mielikuvitusytävät

Onko lapsillanne mielikuvitusystäviä tms.? Miten suhtaudutte niihin?

MEillä neljävuotiaalla on mielkuvitusmatkoja, -työpaikkoja ja -kavereita joihin hän eläytyy niin, että luultavasti itsekin uskoo tarinansa. Välillä on hankala vetää rajaa, kuinka paljon lapsen mielikuvitujuttuihin menee mukaan ja missä vaiheessa palauttaa todellisuuteen...
 
meidän 3-vuotias tyttö on kertomansa mukaan käynyt yksin kaverinsa kanssa kaupungilla shoppailemassa ja rakentanut uutta koulua (koulun rakennustyömaa vieressä). ja ruukaa antaa koululaisille vauhtia kiikussa. jep jep :LOL:
joskus tuntuu että näkeeköhän se harhoja :eek: ei kai sentään. mielikuvituskavereitten kans myös kävelee käsikkäin yms... =)
 
Meiän 3 v. tytöllä on myös mielikuvituskavereita, joista hän puhuu päivittäin minulle. Niillä on myös nimet, jotka neiti on ihan itse keksiny ja ne ovat hänelle erittäin todellisia. Usein hän myös juttelee niille ja välillä myös komentaa niitä ja tulee myös kantelemaan minulle niistä, kuten esim. "Äiti se kaatoi mun tornin!" Mielestäni se on vain suloista eikä huolestuttavaa. Vilkas mielikuvitushan voi olla myös hyvä asia.
 
Kyllä meillä on kans pojulla, täyttää ens kuus 4, noita mielikuvitusystäviä. Joskus aamusin se lähtee mukamas töihin autolla, elikkäs menee vaatekaapin alahyllylle joka on tyhjä, istumaan ja lähtee sit ajamaan, käy töissä ja tulee sit kaupan kautta kotiin :D Ja onhan noita mielikuvitusjuttuja vaikka miten paljon....
 
aitikka
3-v tytöllä on mielikuvituskaveri. ihan hauska juttu sinänsä mutta raja on vedetty siihen ettei tämä mielikuvituskaveri saa haitata perheen elämää... vaikea selittää mutta jossain vaiheessa alkoi mennä yli. tämä mielikuvituskaveri määräsi tahdin ja oli jokapaikassa ensimmäisenä. esim kun lähdettiin kauppaan, piti mielikuvitusystävälle avata erikseen auton ovi ja kiinnittää turvavyöt, rattaisiin ei voinut istua kun mielikuvituskaveri oli niissä, ruokaapöydässä alettiin määräilemään missä kukakin istuu tämän mielikuvituskaverin mukaan ja kauhea huuto päälle jos ei mennyt sen mukaan....
mk-kaveri saa olla kun leikki pysyy leikkinä eikä mene yli. kovastihan nuo puuhailee "keskenään" ja yleensä aina on mukana kun johonkin lähdetään
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 13.08.2006 klo 20:59 äitikkä kirjoitti:
3-v tytöllä on mielikuvituskaveri. ihan hauska juttu sinänsä mutta raja on vedetty siihen ettei tämä mielikuvituskaveri saa haitata perheen elämää... vaikea selittää mutta jossain vaiheessa alkoi mennä yli. tämä mielikuvituskaveri määräsi tahdin ja oli jokapaikassa ensimmäisenä. esim kun lähdettiin kauppaan, piti mielikuvitusystävälle avata erikseen auton ovi ja kiinnittää turvavyöt, rattaisiin ei voinut istua kun mielikuvituskaveri oli niissä, ruokaapöydässä alettiin määräilemään missä kukakin istuu tämän mielikuvituskaverin mukaan ja kauhea huuto päälle jos ei mennyt sen mukaan....
mk-kaveri saa olla kun leikki pysyy leikkinä eikä mene yli. kovastihan nuo puuhailee "keskenään" ja yleensä aina on mukana kun johonkin lähdetään
Tätä minäkin juuri tarkoitin, kun alkaa välillä haitata koko perheen elämää, kun täytyisi ottaa huomioon lapsen työajat ja mielikuvitusystävät... En suinkaan ollut huolissani, mutta olen mietiskellyt mihin vetaisi rajan...
 
