Mielipiteitä tai kokemuksia voiko masentunut ihminen saada elämän ilonsa takaisin?

Mielipiteitä ja kokemuksia saa laittaa aiheesta.Mitä mieltä olette voiko masentunutta ihmistä saada enään elämän kirjoihin?Varsinkaan jos ei kaipaa tai halua apua,voiko aikuista ihmistä pakkottaa hoitoon tai siis lääkäriin ja vaikka itse viedä sinne ja hankkia sille lääkkeet joita ei varmastikkaan syö edes.:'( Mitä keinoja on auttaa tuollaista ihmistä joka kokee että ei ole enään mitään iloa elämässä?

 

Miksi ei voisi? Omaa halua siihen vaaditaan.

 

Miksi ei voisi? Omaa halua siihen vaaditaan.

Mutta ongelma on siinä jos sitä omaa halua henkilöllä ei ole enään niin miten sellaista voi auttaa?

 

Kerro vähän tarkemmin masentuneen henkilön elämäntilanteesta, kuinka kauan masennus on kestänyt, kuinka vakavaa masennus on ja miten se oireilee jne. Minä ja moni muu yrittää varmasti mielellään neuvoa, mutta näin vähillä tiedoilla tosi vaikeaa...

Yleisemmin: Kyllä voi. Se voi olla melko vaikeaa tai tosi vaikeaa, mutta aina on mahdollisuus parempaan.

 

Kerro vähän tarkemmin masentuneen henkilön elämäntilanteesta, kuinka kauan masennus on kestänyt, kuinka vakavaa masennus on ja miten se oireilee jne. Minä ja moni muu yrittää varmasti mielellään neuvoa, mutta näin vähillä tiedoilla tosi vaikeaa...

Yleisemmin: Kyllä voi. Se voi olla melko vaikeaa tai tosi vaikeaa, mutta aina on mahdollisuus parempaan.

Minusta aika vakavaa kun toinen sanoo suoraan ettei hänellä ole enään mitään virkaa tässä elämäsä ja ei pelkää lopettaa itseään päiviltään.Minusta aika kovaa tekstiä mutta tavallaan apu huuto taas siltä osin. Kyse on pikkuveljestäni joka on vähän päälle 20v vasta. vielä kun asui kotonaan lähti vähän alamäkeä elämä menemään josta on noustu aina ylös ja milloin se on meillä asunut ja ollaan sitä autettu ja milloin on taas kotona asunut ja nyt viimeisen vuoden asunut yksin tai siis tyttöystävän kanssa mutta ei siis kotona. Väärä seura ja väärät valinnat ovat kovan käden kautta opettaneet veljeäni,mutta vaikka välillä tuntuu että olemme saaneet "potkittua" veljen taas paremman elämän puolelle tulee sitten näitä juttuja ja sitä pelkää milloin se on sitten viimeinen niitti kun nyt jo puhuukin tuollaisia.Minusta ihan kamalaa kun koittaa toista auttaa ja toinen ei halua apua tai ei suostu menemään esim lekurille mistä saisi masennukseen lääkkeet joilla ehkä saisi elämän valoa elämään. Olen nyt itse muun perheen kanssa taistellut veljen asioiden kanssa monta vuotta ja nyt taas ollaan täällä pohjamudissa ja sitä oikeasti miettii että voiko auttaa ja miten auttaa toista kun ei kuitenkaan halua että toinen tekee itselleen jotain:'(

Siskon rooli mulla ollut vahvana veljen asioissa ja joskus olen tuntenut että minä olen veljen äiti koska niin samoissa fääreissä mennään kun oma äitikin on auttamassa ja se on aika raskasta ja sitten kun esim äiti romahtaa kun ei kestä tilannetta niin itse pitää koittaa olla se joka on vahvana ja mennä ja auttaa ja hakee toista ties mistä kun on apua vailla.

Surullista on se että miten ne jotkut voikin mennä aina ja uudestaan sille kaidalle tielle,mikä siinä on,ensin saa pelätä että joku muu tekee toiselle jotain ja jos ja kun tuosta ollaan selvitty niin johan tulee uusi pommi ja nyt kyllä oli sellainen pommi että minullakin meni rymit sekaisin kun asiasta kuulin. Taas ollaan menossa hakemaan veljeä meille asumaan ja nyt jos koskaan haluaisin että se suostuisi ottamaan ammattiapua vastaan vaikka sitten väkisin.Huoh ja huoh taas tätä elämää.

 

:hug:

Onhan noita parantuneita masentuneita, mutta helposti sinne lipsahtaa takaisin. Itselläni menossa selkeä vaihe alaspäin. Pakkohoitoon ketään on vaikea saada.

 

Niinhän se voi olla että pakkohoitoon ei voi ketään saada.Olen aika tasan tarkkaan 3v sitten täällä viimeksi veljen asiaa pohtinut ja nyt kun oikein mietin niin sama tilanne ollut jo 3v sitten mutta silloin oli huumeet ja muut ei hyvät tuotteet se suurin ongelma.Enemmän ja vähemmän olemme siis taistelleet veljen puolesta ja taistelu se vain jatkuu,ei se auta kun koittaa olla tukena ja olla se kantava voima .

 

Vaikea ja raskas tilanne teillä. Veljesi ja äitisi lisäksi myös sinä olet kovassa kuormituksessa.

