Mielenkiintoinen neuvolareissu

Kävin aamulla neuvolassa kolmikuisen lapsenlapsen kanssa ja jäin suustani kiinni.
Normitoimenpiteiden jäkeen alkoi terkkari kanssani pohtimaan mitä muutoksia äitiys- ja lastenneuvoloissa on tapahtunut niinä 30 vuonna, mitä asiakkaanaan olen ollut.

Lopulta pääsyttiin ihan siihen, että yritetään koota jutuista ja kokemuksista jonkinlainen esseekin tai artikkeli.
Kotiuduin potentiaalisista haastateltavista kootun nimilistan kanssa ja mieli pulppuilee ideoita ja ajatuksia...

Millaisia muutoksia te muut jo pitempään neuvoloiden kanssa tekemisissä olleet olette huomanneet?

 

Mielenkiintoinen aihe! Meilläkin tulee neuvolassa pohdittua ja juteltua niitä näitä...

Itse en ole vielä kovin pitkään ollut neuvolan kanssa tekemisissä (3 vuotta yhteensä). Jo tuona aikana oon huomannut yhden muutoksen: Synnytyksen jälkeistä masennusta/sen mahdollisuutta on alettu tarkkailla ja tukea aktiivisemmin! Mikä on todella hyvä asia Toisen lapsen kohdalla vältyin masennukselta. Ehkä juuri ammattitaitoisen terkkarin ansiosta, jolla oli tuntosarvet herkkinä.

 

Olipas ihme kapulakieltä.. no, kai siitä pointti selviää

 

Mielenkiintoinen aihe! Meilläkin tulee neuvolassa pohdittua ja juteltua niitä näitä...

Itse en ole vielä kovin pitkään ollut neuvolan kanssa tekemisissä (3 vuotta yhteensä). Jo tuona aikana oon huomannut yhden muutoksen: Synnytyksen jälkeistä masennusta/sen mahdollisuutta on alettu tarkkailla ja tukea aktiivisemmin! Mikä on todella hyvä asia Toisen lapsen kohdalla vältyin masennukselta. Ehkä juuri ammattitaitoisen terkkarin ansiosta, jolla oli tuntosarvet herkkinä.

Juuh. Ylipäätään tuo äidin voinnin seuraaminen on mielestäni aika uutta.

Toinen selkeä muutos on mielestäni siinä, että ennen oli vain yksi ainoa kulloinkin hyväksyttävä tapa toimia ja neuvolassa se sitten "saneltiin". Nykyään ollana jo lähtökohtaisesti sitä mieltä, että tapoja on monia ja kunki perheen löydettävä omansa.

 

^ kyllä sinun tekstistäsi ihan hyvin selvää saa! Mielenkiintoinen aloitus Mummeliisalta! Minuakin kiinnostaisi tietää, miten äidit ovat kokeneet neuvolan asiakkaana olon aikaisemmin. Omat tietoni perustuvat vain äitini ja joidenkin sukulaisten kertomuksiin ja tietysti virallisempaa tietoa neuvolatoiminnan historiasta olen lukenut jonkin verran kirjoista.

 

Ainakin meidän kunnan neuvola on laitostunut ja tullut tehokkaammaksi yksiköksi. Ennen siellä oli iso odotustila leluineen, ja jos lapsi mieluummin leikki siellä kuin tuli huoneeseeen niin sitten "palikkatestit" tehtiin siellä, ja huoneessa käytiin vain puntarilla ja rokotuksilla. Nyt siellä on pieni odotustila ja enemmän huoneita, kodikkuus on hävinnyt. Tätejä on enemmän mutta tuntuu silti että heillä on vähemmän aikaa, ovat kiireisemmän oloisia, vastaanotolla katsotaan välillä kelloa että koska pitäisi poistua (kunnan lapsimäärässä ei ole tapahtunut muutosta sen 15 vuoden aikana mitä minä olen neuvolassa käynyt). Asiat kyllä hoituvat tehokkaasti, esim se sikainfluenssarokotuskampanja hoidettiin päivän aikana, ja kuulemma pisin jonotusaika oli vajaa puoli tuntia jos sattui aamupäiväruuhkaan, iltapäivällä pääsi lähes suoraan piikille.

