesti käsitys, että makoilen kaikki päivät sohvalla syömässä suklaata (kotihan siivoaa itse itsensä, pyykit peseytyvät itse, ruokakeiju tuo ruoat kaupasta ja lapsi pärjää omillaan samoin kuin koira käy yksin ulkona...)Itse hän töidensä jälkeen istuu koneella, nukkuu päikkärit tai vaan ilmoittaa lähtevänsä kahville kavereidensa kanssa.. Jos hänelle yrittääkään ehdottaa poikansa hoitamista tai pojan kanssa ulkoilemista että minä saisin välillä levätä, ilme on sama kuin jos olisin kehottanut häntä tunkemaan vehkeensä lihamyllyyn... Ja sitten se on HÄN joka on väsynyt, minulla ei ole siihen oikeutta, minun pitää vaan jaksaa joka saatanan päivä.. Hän saa kuitenkin viikonloppuisin nukkua niin pitkään kuin haluaa, nukkua päikkärit silloin kun haluaa ja mennä ja tulla muutenkin minusta vapaammin kuin perheellisen miehen pitäisi.. Minä herään joka ikinen aamu esikoisen kanssa klo 07 + yöheräilyt ja valvomiset joko esikoisen levottoman nukkumisen tai masuasukin mylläämisen tai ihan vaan raskauskipujen takia. Välillä "vähän" ottaa päähän kun toinen kömpii sängystä siinä klo 11 aikoihin vaan ryömiäkseen koneelle/sohvalle..

Aika helmi mieheksi sulla

 

ONpas täällä taas herttaista porukkaa näin perjantaina liikkeellä

Ilmeisesti täällä liikkuu pääasiassa vain emäntiä, jotka eivät koskaan menetä hermojaan ja sanonta viimeinen pisara oli liikaa on heille täysin käsittämätön, koska ovat aina niin seesteisiä ja rauhallisia ja maltillisia, että eivät edes korota ääntään.

Mielestäni on ihan luonnollista, että kun harmit/epäonnistumiset kasaantuvat ja niitä tulee lyhyen ajan sisällä liikaa, niin jossain vaiheessa pinna palaa lopullisesti. Käsittääkseni aloittaja ei nyt kuitenkaan alkanut päättömästi raivota ja heitellä tavaroita miestänsä päin, mikä olisi oikeuttanut tätä poistumaan mitään sanomatta paikalta.

 

Välillä kippo menee nurin, ymmärrän kyllä, mut ei meilläkään sitä empatiaa ja halailua kiukuttelemalla saa..Päinvastoin, suututaan vaan molemmat ja sit on kummankin päivä pilalla..

Mä olen tuuminut et parempi keino on käydä polkemassa jalkaa toisessa huoneessa ja mennä sit isännän kainaloon niiskuttaa, silloin sitä empatiaa ja hyvänä pitoa yleensä saakin..

 

Meillä oli tuota samaa ja sitten asiat menivät lopulta niin että tuli ero.

Minä taas olen viimeisiä viikkoja ennen äippälomaa töissä ja mies on kotona taaperon kanssa. Mies ei tee kotitöitä, joten kauppareissut, kotityöt ja taaperon hoito odottavat aina työpäivän jälkeen, kun mies kurvaa omille reissuilleen. Luonnollisesti minä herään taaperon kanssa joka aamu myös viikonloppuisin ja hoidan yöheräilyt.

 

On se hieno lueskella miten suomalaiset naiset lohduttavat toisiaan. kirosanoja lentelee ja syytöksiä joka suuntaan. keskustelun avaajan kannattais miun mielestä katsoa peiliin ja kaikki muut, menkää johonkin viettämään omaa aikaa ja laittakaa äijät lastelikoiks niin eivät vieraannu lapsistaan! Aurinkoista viikonloppua! puss!!

 

[QUOTE="Ukko";24822123]On se hieno lueskella miten suomalaiset naiset lohduttavat toisiaan. kirosanoja lentelee ja syytöksiä joka suuntaan. keskustelun avaajan kannattais miun mielestä katsoa peiliin ja kaikki muut, menkää johonkin viettämään omaa aikaa ja laittakaa äijät lastelikoiks niin eivät vieraannu lapsistaan! Aurinkoista viikonloppua! puss!![/QUOTE]

Täällä vallitsee iänikuinen "kenellä menee huonoiten ja kellä on paskin ukko" - kisa. Kuka jaksaa tällaisia marttyyreita+ Ei ainakaan niiden omat ukot, se on nähty

 

Jatkossa sitten vain ylistyslauluja ihanista miehistä siis Vertaistuen hakeminen palstalta kun on niin väärin ja tekee alistetusta kumppanista syyllisen kaikkiin suhteen ongelmiin.

 

[QUOTE="eeeee";24822170]Täällä vallitsee iänikuinen "kenellä menee huonoiten ja kellä on paskin ukko" - kisa. Kuka jaksaa tällaisia marttyyreita+ Ei ainakaan niiden omat ukot, se on nähty[/QUOTE]

No jos mulla olis semmonen ukko kuin useimmilla tässä ketjussa näyttäis olevan, uskoisin että mun elämänlaatua vaan parantaisi jos se saisi tarpeekseen ja lähtisi lätkimään...