Mies haukkuu lasta (mm. idiootiksi, tolloksi), mikä neuvoksi?

Nyt ensimmäisenä en haluaisi kuulla, että jätä se.

Onko jotain muuta, esimerkiksi ulkopuolista apua, jota voisin pyytää tilannettamme ratkomaan?

Olen itse yrittänyt puhua miehelle ja nyt viime päivinä sortunut kiristämään eli en ole suostunut puhumaan miehen kanssa ennen kuin selvittää itse asiaa.. Äsken kävin sitten sanomassa miehelle, että viimeinen vaihtoehto on ero, jos tuo ei lopu, ja mies on edelleen sitä mieltä, ettei hän turhaan poikaamme ole haukkunut.

Tilanteet, joissa näitä tulee, on esimerkiksi ollut viime aikoina sellaisia, että poika esimerkiksi kierrittää wc:n käsipyyhkeen (vahingossa tai tahallaan ,vaikea sanoa) ja mies on siitä useaan otteeseen lapselle sanonut ja viimeksi huusi pojalle "etkö sä idiootti tajua, ettei sitä saa kiertää?".. tai poika LUULI hukanneensa avaimet, mies haukkui tolloksi, koska ei huolehdi tavaroistaan..

eli hyvinkin arkisia lapsen hölmöilyjä (lapsi on 7-vuotias), joita tekee vain ajattelemattomuuttaan ja hukkaahan aikuisetkin joskus tavaroitaan.

 

:O minun mieheni lähtisi ulkoruokintaan. On varmasti terve itsetunto lapsella tiedossa jos annat tuon jatkua.

 

o_o

Mä en oikeasti tiedä, itse vetäisin sellasen raivarin, ettei mies-parka varmaan uskaltaisi sanoa enää mitään.

 

Mies?

 

Haistattaisin miehelle paskat ja lähtisin lapsen kanssa kävelemään enkä kertois minne.

 

Oletsä tosissas?? :O Löydät tuon kyllä edestäsi jos nyt alat sääliä miestäsi... viitaten juurikin lapsen itsetuntoon,niinkuin edellinenkin kirjoittaja.

 

Näitä on siis ajoittain ollut ja niistä miehelle puhunut ja haukkuminen on loppunut siis joksikin aikaa. Nyt alkaa mittani siis täyttyä, sillä muutosta ei ainakaan tällä tavalla ole tiedossa. Senpä vuoksi haluaisin yrittää vielä jotain muuta keinoa ennen sitä lopullista päätöstä, mutta tosiaan lapsen etu on se tärkein! Mutta milläs minä estän miestä haukkumasta poikaa, vaikka erottaisiin..

 

Voi lapsi parkaa kun on idiootin isäkseen saanut.

 

[QUOTE="vieras";26007949]Näitä on siis ajoittain ollut ja niistä miehelle puhunut ja haukkuminen on loppunut siis joksikin aikaa. Nyt alkaa mittani siis täyttyä, sillä muutosta ei ainakaan tällä tavalla ole tiedossa. Senpä vuoksi haluaisin yrittää vielä jotain muuta keinoa ennen sitä lopullista päätöstä, mutta tosiaan lapsen etu on se tärkein! Mutta milläs minä estän miestä haukkumasta poikaa, vaikka erottaisiin.. [/QUOTE]

Jos mies valitsee pojan haukkumisen avioliiton ylitse, valinnan pitäisi olla aika selvä. Ota poika ja lähde hetkeksi, jos ei asiaan vaikutusta niin osaat varmaan itsekin päätellä oikean ratkaisun.

 

Minä (äiti) sanon joskus suuttuessani poikaani idiootiksi, mutta pyydän heti anteeksi ja selitän ettei niin saa tehdä. ennen en olis kuvitellutkaan tekeväni niin, mutta olen todella väsynyt.
minkälaisissa tillanteissa miehesi tekee niin ja pyytääkö myöhemmin anteeksi?

 

Mulle olis lapsen mielenterveys tärkeämpi, ja se kakara-ukko sais lähteä kasvamaan muualle!

 

Niin, olisiko teillä jotain ideoita antaa tilanteeseen? Minulla käynyt jopa mielessä rikosilmoituksen tekeminen, viitaten seuraavaan juttuun: http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010022511199018_uu.shtml

Ehkä tuosta jo selviää, kuinka epätoivoinen olen tässä tilanteessa. en tiedä yhtään mitä tekisin asialle!