 

70-luvulla neuvolat olivat usein(?) erillään (siis fyysisesti) terveyskeskuksista/asemista. Nykyisin Helsingissä ainakin neuvolat ovat terveysasemien yhteydessä. "Maalaisjärjellä" ajateltuna ei tunnu järkevältä tartuntatautien leviämisen kannalta.Samassa odotustilassa flunssapotilaat ja vauvat. Mutta on toki kai jollain muilla perusteilla kustannustehokasta ja järkevää. Nyt on trendi ilmeisesti tältä osin taas muuttumassa.

 

Sain esikoisen vuonna -84 Kokkolassa.
Kotona käynyt lastenhoitaja (se eka käynti) vannotti ettei saa nukuttaa vauvaa vieressä eikä imettää yöllä makuultaan.

Seitsemännen syntyessä -97 lastenhoitaja tuumi, ettei sitä pinnasänkyä ensikuukausina tarvitakaan kun lapsi kuitenkin nukkuu vieressä.

 

Tuosta "yhdestä oikeasta totuudesta" olen itsekin kuullut. Oma äitini on uskaltanut kyseenalaistaa neuvolan ohjeet jo 1960-1970 lukujen vaihteessa, mutta tuttavaperheen saman aikakauden äiti kerto ulkoiluttaneensa vauvaa säntillisesti aamu- ja iltapäivisin, koska niin oli sanottu, että pitää tehdä. Kuitenkin oli kolmatta lastaan kanssa rohjennut nukutta vieressään, vaikka ei olisi saanut, teki tämän salaa.

 

Itse neuvolassa käyneenä ja muiden äitien kanssa jutelleena, vastaan on tullut se, että neuvolassa ei oikein tiedetä mitään oikeasti. Vastataan ympäripyöreitä, jos jotain OIKEASTI kysyy. Esim. älä anna maitoa 11kk ikäiselle- mutta en mä tiedä miksi (munuaiset, proteiinit, allergiat olis tulleet ehkä mieleen, mutta ei tädille)... älä tee sitä tai tätä, mutta TIETOA kiellon tai kehtouksen taustalla ei ole. Keskittyvät lähinnä ulkoa opittujen mantrojensa hokemiseen ja terveen lapsen tarkistukseen. Aika rahanhukkaa koko neuvola, yhteiskunnalle siis.

 

Isät otettu paremmin mukaan? Perhekeskeisyys.

 

[QUOTE="...";27476000]Isät otettu paremmin mukaan? Perhekeskeisyys.[/QUOTE]

Tässä minä en ole huomannut muutosta 1980-luvulta tähän päivään, mutta ehkä se jossain määrin paikkakuntakohtaista?

 

Omaa lasta neuvolassa käyttäessä olen joskus kokenut saman kuin Kriittinen: ohjeita ei osata perustella. En kyllä lähtisi sanomaan, että neuvola on yhteiskunnalle rahanhukkaa. Koko ikäluokan seulonnoilla löytyy aikaisessa vaiheessa sellaisia sairauksia ja häiriöitä, jotka on paljon halvempia hoitaa ihan alkuvaiheessa. Puhumattakaan varsinaisesta terveyden edistämisestä. nykyajan ongelmana -sekä asiakakkaille että hoitajille- on valtava pirstaloituneen tiedon määrä.

 

No itse olen ollut vasta n. 7 vuotta neuvolan asiakkaana ja kokemuksia monesta eri neuvolasta. Esikoista odottaessa uskoin siihen hehkutukseen, että meillä on mahtava neuvolajärjestelmä ja kuinka sieltä saa tukea ja apua ja aina heti voi soittaa jne. No, käytännössä olen tullut huomaamaan, että neuvola on sitä varten, että siellä mitataan ja punnitaan, odotusaikoina väylä sairaalaan tutkimuksiin. Mutta tukea ja apua en ole sieltä saanut, itse on pitäny kaikki tieto, vinkit, ajatukset jne. etsiä.

