Mielestäni aika loukkaavaa käytöstä puolisolta, vai ylireagoinko? :(

Avioliitossa on elatusvelvollisuus puolisoa kohtaan. Lisäksi yhteisesti otetut lainat on YHTEISvastuullisia. Jos otatte yhteisen lainan (vaikkapa 300t€), niin se lainan on teidän kummankin vastuulla koko summasta, ei niin että miehelle kuuluu 150t ja sulle 150t. Samoin lainanlyhennykset menee yhteisenä könttänä yhdeltä tililtä. Jos mies siis sijoittaa taloon 50t€, niin teidän vain tarvii ottaa sen verran vähemmän lainaa.

Miehesi siis kuitenkin haluaisi omat lainat kummallekin? itse en lähtisi tuollaisen kanssa mihinkään taloprojekteihin. Jos eroaisitte, niin omaisuus menisi joka tapauksessa 50/50, riippumatta siitä kumpi maksanut enemmän... Eli miksi sitten avioliiton aikana pitäisi yrittää erotella, jos erossakaan se ei onnistu?

 

[QUOTE="vieras";24391101]No en mä voisi elää suhteessa jossa toinen maksaisi esim. perinnöllään oman puoliskonsa meidän yhteisestä talosta pois, ja hassaisi sitten palkkansa mihin lystää, samalla kun itse maksan omia lainaeriäni seuraavat 20 vuotta hikisestä palkasta. Yhteinen laina, yhteiset rahat, yhteinen talo.[/QUOTE]

ei se kyllä ihan noin mene.jos toinen on perintönä saanut jotain ja on siksi varakkaampi,se on kyllä hänen.täytyy ettiä yhtä köyhä puoliso kun itse on jos ei tätä hyväksy.

 

Vajaa vuosi lainanoton jälkeen mä maksoin oman osuuteni eli puolet lainasta pois kertamaksulla. Yhdessä haettu laina, niin 50/50 se oli ja siinä mies valittanut laisinkaan.

Menee vähän ohi topikin, mutta oothan hoitanut niin, että et myöskään ole enää velallisena lainassa? Se on tärkeä juttu tollaisessa tapauksessa!

 

[QUOTE="vieras";24391176]Juu näin minäkin ajattelen. Ei tossa muuten ole mitään järkeä. Enkä muutenkaan ymmärrä, että miten niin "omasta osuudestaan"? Jos tosiaan laina otetaan yhdessä, ei siinä katsella kuka sen maksaa. Molemmat on siitä vastuussa niin kauan kuin sitä lainaa on. Vaikka sitten sinä et olisi maksanut senttiälään.

Mitä pankkivirkailija sanoi? Kuulostaa kovin epätodelliselta tilanteelta. Jos tää nyt totta olis kuitenkin niin eipä tossa auta muu kuin puhua asiat selviksi. Kysellä mitä mies ymmärtää yhteisellä lainalla. Tosiaankin puolisoilla on elatusvelvollisuus avioliitossa.[/QUOTE]

Tlanne on totta ja mitä se pankkivirkailija siihen nyt sitten sanoi, olisko todennut että ahaa, selvä.

 

[QUOTE="Maija";24391237]Menee vähän ohi topikin, mutta oothan hoitanut niin, että et myöskään ole enää velallisena lainassa? Se on tärkeä juttu tollaisessa tapauksessa![/QUOTE]



No tottakai.

 

[QUOTE="dirlandaa";24391225]ei se kyllä ihan noin mene.jos toinen on perintönä saanut jotain ja on siksi varakkaampi,se on kyllä hänen.täytyy ettiä yhtä köyhä puoliso kun itse on jos ei tätä hyväksy.[/QUOTE]

Ja sun mielestä on ihan ok, että avioliitossa puolisoilla on erilaiset elintasot? Että toisella on varaa matkustella ja harrastaa, kun toisen pitää laskea pennejä lainanlyhennyksiin? Että on ihan ok, että kun RAKASTAA, niin ei kuitenkaan halua jakaa RAKKAANSA kanssa yhteistä elintasoa? Että toinen paistaa itselleen sisäfileepihvin ja toinen syö tonnikalaa purkista? Näin karrikoiden.