Itsemurha-ajatukset ja toivottomuus ovat totta kai aina hälyttäviä. Varsinaisen pakkohoidon eli tahdosta riippumattoman sairaalahoidon kriteerit eivät kuitenkaan täyty kovin helposti. Surullista on, että moni masentunut päätyy hoidon piiriin vasta itsemurhayrityksen jälkeen. Veljelläsi on onneksi kuitenkin tukijoukot takanaan. Voit yrittää tukea veljeäsi hoitoon parhaasi mukaan niin, että kerrot hänelle ajatuksistasi syyttelemättä ja painostamatta, varaat hänen puolestaan ajan, menet sinne hänen kanssaan jne. Toistuvista kieltäytymisistä huolimatta hän saattaa suostua lähtemään mukaasi sinne varatulle ajalle, kunhan se on. Tätä kannattaa yrittää. Avusta kieltäytymisen syinä ei välttämättä ole niinkään itsepäisyys ja uppiniskaisuus, vaan mahdollisesti arvottomuuden tunne (en ansaitse apua) tai toivottomuus (mikään ei voi auttaa). Siksi läheisen kannattelu on hoitoon hakeutumisessa tosi tärkeää, vaikka sinne hoitoon vietäisiinkin sitten puoliväkisin. Hoitovastaisuuden takana voi olla myöskin lääkevastaisuus. Muutenkin on tärkeää, että masentunut saa muutakin hoitoa kuin lääkkeet, mutta tietona tämä voi olla masentuneelle erityisen tärkeä laskemaan sitä hoidon hakemisen kynnystä. Moni lääkevastainenkin ottaa vastaan lääkkeet sitten, kun hänelle on tullut sellainen olo, että niitä ei olla hänelle tyrkyttämässä ensimmäisenä ja ainoana hoitona hänen ongelmiaan edes sen kummemmin selvittämättä.

Voit myös varata ajan itsellesi. Voit ottaa sinne sitten veljesi mukaan jos hän lähtee, tai mennä yksin, sekin käynti olisi arvokas. Tai ottaa äitisi mukaan. Äitisi jaksaminen on jo siinä pisteessä, että hän välillä romahtaa. Sinä kai koet olevasi viimeinen kannatteleva voima, jolla ei ole oikeutta koskaan antaa periksi, joka ei saa koskaan olla tässä asiassa heikko? Se on tosi raskasta ja ihan jo sellaisenaan syy ja oikeutus hakea myös itselleen hoitoa. Kannustaisin käyttämään kaiken ulkopuolisen avun mitä saatte, paitsi veljellenne, myös teille muille, jotka tilanteesta kärsivät. Sitäkin kautta saattaa lähteä tilanne yllättävällä tavalla ratkeamaan.

En voi laittaa linkkiä, kun en ole rekisteröitynyt, mutta minulla on ajatustesi tueksi yksi lukuvinkki netistä. Olet varmaankin lueskellutkin jo paljon, kun olet asian kanssa niin pitkään paininut, mutta täällä on ihan hyvää perustekstiä masentuneen auttamisesta: mene terapiaa.fi-sivustolle, valitse alhaalta verkko-oppaista "Masennus ja muut mielialahäiriöt" ja sieltä viimeinen otsikko, "Miten tukea masentunutta läheistäni?" Siellä on ihan hyviä kirjoituksia, joiden kautta voisit pohtia teidän tilannettanne.

 

Tsemppiä:Kiitos :hug: Meillä koko perhe on siinä pisteessä ettei muut enään oikein osaa ja tiedä mitä tehdä vai tehdäkkö mitään ja minähän se ole joka saa taas mennä sinne tueksi ja tänäänkin olen sen sata kertaa soittanut ja laittanut viestiä,kun ensin ei saa yhteyttä mitenkään ja ei avaa ovea,tosin ei avannut siksi kun ei ollut kotona mutta kuitenkin. Veli ei ole kykenevä enään kouluun ja töihin,kaikki jätti kesken vaikka välillä vaihtoi alaakin mikä olisi ollut niin veljeni luoneteelle sopiva ala ja siellä tykkäsikin olla mutta sitten taas ennen joulua tuli ovelle ja ilmoitti että ei mene kouluun enään ja piste.Siitä asti taas ollaan oltu vuoristoradassa. Se on kamala ajatuskin että toinen voisi jotain tehdä itselleen,tuntuu ettei sitä edes kestä ajatella ja tuntuu etten voi hetkeksikään jättää toista yksin mutta miten sitä pitää nuorassa toista koko ajan ei voi olla vahtimassa vaikka kuinka haluaa.Taas ollaan laitettu veljelle huone meille valmiiksi ja se tietää että kenen luokse vain voi koska vain tulla ja aika hyvinhän se on aina jollekkin ilmoittanut kun on vaikeuksissa tai tavitsee apua.Itsehän se tämänkin asian nyt otti puheeksi:''(

Minä romahdan harva se hetki joten olen ihan yhtä hyvässä tilanteessa kun äitinikin ja muu perhe mutta silti se olen aina minä joka saa asian hoitaakseen,tavallaan se on todella kamalaa mutta mitä sitä ei tekisi oman perheensä eteen. Veli ei halua mitään lääkkeitä tai apua koska viimeksi sain hänet puhumaan ongelmista ammattiauttajan kanssa mutta siitä ei ollut mitään iloa veljelle ja se kokee nyt että ei ole mitään järkeä mennä puhumaan mistään koska ei se auttanut viime kerrallakaan kun auttajaa ei kiinnostanut pätkän vertaa mitä toisella on asiaa ja nekin kerrat jäi sitten kesken kun toinen ei suostunut sinne enään menemään.