Ehkä olisi eri, jos minulla tai lapsilla olisi ollut jotain selkeää "vikaa" mutta kun vaivat on ollut ns. pikkuvaivoja nukkumiset, mahakivut, käytösongelmat, pienet raskausvaivat, niin sympatiaa niihin saa avuksi.

 

Ainakin vauvan ruokailuun liittyvät asiat ovat muuttuneet paljonkin. Esim. -97 sai 3kk ikäiselle antaa suosituksen mukaan soseita. Niitä makuja oli esim. persikka. 5kk ikäisenä sai antaa jo perunaa ja lihaa. Juomana maidon lisäksi suositeltiin vettä.

-03 oli jo suositukset muuttuneet, samoin -05. 70-luvulla annettiin lapsille mm. perunan ja maksamakkaran sekoitusta jo 3kk:n ikäisille. Tuoremehuakin sai juottaa.

Koko nperheen hyvinvointiin on mielestäni kiinnitetty yhä enemmän huomiota. 15 vuotta sitten pääasiassa oli lapsi ja äiti, nykyään se on koko perhe.

 

Olipas ihme kapulakieltä.. no, kai siitä pointti selviää

Etkö osaa suomen kieltä?

 

Imetykseen taidetaan nykyään kannustaa enemmän kuin 1980-luvulla...
ja pidempiä imetysaikoja suositaan.
1980-luvulla taaperoimetys oli aika harvinaista.

1980-luvulla oltiin tarkempia tupakan kanssa. Pottavia odottavia tai imettäviä en muista yhtään. Nykyään taidetaan neuvolassa varoa enemmän syyllistämistä?

 

Sain esikoisen vuonna -84 Kokkolassa.
Kotona käynyt lastenhoitaja (se eka käynti) vannotti ettei saa nukuttaa vauvaa vieressä eikä imettää yöllä makuultaan.

Seitsemännen syntyessä -97 lastenhoitaja tuumi, ettei sitä pinnasänkyä ensikuukausina tarvitakaan kun lapsi kuitenkin nukkuu vieressä.

Aina jännä, kun mulle vannotettiin tuota samaa 2002 kun sain esikoiseni eli vieressä ei olisi saanut nukuttaa ja aina olisi pitänyt nousta imettämään istualtaan ja sitten laittaa vauva omaan sänkyyn. Nämä ohjeet sain siis synnäriltä ja neuvolasta.
2005 kun sain kolmannen lapseni niin jo synnärillä ne laittoi sitä yöllä viereen nukkumaan ja syömään ja neuvolassa suositeltiin perhepetiä... Sama synnäri ja sama neuvolatäti

 

Mielenkiintoinen opinnäytetyö, lastenneuvolakäynneistä 1950-1970 -luvuilla:

https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/12061/sapartti.pdf?seque...

 

Muutoksista on vaikea puhua, "neuvolauraa" takana vasta viitisen vuotta. Mutta sen allekirjoitan, että neuvola kyllä seuloo hyvin sekä terveen, ongelmattoman lapsen kanssa se on ihan jees, mutta jos on vähänkään ongelmia, ei neuvoista ole voivoita enempää iloa. Siis kun nykymaailmassa ihmiset yrittävät ensin netin kautta saada vinkkejä (nukkumisongelmiin, vatsavaivoihin yms. tavalliseen) ja sitten neuvola tarjoaa vain niitä samoja vinkkejä.

Toisessa raskaudessa oli ongelmia, jolloin neuvola nosti kädet pystyyn, ohjasi eteenpäin ja jatkossa minulla ei sitten ollut mitään paikkaa, jonne soittaa ja kysyä, että onko tämäjatämä vielä ihan jees. Ei ne polilta mihinkään kyselypuheluihin vastanneet ja neuvola ei osannut. Neuvola ei myöskään koskaan känyt läpi toista raskautta edeltäneitä viittä keskenmenoa, vaikka olisin kaivannut keskusteluja asiasta.

