Mielipiteitä kaivataan kipeästi!!

Pakko purkaa tätä jonnekin..

Eli olen seurustellut mieheni kanssa vajaan vuoden, suhde edennyt aika nopeasti, asutaan uusperheen elämää yhdessä, kihloissa ollaan ja naimisiinmenostakin kovasti puhetta ollut. Kaikki on päällisinpuolin hyvin, rakastan miestäni mielettömästi ja uskoisin että hänkin minua. Mutta..

Sain tänään varmistuksen asialle, jota olen jo pitkään pelännyt. Aivan suhteemme alussa, ensimmäisen kuukauden aikana, mieheni jatkoi edellistä suhdettaan selkäni takana. Tiesin kyllä naisen olemassa olosta, koska mieheni hänestä silloin kertoi, väitti kylläkin että ovat vain kavereita.

Tämä kaverisuhde tähän naiseen epäilytti minua alunalkaenkin ja sainkin selville. että jonkinasteisia panokavereitahan sitä ollaan. Mieheni kuitenkin kiven kovaan väitti ettei heillä seksiä ole ollut sen jälkeen kun on minut tavannut. Uskoin tämän kuitenkin kynsin ja hampain, koska omin silmin näin miten rakastunut mieheni minuun oli ja jo ihan alkumetreillä suunniteli yhteistä tulevaisuutta kanssani. Sanoi, ettei tämä nainen ollut jättänyt häntä rauhaan, vaikka oli kertonut hänelle seurustelevansa kanssani. Ja kun itsekin olin häneen todella rakastunut niin päätin antaa anteeksi, myös valehtelun tästä pelkästä kaveruudesta..(Rakkaus ON sokea) Mieheni katkaisi kaikki välit tähän naiseen.

Epäilys on kuitenkin kytenyt näihin päiviin asti. Asiasta ollaan puhuttu monia monia kertoja, kyllästymiseen asti. Ja edelleenkin hän on pitäytynyt versiossaan. Ja sitten..

Tänään sain selville, että seksisuhde oli jatkunut jonkin aikaa tapaamisemme jälkeen. Olen niin rikki nyt, kun muistelen niitä ihan alkuaikoja..kuinka hän oli olevinaan niin rakastunut minuun..ja samanaikaisesti pani tätä toista( Tuntuu kun en tuntisi miestäni ollenkaan, tuntuu kuin että koko suhteemme perustuu valheelle..Joo joo, tiedän että tikulla silmään sitä kuka menneitä kaivelee..mutta ei se nyt prkl hienolta tunnu jos valehdellaan..Tajuan kyllä ettemme olleet tunteneet kauaa, eikä hänkään tietysti voinut olla varma minun tunteideni aitoudesta, eikä varmasti ollut ensimmäinen kerta kun aloitetaan uutta ja pidetään vanhaa vielä yllä, nyt se vaan sattui minun kohdalleni..

Tiedän että minut hän "valitsi" ja ettei suhde tähän toiseen naiseen ollut mitään vakavaa. Mutta kuitenkin sen arvoista että hän sitä jatkoi ja samalla riskeerasi suhteen minuun..Olen ihan sekaisin..pitäisikö vaan koko juttu yrittää unohtaa ja laittaa sinne öö-mappiin..jotenkin en jaksaisi ottaa enää asiaa esille, koska nykyään meillä menee niin hyvin ja luotan mieheeni..sattuu vaan niin pirusti...tekisi vain mieli lähteä pois, mutta tiedän etten siihen pystyisi koska rakkautemme on tänä päivänä niin vahvaa..

????

 

Paskasti on sua kohdellut kyllä. Heittäsin tommosen petturin koskeen.

 

Ainoa vastaus, mikä oikeastaan sopii kaikkiin tän tyylisiin ongelmiin, on että keskustelkaa. Sittenpähän saat kunnon faktat joiden perustella tehdä päätökset. Voimia sinulle

 

Miehesi oli varmasti kovasti ihastunut sinuun, mutta koska suhteenne oli vasta aluillaan niin hän ei ehkä pitänyt suhdettanne heti vakavana. Tai sitten piti ikään kuin "takaoven auki".
Tietenkin valehtelu asiasta on väärin, mutta ehkä hän sitten suhteenne vakavoiduttua pelkäsi, että totuus erottaisi teidät.

Oletko kertonut miehelle, että tiedät suhteen jatkumisesta?

 

Kuten missä tahansa pettämistapauksessa on sen petetyn osapuolen jossain vaiheessa päätettävä miten jatkaa pettämisen ja sen aiheuttamien tunteiden kanssa.

Kirjoitat että olette asiasta puhuneet ja puhuneet, silti se vaivaa sinua. Eli et ole voinut asiaa antaa anteeksi. Nyt on sitten aika päättää kykenetkö siihen. Vastaukset tyyliin : jätä se sika voit jättää ihan omaan arvoonsa. Vain sinä tiedät kykenetkö jatkamaan suhdetta. Luottamus pettämisen jälkeen on vaikea saada takaisin, mutta ilman luottamusta ei suhdekaan kykene jatkumaan.

Vuosi asiaa ei voi vatvoa ja ottaa esille tarpeen tullen esim. riidan yhteydessä. Suosittelen nyt omien tunteidesi käsittelyä ja rehellistä keskustelua jossa kerrot miltä sinusta edelleen tuntuu ja tämän keskustelun jälkeen joko päätät jättää asian taaksesi ja aloitatte niin puhtaalta pöydältä kuin mahdollista. Taikka sitten sinun on siitä suhteesta lähdettävä. Ne ovat vaihtoehtosi ja vain sinä voit käsitellä omia tunteitasi.

