Mies ei pidä lapsestani enään

Meillä on takana yhteistä kohta 4v. Ja yhteinen 2v lapsi sekä minun edellisestä liitosta 9v lapsi.

Mies on alkanut vihaamaan lastani. Lapsellani on todettu lievä adhd diagnoosi ja se tekee lapsesta joskus ylivilkkaan.
Myös lapseni on välinpitämätön asioita kohtaan joskus ja yrittää saada tahtonsa läpi jos jollakin keinolla.

Miehen mielestä minun pitäisi saada lapseni kuriin ja olen hänen mielestään surkea kasvattaja lastani kohtaan koska en saa pysymään kuria hänelle.
Ylivilkkaus on tullut vasta n.5v tienoilla ja vashvistunnu kouluiässä.

Jätän mielummin mieheni kun alan kinaamaan hänen kanssaan tästä.
Lapset on etusijalla elämässäni eikä miehet.

Olen omassa lapsuudessani saanut ruumiillista kuritusta ja tukkapöllyä,saanut kuulla kuinka surkea olen ja en osaa mitään.
En aijo omien lasten elämää pilata tällä mikä seuraa alitajunassa pitkin elämää kuolemaan asti.

 

Fyysisellä kurituksella ei ahdh lasta auteta. Jos miehesi ei ymmärrä lapsesi ongelmaa, valistsisin sinuna kyllä lapsen en miestä (kuten olet ajatellutkin). :flower:

 

Enpä katselis miestä joka mun lasta vihaa

 

Alkoiko ylivilkkaus samaan aikaan kuin nykyinen miehesi tuli elämäänne?

 

\

Alkoiko ylivilkkaus samaan aikaan kuin nykyinen miehesi tuli elämäänne?

Ei alkanut. Lapseni on ollut aikaemmin pienenä kohtelias ja muistannu käytöstavat ym. kiitos-sanat.
Lapsi ei millään tavalla hae käytöksellä huomiota minulta kun mieheni on paikalla vaan on samanlainen vilkas hössöttäjä vaikka olisimme kahdestaan.


Kuulin lääkäriltä että 80% adhd:stä on periytyvää,meillä ei ole suvusssa eikä lapsen isän puolella ole sitä.
Mutta minulla oli pitkä ja vaikea synnytys sekä lapsi kärsi hapenpuutteesta joka voi laukaista myös adhd piirteet.
Myös toisen lapsen kanssa oli samanlainen synnytys.

 

Muuttuiko miehesi suhtautuminen sinuun lapseen yhteisen lapsenne syntymän jälkeen ?Monta kertaa oman lapsen syntymä vaikuttaa niin että mies alkaa käyttäytyä tai ajatela toisen lapsesta eri tavalla kuin aikaisemmin :hug:

 

\

Muuttuiko miehesi suhtautuminen sinuun lapseen yhteisen lapsenne syntymän jälkeen ?Monta kertaa oman lapsen syntymä vaikuttaa niin että mies alkaa käyttäytyä tai ajatela toisen lapsesta eri tavalla kuin aikaisemmin :hug:

Mies ajattelee omasta lapsesta eritavalla että tämä on paljon kiltempi yms.
Vaikka yhteinen lapsi oli toivottu,miehelle vauvantulo oli shokki. Hän oli siinäuskossa että vauva vain nukkuu ja syö.
Mies pakoili vastuuta mutta nyt vasta lapsen ollessa 2v on alkaanut olla tavallaan " sinut " oman lapsensa kanssa.
Vaikea selittää :ashamed:
Kuitenkin minä itse olen hoitanut lapset ja kodin pääsääntöisesti mutta mies kyllä jää molempien lasten kanssa kotiin jos minulla on jotain menoa.

 

\

\

Muuttuiko miehesi suhtautuminen sinuun lapseen yhteisen lapsenne syntymän jälkeen ?Monta kertaa oman lapsen syntymä vaikuttaa niin että mies alkaa käyttäytyä tai ajatela toisen lapsesta eri tavalla kuin aikaisemmin :hug:

Mies ajattelee omasta lapsesta eritavalla että tämä on paljon kiltempi yms.
Vaikka yhteinen lapsi oli toivottu,miehelle vauvantulo oli shokki. Hän oli siinäuskossa että vauva vain nukkuu ja syö.
Mies pakoili vastuuta mutta nyt vasta lapsen ollessa 2v on alkaanut olla tavallaan " sinut " oman lapsensa kanssa.
Vaikea selittää :ashamed:
Kuitenkin minä itse olen hoitanut lapset ja kodin pääsääntöisesti mutta mies kyllä jää molempien lasten kanssa kotiin jos minulla on jotain menoa.

Siis miehelläsi ei ole aikaisemmin minkäänlaista kokemusta lapsista ja hän todellakin kuvitteli, että vauvat vaan köllöttelee viltilllä ja jokeltelee ja syö ja nukkuu ? Ja sitten ne kasvaa, hyväntuulisenä lähtee liikkeelle ja touhuilee omiaan siellä leikkikalujen äärellä eikä muuta mitenkään, millään tavalla aikuisten elämää? On ikään kuin hyväntuulisenä kehräävä mutta muutoin täysin tahdoton ja mukana kuljeteltava nukke?

Mistä sinä tämmösen miehen löysit?
Miten uskalsit lapsen tehdä?

No, menee ohi asian.
Mutta olet mielestäni tehnyt jo hyvän päätöksen. Ei tommoseen mieheen kannata panostaa, lapsi on kuitenkin tärkeämpi.

