Miehet tai naiset... Eropäätöksen katuminen on tabu. Ja mikä on katumista? Se että joskus tai jopa pari kertaa miettii exäänsä "siinä mielessä" ja miettii, että oliko ratkaisu oikea? Koska mä olen miettinyt jokaista rakastettua "siinä mielessä" ja pippeli kourassa jälkeenpäin. Ihan jokaista. Katunut? Mmmm... joo ehkä juuri sillä hetkellä kun haluaa...
Tai pidemmälläkin tähtäimellä... ei nämä asiat ole joko-tai. Tottakai olen nähnyt esimerkiksi erään exäni useita kertoja eromme jälkeen. Ja ei - ei hän ole muuttunut rumaksi. Tottakai hän on edelleen puoleensavetävä minkki, mutta kun me emme tulleet toimeen keskenämme. Olisi siis outoa sanoa, että en tunne "katumusta" erostamme, koska iso osa minua haluaa hänet. Mutta kun se ei mene niin.
Enemmän ihmettelen asiaa niin päin, että rakastamasi ja kuolaamasi ihminen *snap* muuttuu iljettäväksi ihmisraunioksi, jota päin sylkeminenkin tuntuu myönnytykselle hänen olemassaolostaan.