Mielipide Anna Wahlgrenin kasvatusoppaasta (lapsikirja)...?

  • Viestiketjun aloittaja kukkasi
  • Ensimmäinen viesti
tottu
Mun yleinen mielipide noita kasvatusoppaita kohtaan on äärimmäisen negatiivinen. Ne vain sokaisee näkemästä sitä omaa lasta. Se paketti, joka meille syntyy ei välttämättä ole samanlainen kuin kirjan lapsi. Äidin pitäisi olla niin herkkä että oppii tuntemaan sen oman lapsen ja hakea aktiivisesti ratkaiuja jotka sopii siihen omaan lapseen. Toki vertaistuki on joskus tarpeen - mieluummin kuitenkin ehkä livenä toisilta äideiltä.
 
Joissakin kohdissa samaa mieltä, toisissa en niinkään. Ainuttakaan opasta ei kannata kirjaimellisesti noudattaa, koska välttämättä oma tilanne ei edes ole sama kuin kuvattu. Kyllä mä siitä ajatuksesta Annalla pidän, että vauva syntyy lauman jäseneksi, eikä niin, että lauma muovautuu aina vauvan mukaan.
 
"hmmm"
Osittain aikamoista kukkua koko kirja. Outoja juttuja jopa tällaisia: puhdista tutti omassa suussasi ja imettäessä voit polttaa huoletta :D

Kirjan paras anti ja pointti minulle oli beduiinivertaus:

"Tiivistettynä: jos ihminen laitettaisiin pystymetsästä beduiinikylään, ei hän haluaisi että kaikki istuvat alas hänen viereensä ja katsovat häntä että kerro mitäs nyt tehtäisiin. Hän haluaisi että muut näyttäisivät miten beduiinikylässä eletään ja hän haluaisi olla osa elämää eikä sen pyörittäjä. "

Eli että lapsi otetaan alusta asti ikätason mukaan perheen arkiaskareisiin. Lapselle tulee näyttää elämisen mallia, eli ottaa lapsi mukaan asioihin, eikä ajatella, että lapsen tehtävä on ainoastaan leikkiä. (Saati että vanhemman tehtävä olisi vain ja ainoastaan leikkiä lapsensa kanssa, noup...) Lapsikin nauttii kun saa olla apuna arjen pikku askareissa ja näin tärkeä ja tarpeellinen osa perhettä.

Tätä ohjenuoraa on meidän perheessä yritetty parhaamme mukaan noudattaa.
 
"minttu"
[QUOTE="hmmm";24160967]Osittain aikamoista kukkua koko kirja. Outoja juttuja jopa tällaisia: puhdista tutti omassa suussasi ja imettäessä voit polttaa huoletta :D

Kirjan paras anti ja pointti minulle oli beduiinivertaus:

"Tiivistettynä: jos ihminen laitettaisiin pystymetsästä beduiinikylään, ei hän haluaisi että kaikki istuvat alas hänen viereensä ja katsovat häntä että kerro mitäs nyt tehtäisiin. Hän haluaisi että muut näyttäisivät miten beduiinikylässä eletään ja hän haluaisi olla osa elämää eikä sen pyörittäjä. "

Eli että lapsi otetaan alusta asti ikätason mukaan perheen arkiaskareisiin. Lapselle tulee näyttää elämisen mallia, eli ottaa lapsi mukaan asioihin, eikä ajatella, että lapsen tehtävä on ainoastaan leikkiä. (Saati että vanhemman tehtävä olisi vain ja ainoastaan leikkiä lapsensa kanssa, noup...) Lapsikin nauttii kun saa olla apuna arjen pikku askareissa ja näin tärkeä ja tarpeellinen osa perhettä.

Tätä ohjenuoraa on meidän perheessä yritetty parhaamme mukaan noudattaa.[/QUOTE]

Hyvä vertaus, aika maalaisällinen. Jos katsotaan luontoakin niin kyllähän ne emot jatkaa normaaleja toimiaan vaikka pennut syntyy. Toki puolustaen ja perässä pitäen, mutta siis ei se emo ala kumarella sitä tulokasta.

Mä en näistä opusista oikein tykkää - vaikka toisaalta nykymaailmassa on osa niin irtautunut "maalaisällin" käytöstä että ehkä hyvä että joku pukee itsestään selvyyksiä sanoiksi. Miten lapsi voi oppia tähän maailmaan, jollei äiti ohjaa, opasta ja rajoita? Vallankaan olemalla esimerkkinä.

Mun on niin vaikea ymmärtää kun pieni vauva laitetaan perheen päättäväksi elimeksi. Kaikki tehdään hänen mukaisesti - ei herttinen sentään. Siinähän vaan aletaan heti opettaa sitä että sinulla on oikeus pyörittää tätä maailmaa. Jokainen järjellinen ymmärtää että vauvan tarpeista on huolehdittava asap. Mutta kyllä äiti p**kalla saa käydä, eikä se lapsi vaurioitu vaikka sen sekunnin itkeekin.
 
"Mää"
Se beduiinivertaus on hyvä idea.

Mutta tuo päivärytmi juttu (minuutintarkka aikataulua) ei tod ole tästä maailmasta. Naapurin äidit unikouluttivat lapsensa wahlgrenin opeilla, mutta meillä ei toiminut.
 
Minullekin jäi ensisijaisesti mieleen, että koska Wahlgrenin yhdeksästä lapsesta yhdelläkään ei ollut koliikkia, ei koliikkia voi olla olemassakaan.

Tällä perusteella minä väitän, ettei add/adhd-lapsia ole lainkaan. Liioin ei ole ruoka-aineallergisia, ei huonosti nukkuvia, ei niitä, joille ei äidinmaito riitä... Eikä mitään vakavia sairauksia ainakaan, sydänvikoja sun muita.