Eikös sitä ajattelisi, että puolisot haluaisi jakaa toistensa kanssa myös taloudellisen hyvinvoinnin?

 

No tuota noin.. Kyllä minä taas olen sitä mieltä, että jos miehelläsi on töillään ansaittuna suurempi palkka niin miksi hän kärsisi sinun huonommasta työpaikastasi? Varsinkin kun säästäminen on tapahtunut ennen lapsiakin.. Eli meidän tapauksessa kirjattaisiin jonnekkin ylös, että mies jää 50000€ enemmän voitolle talon mahdollisen myynnin tullessa vastaan ja jos toinen haluaa erikseen lainat niin erikseenhän ne on otettava sitten.

 

Kyllä olisin minäkin loukkaantunut. Muutenkin on minusta outoa, että yhteisestä talosta olisi molemmilla omat lainat. Mutta meillä onkin aina ollut selvää, että rahat on yhteisiä niinkuin elämä ja perhekin. Mies kun sai perintöä, niin maksoi pois minun opintolainat, joilla oli elätetty meidän yhteistä perhettämme.

 

Mun on pakko sanoa, että mä ymmärrän miestäsi. Meillä on samanlainen tilanne, miehellä on todella paljon säästöjä. Meillä on omat rahat, omat menot, yhteinen laina, mutta miehellä on omat säästönsä. En mä vois kuvitellakaan että mieheni maksaisi säästöillään heti talolainan pois, ja jos joskus erottais ni mä saisin hänen maksamastaan talosta puolet. Ei vaan mee mun järkeen.

 

[QUOTE="vieras";24391101]No en mä voisi elää suhteessa jossa toinen maksaisi esim. perinnöllään oman puoliskonsa meidän yhteisestä talosta pois, ja hassaisi sitten palkkansa mihin lystää, samalla kun itse maksan omia lainaeriäni seuraavat 20 vuotta hikisestä palkasta. Yhteinen laina, yhteiset rahat, yhteinen talo.[/QUOTE]

peesi tälle.

 

[QUOTE="Lena";24391047]Asia oli puhuttuna ja olin siinä käsityksessä, että YHTEINEN laina, yhteinen talo. Sitten tuli tällainen "sammakko" miehen suusta.. Eli kaikki ei sitten olekaan niin yhteistä kuin oli kuvitellut..[/QUOTE]

eikö se juuri silloin ole YHTEINEN kun mies maksaa puolet ja sinä toisen puolen?

 

Vaikka nainen olisi koko avioliiton ajan kotona ja talo maksetaan miehen palkasta, se on silti yhteistä omaisuutta ja jaetaan puoliksi eron sattuessa. Siksi voi aivan hyvin antaa miehen maksaa suuremman osuuden talosta.

 

Minä en tajua mikä tuossa nyt oli kummallista. Kun me otettiin asuntolaina niin maksoin heti 20 000 euroa sitä pois ja sillä hyvä.

Eikös se ole vaan hyvä asia ja ei miestä haitannut kyllä olenkaan.

 

Minä en tajua mikä tuossa nyt oli kummallista. Kun me otettiin asuntolaina niin maksoin heti 20 000 euroa sitä pois ja sillä hyvä.

Eikös se ole vaan hyvä asia ja ei miestä haitannut kyllä olenkaan.

Siis onko teillä erilliset lainat?

 

Mun mielestä loukkaannuit ihan aiheesta.

