Mielipiteitä kemiallisesta raskaudesta??

Eli viides raskauteni olikin ns. kemiallinen raskaus. Raskaustesti näytti positiivista viikon verran sen jälkeen veritesti 7,5 ja raskaustestikin nega. Nyt tässä itsekseni mietin, että onko tuo oikeasti keskenmeno ollenkaan ja onko minulla oikeutta surra koko asiaa? Tiedän, että raskaus on mennyt kesken jo ennen kuin on kunnolla edes päässyt alkamaan, mutta jotenkin siinä sen viikonkin aikana ehti kuitenkin jo ajattelemaan sitä uuden vauvan mahdollisuutta. Ja vaikka tosiaan raskaus näin heti alussa päättyikin, niin itselle tämä on kuitenki jonkinlaista luopumista, ehkä luopumista ajatuksesta. :'(

Mutta mielelläni kuulisin kemiallisen raskauden/keskenmenon kokeneiden mielipiteitä, omia kokemuksia ja tuntemuksia?

 

Mulla kans testi näytti plussaa ja viikko sen jälkeen meni kesken kemiallisena ja kyllä mä sitä surin. Olinhyan mä viikon elänyt niin et olin raskaana. Ei se testi näytä plussaa jos siellä kohdussa ei jotain olisi ollut ja kemiallisissa kaikki ei vain suju alusta alkaen hyvin, mutta vauva on silti ollut jollain tapaa olemassa. Luulen et monilla on eri mielipide asiaan mut onko kenelläkään oikeus arvostella toisen surun määrää? En mä silti osannut kemiallista yhtä paljon surra kun olin saanut jo yhden myöhemmän keskenmenon. En tiä johtuko siitä et oli tuttu juttu vai siitä et olin realistisempi ja odottanut vain hetken..

 

Esikoista yrittäessä mulla oli heti ekassa kierrossa kemiallinen. Ja kyllä minä sitä surin, muutama päivä meni itkiessä. En usko, että nyt surisin niin paljon, kun oli sitten myös myöhempi keskenmeno ja ensimmäisen lapsen olen kuitenkin jo saanut.