Tulevaa mietin, kun se pieni kasvaa: käykö niin, että mies ei kestä edes omaa lasta, jos ja kun tällä on uhmaikä ja sittemmin eriävät mielipiteet ja edelleen murrosikä?
Tuleeko mollaamista ja fyysistä kuritusta ja alistamista, ylikävelyä?
Vai käykö niin, ettei hän näe omassa lapsessaan mitään ns. vikaa, eikä näe, eikä puutu, vaikka lapsi käyttäytyy ei.-toivottavasti ja huonosti; oma lapsi käyttäytyy aina hyvin vaikka käyttäytyisi todellisuudessa tosi törkeästi?

 

Mies ajattelee omasta lapsesta eritavalla että tämä on paljon kiltempi yms.
Vaikka yhteinen lapsi oli toivottu,miehelle vauvantulo oli shokki. Hän oli siinäuskossa että vauva vain nukkuu ja syö.
Mies pakoili vastuuta mutta nyt vasta lapsen ollessa 2v on alkaanut olla tavallaan " sinut " oman lapsensa kanssa.
Vaikea selittää :ashamed:
Kuitenkin minä itse olen hoitanut lapset ja kodin pääsääntöisesti mutta mies kyllä jää molempien lasten kanssa kotiin jos minulla on jotain menoa.

[/quote]
Oletko yrittänyt jutella miehen kanssa siitä miten sinä koet asian? Jos hän ei suostu kuuntelemaan ei varmasti ole paljonkaan tehtävissä

 

En usko että miehesi vihaa lastasi.

Meillä vähän sama tilanne kuin teillä, mutta vaan toisin päin. Eli miehelläni on 10-vuotias poika jolla adhd. Poika on meillä joka toinen viikko. En missään nimessä voi sanoa että vihaan poikaa. Mutta rehellisesti voin sanoa etten suuresti nauti siitä ajasta kun poika on meillä. Mieheni mielestä käyttäydyn välillä kylmästi lapsen läsnäollessa. Väsyn siihen kaaosmaiseen ilmapiiriin, joka niiden viikkojenn aikana kotona on, kun poika on paikalla. Ja väsyminen näkyy väkisin käyttäytymisessä kaikkea kohtaan.

Kukaan joka ei elä lapsen kanssa joka ei ole oma (ja vielä ylivilkas) ei voi ymmärtää mitä se on. On vaikea olla ärsyyntymättä siitä sähläyksestä, metelistä, sekasorrosta, minkä adhd-lapsi saa aikaan. Meillä poikaa saa komentaa koko ajan, ja se on hirveän raskasta kuunneltavaa ns. ulkopuoliselle. Toisaalta jos poikaa ei komenna, on elämä yhtä kaaosta. Ja yleensä se on siltikin. Älyttömän raskasta.

Itse koen myös usein, että mieheni, lapsen isänä, pitäisi pitää tiukempaa kuria. Pojalla pitäisi olla enemmän rangaistuksia jotta hän oppisi miten pitää käyttäytyä.. Sähläämisestä ja töppäilystä pitäisi olla enemmän seurauksia pojalle, ja vähemmän muille kanssaeläjille... Mies ei taas raaskisi olla niin kova ja tiukka poikaa kohtaan, ja usein kuittaa asiat niin ettei pojalta voi adhd:n takia vaatia liikaa.

Kaaokseen väsyy. Lapsen omat vanhemmatkin väsyvät siiihen. Puhumattakaan kuinka siihen väsyy ihmiset jotka eivät ole lapsen biologisia vanhempia. Silloin ei ole sitä luonnon antamaa sidettä lasta kohtaa, mikä antaa huomattavasti pitemmän pinnan kestää lasta.

Uskon, että kyse on siitä että miehesi on väsynyt. Hän on väsynyt siihen sekasortoiseen ja ehkä kireäänkin ilmapiiriin, jonka adhd-lapsen ylivilkkaus perheen arkielämään tuo. Sinä olet lapsen äiti, sinun luonnon antama rakkaus lasta kohtaan antaa voimaa kestää lapsen sähläämistä. Luonto ei ole antanut tuota samaa voimaa miehellesi. Hän ei ole lasta saanut aikaan, hän ei ole ollut lapsen kanssa syntymästä asti, kuten sinä.

Älä missään tapauksessa sano että valitset mielummin lapset kuin miehen. Sillä tapat kahden aikuisen välisen rakkauden varmasti! Ja jos niin ajattelet että lapset menevät parisuhteeen edelle, saat olla loppuikäsi yksin. Lapsesi kasvavat ja lähtevät rakentamaan omaa elämää. Tarvit rinnallesi elämänkumppanin joka taluttaa sinua vielä vanhana mummonakin, lapsillasi ei siihen sitten enää liiemmin aikaa löydy, heillä on jo omat perheet. Ei ole mistään valinnasta kyse.. Sinun pitää yrittää ymmärtää ja astua välillä miehesi saappaisiin. Mietippä jos itse joutuisit asumaan naapurin villin "kauhukakaran" kanssa... Alkaisikohan koskaan väsyttää ja ärsyttää. Ja jos poikasi on teillä koko ajan, miehesi ei edes pääse tilanteesta koskaan irti. Meillä sentään on joka toinen viikko rauha. Silti välillä koen että tulen hulluksi tämän kaaosmaisen elämän kanssa.

Miehesi ei vihaa lastasi. Hän on väsynyt. Hän tarvii nyt paljon sinun ymmärrystäsi ja tukea. Ja ehkä hänelle tekisi hyvää pieni irtiottokin. Itse olen juuri lähdössä tyttöjen kanssa Ranskaan ykkösluokan reissulle, isä ja poika saavat sillä aikaa pitää laatuaikaa keskenään ilman äitipuolta ; )

 

:flower:

 

Kiitos, loistava kirjoitus! Sopii useampaakin täällä olevaan uusperhetopikkiin.