Lyhyesti: ärsyynnyin siitä kirjasta! Ja luin sitä 15 vuotta sitten, yhä vieläkin ärsyttää...
 
"vieras"
On ihan hyvä ajatus, ettei lapsi pyöritä koko perhettä. Tai ainakin on kunnes, sattuu syntymään erittäin itkuinen allerginen ja muutenkin ei ihan terve lapsi. Sitä kummasti kyllä vauva pyörittää ihan koko perhettä, kun vanhemmat yrittävät saada lapsensa pysymään terveenä, voimaan hyvin ja saamaan tarvitsemansa hoidon. Kummasti kaikki oma elämä jää syrjään, kun valvoo tiputuksessa olevan vauvan vieressä sairaalassa ja yrittää keksiä mistä saa imetysdieettiinsä sopivaa ruokaa sieltä.
 
"vieras"
aika tuubaa.

Eiks tällä naisella ollu tosiaan 9 lasta - joista noin 4 ensimmäistä jätti isälle erossa.

Jos ei viittiny niitäkään hoitaa, niin miksi puski 5 lisää?

Luulen kuitenkin, että se "koliikkia ei ole" -juttu jotenkin pohjautuu siihen, että siihen aikaan keksittiin tämä 4 tunnin välein syöttäminen. No sehän nyt on ihan hanurista. Mun lapset söivät kahden tunnin välein, illalla tankkasivat tunnin välein.
Mun mutsi sanoi, että kyllä jotkut uskoi sen 4h-jutun ja itkettivät nälkäisiä vauvoja - joilla sitten pääteltiin olevaan koliikki, kun niin itkevät.
Mun mutsi oli "ituhippi" , joka ei uskonut moista neuvoa - mä oon saanu aina evästä kun olen pyytäny. Ja mulla muuten oli turvaistuin vuonna 1972. (en käsitä kun miet 80-luvulla syntyneet on sanonu ettei heillä mitään isutimia ollu - kyä ne ainakin keksitty oli...)
 
"vieras"
[QUOTE="vieras";24162929]On ihan hyvä ajatus, ettei lapsi pyöritä koko perhettä. Tai ainakin on kunnes, sattuu syntymään erittäin itkuinen allerginen ja muutenkin ei ihan terve lapsi. Sitä kummasti kyllä vauva pyörittää ihan koko perhettä, kun vanhemmat yrittävät saada lapsensa pysymään terveenä, voimaan hyvin ja saamaan tarvitsemansa hoidon. Kummasti kaikki oma elämä jää syrjään, kun valvoo tiputuksessa olevan vauvan vieressä sairaalassa ja yrittää keksiä mistä saa imetysdieettiinsä sopivaa ruokaa sieltä.[/QUOTE]

Sairaudet pyörittävät aina enemmän tai vähemmän perhettä, mutta ei se silti tarkoita, että lapsi pyörittää perhettä. Hänellä vaan saattaa olla erityistarpeensa, jotka allergisten kohdalla monesti helpottavat jonkun vuoden kuluessa. Mutta allergikonkaan ei pitäisi saada esim. kasvatusasioissa tahtoaan läpi koska hän on allerginen vai mitä? Meillä on yksi hyvin allerginen ollut, ja sattumalta on juuri se lapsi, joka on vaatinut kaikkein eniten tiukkuutta ja johdonmukaisuutta, myös allergioiden paranemisen jälkeen.
 
"joku"
Mä olen lukenut ja noudatan sovelletusti :) Sitä lapsikirjaa pitää lukea vähän rivien välistä ja soveltaa omaan tilanteeseen eikä ottaa kaikkea kirjaimellisesti. Me ollaan toteutettu Anna Wahlgrenin unikoulu (siihen oma kirja löytyy ruotsiks ja englanniks) ja sen jälkeen on lapsi nukkunut aina 12 tuntia yössä :) Myös Annan synnytysohjeista oli apua, synnytyin lähes ilman kipua.
 
"vieras"
[QUOTE="vieras";24162983]Sairaudet pyörittävät aina enemmän tai vähemmän perhettä, mutta ei se silti tarkoita, että lapsi pyörittää perhettä. Hänellä vaan saattaa olla erityistarpeensa, jotka allergisten kohdalla monesti helpottavat jonkun vuoden kuluessa. Mutta allergikonkaan ei pitäisi saada esim. kasvatusasioissa tahtoaan läpi koska hän on allerginen vai mitä? Meillä on yksi hyvin allerginen ollut, ja sattumalta on juuri se lapsi, joka on vaatinut kaikkein eniten tiukkuutta ja johdonmukaisuutta, myös allergioiden paranemisen jälkeen.[/QUOTE]

Kun puhutaan pienestä vauvasta, ei mulle ollut kovin selkeää eroa lapsen sairauksien ja lapsen välillä. Yhtä kaikki lapsen tarpeita joihin pitää vastata. En minä siinä vaiheessa ainakaan kyennyt erottelemaan reaktioissani mikä syy oli milloinkin. Jos lapsella oli paha olla, minä pyrin helpottamaan sitä ajattelematta mikä syy nyt milloinkin oli. Kyllä se lapsi syntyy tuossa tilanteessa lauman jäseneksi JA pyörittää koko perhetta. Eikä vauva vaatinut ainakaan meillä mitään kasvatusta, tiukkuutta ja johdonmukaisuutta, vaan hoivaa ja apua. Ja noilla tarpeillaan pyöritti koko perhettä. Vauva-ajan jälkeinen elämä on sitten eri asia.
 

Yhteistyössä