 

Sehän se on, kun asiasta on niin moneen kertaan jo keskustelu ja joka kerta hän on asian kieltänyt, vetänyt herneet nenään ja alkanut leikkiä marttyyria..Tiedän, että se suhde loppui 100%:lla varmuudella sinä päivänä kun tähän naiseen välit katkaisi. Silloin pyyteli kovasti valehteluaan tästä "kaveruudesta" ja sanoi ettei itse ollut päässyt naisesta eroon vaikka oli hälle sanonut seurustelevansa. Oli ihan paniikissa ja rukoili että annan hänelle vielä toisen mahdollisuuden, ja niin teinkin. Ja olen myös varma ettei alun jälkeen ole vieraissa käynyt...Ja epäselväähän on myös se, kuka todellisuudessa petti ja ketä..

 

Sehän se on, kun asiasta on niin moneen kertaan jo keskustelu ja joka kerta hän on asian kieltänyt, vetänyt herneet nenään ja alkanut leikkiä marttyyria..Tiedän, että se suhde loppui 100%:lla varmuudella sinä päivänä kun tähän naiseen välit katkaisi. Silloin pyyteli kovasti valehteluaan tästä "kaveruudesta" ja sanoi ettei itse ollut päässyt naisesta eroon vaikka oli hälle sanonut seurustelevansa. Oli ihan paniikissa ja rukoili että annan hänelle vielä toisen mahdollisuuden, ja niin teinkin. Ja olen myös varma ettei alun jälkeen ole vieraissa käynyt...Ja epäselväähän on myös se, kuka todellisuudessa petti ja ketä..

Vähän epäselvää. Siis tänään sait tietää, että suhde oli jatkunut? Mä en nyt ihan tajua kuviota.. Mikä sun ongelma siis on? Ettet voi luottaa mieheen?

 

En ole vielä kertonut miehelleni, että tiedän suhteen jatkumisesta..pakko se on esille ottaa, niin kovasti tuo kanssani naimisiin haluaa, mutta itse en suostu ennen kuin hän mulle viimeinkin rehellinen asiasta on. Mietin vaan sitä tapaa miten keskustelun aloitan, jättämistä en ole edes vakavissani harkinnut, koska tapauksen jälkeen meillä on tosiaan mennyt kaikki hyvin.

 

Haluaisin vaan niin kovasti että hän arvostaisi minua sen verran, että kertoisi rehellisesti totuuden, mitä suhteemme alussa tämän toisen naisen kanssa tapahtui..Tänä päivänä luottamus häneen luja. Siksi mietin, että kannattaako vanhoja haavoja repiä auki.

 

....

 

Jos selvität asian nyt hänen kanssaan, niin saat sen pois päiväjärjestyksestä. Sen jälkeen voit jatkaa "puhtaalta pöydältä".

Jos et asiaa selvitä, niin se voi jäädä kaihertamaan ja nousta aina joskus esille.

 

Mäkin tapasin kerran elämäni miehen. Olin niin rakastunut, etten koskaan ennen. Ja uskoin, että mieskin minuun. Mies kertoi heti alusta saakka että mä olen hänen elämänsä nainen, hän ei ole koskaan rakastanut ketään niinkuin mua, hän ei vois kuvitellakaan elämäänsä ilman mua jne. Mies ylisti ja suorastaan palvoi mua. Halusi muuttaa nopeasti yhteen, mennä kihloihin ja naimisiin ja saada kanssani yhteisiä lapsia. Kaikki nuo muut oli toteutuneet alle vuoden sisällä tapaamisesta, paitsi tuo naimisiin meno.

Mutta sepä ei ollutkaan totta ja oikeaa onnea, vaan valhetta kaikki alusta saakka. Mies paljastui väkivaltaiseksi sosiopaatiksi, joka lopulta meinasi tappaa sekä minut että lapsemme. Ja suunnilleen niihin aikoihin kun aloin harkitsemaan eroa, sain tietää samanlaisen asian kuin sinä nyt. Miehellä oli kaverinainen, ihan pelkkä kaveri vain, vakuutti mies. Mutta kävi tapaamassa tätä joskus jne. Ja mä uskoin ettei niitten välillä mitään ole. Mutta sitten siis satuin näkemään miehen sähköpostien vaihdon tuon naisen kanssa. Niissä mies ylisti tuota naista, aneli ja kerjäsi edes yhtä yötä tämän kanssa, kertoi tälle miten paljon tätä naista rakasti ja miten hänen koko elämänsä olisi täydellistä jos vaan olisi saanut tuon naisen (=silloin samaan aikaan, kun puhui minua ympäri kanssaan kihloihin jne). Ja niistä viesteistä kävi ilmi, että näillä kahdella oli ollut seksiä samaan aikaan, kun minun ja miehen juttu oli ihan tuore ja aluillaan.

Niin.. että ole varovainen. Sun viestistä vaan tuli niin elävästi mieleen oma samankaltainen tilanteeni silloin joskus.

 

:hug: Kiitos kaikille neuvoista ja varoituksista! Kirjoitin hänelle kirjeen, ajattelin että sillä tavalla pysyn itsekin asiasta rauhallisena ja voin jäsennellä ajatuksiani paremmin. Katsotaanpas nyt kolahtaako se vähän erillailla. kun puhuminen aiheesta hänen kanssaan tuntuu olevan niin hankalaa..