Jos meillä olisi sellainen tilanne, että jommallakummalla olisi yhtäkkiä tollasia summia, niin kumpikin maksaisi sitä yhteistä lainaa pois, eli niin että kumpikin puolisoista hyötyy. Samoin jos säästöjä olisi ollut ennen talon ostoa, se olisi käytetty yhteiseen hyvään. Nuohan voi kaikki kirjata avioehtoon, joka suojaa erotilanteessa sitten varakkaamman omaisuutta. Mutta niin kauan kuin liitto on voimissaan, en näe mitään syytä miksei voi käyttää rahoja _yhteisen_ omaisuuden kartoittamiseen. Typerää ajatella että toinen puolisoista tosiaan vaikka kituuttaa vuosia lainan kanssa, kun toinen humpsauttaa kerralla ison potin lainanmaksuun ja tienaa taas näin ollen enemmän. Ehkä sitten matkustelee, hommaa moottoripyörän, veneen jne, kun se köyhempi vaan maksaa sitä lainaa. Suosittelen tosiaan keskustelemaan miten jatkossa hoidatte mahdolliset äitiyslomat ja sun tulonmenetykset.

 

Todella erikoiselta kuulostaa. Jos itse olisin ollut miehesi housuissa niin olisin kertonut hyvissä ajoin takataskussani pullottavista varoista ja olisin ehdottanut vaimolle että lainaa tehdään vain sen verran mitä nettomääräisesti tarvitaan.

Ihme kikkailua ottaa paljon lainaa ja sitten maksaa siitä osa heti pois.

 

[QUOTE="...";24391212]Jos mies siis sijoittaa taloon 50t€, niin teidän vain tarvii ottaa sen verran vähemmän lainaa.[/QUOTE]

Aivan näin, ja nimenomaan yhteistä lainaa, ei erillisiä lainoja molemmille. Jos talo myydään, hänen osuutensa on sitten myyntihinnasta puolet + 50000e. Tällä tavalla saadaan järkevästi tasattua se että puolisoilla on kenties erilainen varallisuustausta ja eriarvoiset pesämunat takana.

 

[QUOTE="vieras";24391898]eikö se juuri silloin ole YHTEINEN kun mies maksaa puolet ja sinä toisen puolen?[/QUOTE]

Näin minäkin ajattelen. Meillä on yhteinen koti, joka maksetaan puoliksi. Jos toinen maksaisi selvästi enemmän, ei se enää tuhtuisi yhteiseltä. Jos toinen on poissa työelämästä sairasloman, työttömyyden tai hoitovapaan takia, niin silloin toinen tietysti auttaa elättämämisessä.

 

Meillä oli kummallakin oma lainaerä samaan kohteeseen. Talo omistetaan puoliksi, ja samoin laina maksettiin puoliksi.

Molemmat olemme töissä.

 

Olisin itse ollut todella hämmästynyt ja aivan varmasti olisin myös loukaantunut jos vasta laina neuvotteluissa paljastuu noin oleellinen asia siihen vaikuttavista tekijöistä. Muuten asia on sopimus kysymys; onko talo ja laina 50/50% molempien nimissä vai jotakin muuta.

 

Mäkin olen samaa mieltä kuin suurin osa täällä eli aiheesta loukkaannuit. Ymmärrän myös kyllä sen, että sinulle ei ollut tullut mieleen asiasta keskustella. Ei mekään miehen kanssa tollasta asiaa edes puhuttu, koska ollaan molemmat samaa mieltä kuin sinäkin ap. Sitä pidän outona, ettei miehesi maininnut asiasta etukäteen. Toki hänellä saattaa olla taasen niin itsestään selvää omanlaisensa ajattelumalli (ja kenties hänen ystävillään/suvullaan), ettei tullut mieleenkään, että sinä ajattelet eri tavalla.

Minulla on enemmän omaisuutta kuin miehelläni, mutta hän tienaa enemmän kuin minä. Olen tällä hetkellä kotihoidontuella ja mies yksin lyhentää meidän yhteistä lainaa. Pitäisin täysin käsittämättömänä, jos hän haluaisi jotenkin lyhentää erikseen "omaa" lainaansa. Laina on meillä yhteinen. Samoin jos minulle tulee metsäomaisuudesta myyntivoittoja, lyhennämme niillä rahoilla yhteistä lainaamme. Jos vaikka jostain syystä oma osuuteni metsästä myytäisiin ja saisin siitä noin 30 000 euroa, niin sillä todellakin lyhennettäisiin yhteistä lainaa, ei mitään kuvitteellista omaa osuutta.