 

Valitettavasti en voi kompata sitä, että neuvola olisi jotenkin muuttunut enemmän kuuntelevaksi. Olen viimeisen viiden vuoden aikana törmännyt pelkästään omissa ajatuksissaan oleviin terveydenhoitajiin, jotka kysyvät "mitä sinulle kuuluu"kysymyksen rutiininomaisesti ja vaikka vastaisit MITÄ niin "selvä, hyvä juttu" tulee kommentiksi, vaikka olisit kertonut olevasi viikkokausien univelassa /pitkittyneessä flunssassa/mitä vaan.

Eli tämä todellinen kekittymiskyky on ihan kadonnut työntekijöiltä.

 

Nykään otetaan enemmän puheeksi vaikeampiakin asioita, esim. audit-testien ja masennustestien kanssa jotka tehdään kaikille ja joiden pohjalta on luontevaa lähteä keskustelemaan perheenjäsenten mahdollisesta päihteidenkäytöstä ja henkisestä voinnista.

Terkkareille alkaa pikkuhiljaa siirtymään lääkäreiden tehtäviä, mm. jälkitarkastuksen teko.

 

Itse huomasin selkeän eron vanhemman ja nuoremman th:n välillä. Vanhempi terkkari oli jotenkin taipumattomampi kaikkien asioiden suhteen joita ei tehty kuten oppaat sanoo. Esimerkiksi kylvettämisestä kun tuli puhe ja sanoin ettei meillä ole vauvalle ammetta vaan olemme käyttäneet suihkussa aivan alusta saakka. Th oli sitä mieltä että noin ei saa tehdä koska omasta kehosta tulee vauvalle pöpöjä, että aukile saattaa vahingoittua jne. Jatkossa muisti joka kerta kysyä että onhan meillä varmasti nyt amme ostettuna.
Myös rinnat olisi pitänyt pestä ennen imetystä SAIPPUALLA. Tähän perustelu oli ettei tule pöpöjä vauvalle. En kyllä mitenkään likaisena tai haisevana neuvolassa näyttäytynyt ja käyn itse aamuin ja illoin suihkussa joten en koe olevani kovin likainen noin muutenkaan.

Syöttöväli olisi pitänyt olla 4 tuntia tasan, vieressä ei olisi saanut nukuttaa ja perunaa mielellään jo 3-kuisena.

Th vaihtui ja nuorempien kohdalla olen sanonut myös ettei ammetta ole. Nuorempi th oli sitä mieltä että eihän sitä nyt tarvitse jos koemme että mukavempi on käyttää suihkussa, tärkeintä on tulla pestyksi säännöllisesti.

Vanhempi terkka kysyi mieheltä että aikooko hän ihan joka kerta tulla mukaan kun mies halusi ehdottomasti olla mukana. Koskaa ei kysynyt isältä mitään lapseen liittyvää tai isyydestä.
Uusi th ilahtuu aina kun isäkin on mukana, kyselee jaksamista, kysäisee vuorotellen asioita lapsesta sekä minulta että isältä jne.

Nuorempi th on kannustanut lapsentahtiseen imetykseen, perhepetiin (koska kerroin että koemme sen mieleekkääksi) jne.

 

Asiakkaana 15vuotta ja ensimmäisen kohdalla -97 ei oltu ihmeissään kun annoin 2kk ikäiselle velliä ja ensimmäiset soseet.

 

Reilu 40 vuotta sitten syntyi isosiskoni ja äidilleni neuvottiin, että jo muutaman viikon ikäiselle pitää antaa appelsiinimehua lusikalla. Sisko sylki mehut metsien päähän ja äiti päätti tehdä oman maalaisjärkensä mukaan eli jatkaa pelkällä imetyksellä. Ja synnytyslaitoksella kiellettiin pitämästä vauvaa vieressä sängyssä, koska "kaikki pöpöt leviää lapseen".