"jepjep"
Ärsyttää, kun mies tuntuu viihtyvän töissä ja kavereiden kanssa enemmän mitä kotona.. onko muita parisuhteessa eläviä yh-äitejä ja miten arki menee?
hilja
Täällä on vähän samantyyppistä. Avioliitto on siinä tilassa, että joko lähdetään parisuhdeterapiaan tai sitten minäkin alan kohta elää omaa elämääni.
vieras.
Just just. Ja naisessahan se aina vika on jos mies on niin aivovammainen ettei lastensa ja vaimonsa kanssa tahdo olla.
vv
No käsite yh-äitikin on jo luotaan työntävä kun ei ole isän biologinen lapsi, ne suhteet ei useimmiten kyllä kestä juurikaan kauaa, naisessahan se vika on jos mies ei viihdy kotona kenessä muussa? Miehen vikako se on jos ei viihdy kotona??
"jepjep"
Sitähän minäkin, kun en noin vaan luovuta mutta pakko rakentaa oma elämä jotta mullakin on tekemistä. Eli pyöritän arkea ja mies osallistuu kun haluaa. Eli pääasiassa minä teen kaiken. Kumminkin mies suuttuu jos sanon olevani kuin yh. Itsellä kun ei vapaa-aikaa ilman lapsia ole kuin silloin jos joku läheinen nyt sattuu ottamaan lapsia. Tämä on ihan hyvä mulle, mutta kun minä en saa valittaakaan omaa väsymystä jos joskus väsyttää arjen pyöritys yksin. Suunnittelen arjen niin ettei mies ole mukana, koska en siihen voi luottaa. Ei se tuollainen ollut kun tavattiin.. onko tämäkin nyt sitten kuinka normaalia
vieras.
Ei sulle kannata edes alkaa selittä kun ajatus maailmas on niin suppea.
Joten mieti itseksesi.
"vieras"
Me ollaan asuttu erillään nyt n. 4 kk, koska miestä ei meidän kanssa oleminen juurikaan kiinnostanut. Tai siis sanoo, että totta kai kiinnostaa, mutta teot puhuu toista. Ei nauti lapsen kanssa ulkoilusta ja pinna koko ajan kireellä.
Alan itse kallistumaan kokonaan eroamisen puolelle, koska en vaan jaksa koko ajan rasittaa itseäni miettimällä miksei me lapsen kanssa riitetä. On vapauttavaa olla lapsen kanssa kahdestaan, kun joku ei siinä vieressä koko aika kiroile ja jupise missä sitä vois olla ja ketä nähdä. Ilmeisesti tää pikkulapsi arki ei vaan nappaa sitä retaletta.
Alan itse kallistumaan kokonaan eroamisen puolelle, koska en vaan jaksa koko ajan rasittaa itseäni miettimällä miksei me lapsen kanssa riitetä. On vapauttavaa olla lapsen kanssa kahdestaan, kun joku ei siinä vieressä koko aika kiroile ja jupise missä sitä vois olla ja ketä nähdä. Ilmeisesti tää pikkulapsi arki ei vaan nappaa sitä retaletta.
No meillä on kans se tilanne että lauantaina annoin miehelle 2 vaihtoehtoa, joko se alkaa panostamaan myös tähän perhe-eloon tai minä ja lapsi lähdetään, sano alkavansa panostamaan, mut katotaan mitä tuleman pitään, nää meidän keskustelut on aina parantanu elämän tasoa parin viikon ajan ja sit ollaan taas samassa pisteessä, nyt alkaa vaan mulla tulemaan raja vastaan kun työ ja muu menee aina perheen edelle ja kotona ollessa istutaa pleikkaria pelaamassa tai maataan muuten vaan eväänsä liikauttamatta.
olet ääliö
En tiedä mnitä edes ajattelit selittää mutta olen itsekin ollut 3 kertaa suhteessa yh-äidin kanssa, 1 suhteessa lapsi oli pieni vauva ja isästä ei ollut tietoa, olisin voinut olla isänä mutta silti se karmi selkäpiitä kun tiesi että en ole biologinen isä ja uusia lapsia emme tee ikinä, toisissa suhteissa lapset oli vanhempia ja pitivät yhteyttä isäänäs, hankalaa oli ja tuli ristiriitoja lasten isyyden kanssa kerhoissa ja kouluissa, sinä et varmaan tajua että niin se vaan on mutta ei se mitään, olethan tyhmä nainen joissa ei muka ikinä olisi vikaa.
vierailija
Aika moni nainenkin tykkäisi tuulettaa päätään muualla kuin lasten kanssa kotona, mutta kun miestä ei koskaan näy niin velvollisuudet kotona jää yksin naiselle.. lapsia kun ei voi jättää heitteille, se kumpi ensin lähtee, voi lähteä, toinen on sitten heitteillejättäjä.
vierailija
Voi kiva kuulla mielipiteesi lähes 14v päästä - Kiito! t. AP