Tsemppiä ap:lle ja toivottavasti keskustelu miehen kanssa menee hyvässä hengessä!

 

Meillä perhe ja elämä on yhteinen yritys. Kaikki siis yhteistä, lainat ja talot kummankin nimissä, kuten
myös lasten huoltajuus on yhteinen. Toinen maksaa toista ja toinen toista.
Mies on töissä ja tuo rahan taloon, joten maksaakin isoimmat laskut ja lainanlyhennykset.
Minä pääosin kustannan omista vähistäni ruuan ja lasten vaatteet. Ei tätäkään olla sovittu erikseen vaan se on vaan mennyt näin. Jos mulla rahat vähissä niin
pyydän mieheltä.
Ei hävetä ollenkaan, enkä elä mielestäni miehen siivellä, kumpikin tekee osansa yhteisen perheen ja yhteisen elämän hyväksi.

 

[QUOTE="...";24391254]Ja sun mielestä on ihan ok, että avioliitossa puolisoilla on erilaiset elintasot? Että toisella on varaa matkustella ja harrastaa, kun toisen pitää laskea pennejä lainanlyhennyksiin? Että on ihan ok, että kun RAKASTAA, niin ei kuitenkaan halua jakaa RAKKAANSA kanssa yhteistä elintasoa? Että toinen paistaa itselleen sisäfileepihvin ja toinen syö tonnikalaa purkista? Näin karrikoiden.

Eikös sitä ajattelisi, että puolisot haluaisi jakaa toistensa kanssa myös taloudellisen hyvinvoinnin?[/QUOTE]

a. Ei kannata otta lainaa, jos joutuu laskemaan pennejä lainanlyhennyksiin
b. Monissa testamenteissa on jo testamentin tekijän toiveesta perinnönsaajan puoliso suljettu pois. Näin suvun omaisuus pysyy suvussa, myös eron hetkellä.

 

[QUOTE="Lena";24391159]Musta se taas on erittäinkin kummallista. Mietipä asiaa - sanotaan esim. 20 vuoden avioliitto, jona aikana olen 3 kertaa äitiyslomalla / hoitovapaalla nyt vaikkapa yhteensä 6 vuotta - eikö tuota aikaa lasketa mihinkään tuloihin vaan meneekö se todella kaikki minun tappiokseni mahdollisessa erotilanteessa?? Oletko todella tätä mieltä? Koska tuona aikanahan minun on mahdotonta tienata kuten työelämässä ollessani.[/QUOTE]

No meillä mä olen ollut äitiyslomalla ja hoitovapailla, mies puolestaan opiskellut 5 vuotta ja ollut vähän aikaa työttömänäkin. Aika lailla tasan mennyt. Meillä on erilainen käsitys rahankäytöstä; toinen tuhlailevampi kuin toinen, joten osittain omat rahat toimii meillä.

 

[QUOTE="marsu";24391677]No tuota noin.. Kyllä minä taas olen sitä mieltä, että jos miehelläsi on töillään ansaittuna suurempi palkka niin miksi hän kärsisi sinun huonommasta työpaikastasi? Varsinkin kun säästäminen on tapahtunut ennen lapsiakin.. Eli meidän tapauksessa kirjattaisiin jonnekkin ylös, että mies jää 50000€ enemmän voitolle talon mahdollisen myynnin tullessa vastaan ja jos toinen haluaa erikseen lainat niin erikseenhän ne on otettava sitten.[/QUOTE]

Just näin; laina on yhteinen, mutta mahdolisessa erotilanteessa se saa enemmän, joka on sijoittanutkin asuntoon enemmän.