Nalle Luppakorva
Täällä löytyy kanssa 2v8kk pojalta mielikuvituskavereita/elukoita. Usein ulkona ollessa antaa tytölle vauhtia keinussa. :) Ja sisällä on sitten nuo tyynyt, ne on amppareita tai leppiksiä. Niitä halii ja vanuttelee, välillä pitää munkin antaa pusuja niille. :)
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 13.08.2006 klo 20:59 äitikkä kirjoitti:
3-v tytöllä on mielikuvituskaveri. ihan hauska juttu sinänsä mutta raja on vedetty siihen ettei tämä mielikuvituskaveri saa haitata perheen elämää... vaikea selittää mutta jossain vaiheessa alkoi mennä yli. tämä mielikuvituskaveri määräsi tahdin ja oli jokapaikassa ensimmäisenä. esim kun lähdettiin kauppaan, piti mielikuvitusystävälle avata erikseen auton ovi ja kiinnittää turvavyöt, rattaisiin ei voinut istua kun mielikuvituskaveri oli niissä, ruokaapöydässä alettiin määräilemään missä kukakin istuu tämän mielikuvituskaverin mukaan ja kauhea huuto päälle jos ei mennyt sen mukaan....
mk-kaveri saa olla kun leikki pysyy leikkinä eikä mene yli. kovastihan nuo puuhailee "keskenään" ja yleensä aina on mukana kun johonkin lähdetään
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 17.08.2006 klo 08:31 minävaan kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 13.08.2006 klo 20:59 äitikkä kirjoitti:
3-v tytöllä on mielikuvituskaveri. ihan hauska juttu sinänsä mutta raja on vedetty siihen ettei tämä mielikuvituskaveri saa haitata perheen elämää... vaikea selittää mutta jossain vaiheessa alkoi mennä yli. tämä mielikuvituskaveri määräsi tahdin ja oli jokapaikassa ensimmäisenä. esim kun lähdettiin kauppaan, piti mielikuvitusystävälle avata erikseen auton ovi ja kiinnittää turvavyöt, rattaisiin ei voinut istua kun mielikuvituskaveri oli niissä, ruokaapöydässä alettiin määräilemään missä kukakin istuu tämän mielikuvituskaverin mukaan ja kauhea huuto päälle jos ei mennyt sen mukaan....
mk-kaveri saa olla kun leikki pysyy leikkinä eikä mene yli. kovastihan nuo puuhailee "keskenään" ja yleensä aina on mukana kun johonkin lähdetään


Hupsis...vahingossa lähetin....

Meillä pojalle ilmestyi mielikuvituskaveri 2v3kk ikäisenä. Nimikin oli kaverilla ja pian myös tuli mukaan kuvioihin toinen kaveri, jolla myös nimi. Tilanne oli aivan samanlainen kuin teillä. Pari vuotta nuo kaverit kulkivat mukana ja sitten eräänä päivänä poika nolona kertoi, että ne ovat hänen mielikuvituskavereitaan eikä hän enää leiki niiden kanssa. Nyt siis noin vuoteen ei ole kaveruksista kuulunut yhtään mitään.
 
3-v tytöllä myös 2 mielikuvitusystävää, joille antanut hauskat nimet. Yleensä kertoo vain toisesta niistä, joka on tehnyt kaikkea, mitä normaalisti ei saa tehdä, yhdessä ovat käyneet monissa paikoissa, ystävillä on myös omat perheet, joiden arjesta välillä kuulemme. Näppärää ystävissä on se, että ne muuttavat sukupuoltaan, ikäänsä ja ominaisuuksiaan aina tarpeen mukaan. Tyttö tietää ystävien olevan mielikuvituksensa tuotetta ja todennutkin, ettemme voi heitä nähdä. Onneksi vielä pysyneet vain puheissa, eivät häiritse elämäämme mitenkään. Rikastuttavat vain!
 
en tiiä kuuluuko tää tänne..
meidän 4v poika kuvittelee olevansa joku eläin,yleensä joko leijona,tiikeri,karhu.
karjuu kuin edellä mainitut eläimet ja peppu pystys,kädet maas kävelee.
on jopa alkanu pesulla ravistella itteensä kuin eläin.. :LOL:
pihalla kaivaa kuoppia et naama tosi likainen ja makoilee maas,nytki tekee itellensä luolaa.
epäilen et on liiasta videon kattelusta periny nämä jutut..

no eiköhän se mee ohi ku aloittaa kerhon.. ;)
 

Yhteistyössä