 

Minä (äiti) sanon joskus suuttuessani poikaani idiootiksi, mutta pyydän heti anteeksi ja selitän ettei niin saa tehdä. ennen en olis kuvitellutkaan tekeväni niin, mutta olen todella väsynyt.
minkälaisissa tillanteissa miehesi tekee niin ja pyytääkö myöhemmin anteeksi?

Ei pyydä anteeksi eikä näytä katuvan asiaa, koska on edelleen sitä mieltä, että poika on idiootti kun tekee niin (esim. kiertää sitä käsipyyhettä). Miehen mielestä on siis ihan oikein nimitellä lasta.

 

No, kai sinä äitinä ryntäät heti suureen ääneen puollustamaan lastasi!?!!! Tyyliin, kun miehisi huutaa "kuka tollo on pöyrittänyt pyyhkeen" Sinä menet paikalle, tuet lasta ja huudat takaisin ja LUJAA "VITUN TOLLO, EI LAPSILLE HUUDETA NOIN, IKINÄ, EIKÄ MISSÄÄN TILANTEESSA!!!!". Sitten otat lapsesi ja lähdet. Sanot lapsen kuullen, ettette te ole tulossa takaisin ennen kun mies soittaa ja pyytää anteeksi LAPSELTA.
Lähdön jälkeen selität lapselle, että aikuinen on käyttäytynyt väärin ja huonosti. Lapsi ei ole tehnyt mitään väärää. Jos soittoa ei tule alat puuhailla teille omaa kämppää ja elämää.

Olet todella raukka jos annat miehesi kohdella lastanne noin.

 

Joka kerta kun miehesi haukkuu poikaanne, sano pojallesi HETI, mielellään kovaan ääneen jotta mieskin kuulee, "(Pojan nimi) kai tiedät ettet ole idiootti/tollo?!" Ja kysyt sitä niin kauan kunnes poika vastaa kyllä.

Sitten, kerrot pojalle että isä huolestui kun luuli että hukkasit avaimesi, koska isää pelotti että joku tuntematon olisi voinut murtautua kotiimme. Tai isää harmittaa kun pyyhe on kiertynyt, mutta tiedän ettet tehnyt sitä tahallaan. Silloin kun isää harmittaa, hän ei osaa sanoa rauhallisesti vaan suuttuu, mutta haluan että aina muistat että vaikka kuka sanoisi mitä, olen rakas fiksu poikani.

Sitten kun miehesi on rauhoittinut, kerrot hänelle tutkimustuloksia (netistä löytyy) miten haukkuminen vaikuttaa negatiivisesti. Kerro että miehesi voi tehdä pojasta mitä vain, vaikka presidentin, tai vastaavasti narkkarin. Hänellä on suuri vastuu ja mahdollisuus hyvään esimerkkiin.

Kysy mieheltä mistä hän on oppinut tuon mallin ja kuka puhui hänelle lapsena noin ja miltä se tuntui? Sopikaa miehesti kanssa että aina kun hän nimittelee, sanot hänelle hengitä, koska kun aivot saavat happea ne toimivat paremmin. Sitten vaadit miestä pyytämään anteeksi ja luulisi että parin kerran jälkeen hän oppii.

Mutta TÄRKEINTÄ on kertoa pojallesi tuo, ettei hän oikeasti ole tyhmä.

 

Auttaisiko, jos etsisit tietoa siitä, mitä tollainen voi tehdä lapsen minäkuvalle ja mielelle, ja näyttäisit ne miehellesi? Tai kysyisit asiaa joltakin palstalta, esim. Meidän perhe-lehdessä on palsta jossa lastenpsykiatri vastaa kysymyksiin. Jos miehesi näkisi sen psykiatrin selostuksen käytöksensä vaikutuksista, niin ehkä havahtuisi? (tekis muuten terää mullekin)

 

aapee,älä nyt loukkaannu - mutta oletko vähän hellan ja nyrkin välissä itsekin? Kuulostat nimittäin vähän siltä. Niinkuin huomaat, suunnilleen kaikki normaalilla itsetunnolla varustetut äidit olisi jo ottaneet lapsen ja häipynyt.

 

[QUOTE="vieras";26008028]No, kai sinä äitinä ryntäät heti suureen ääneen puollustamaan lastasi!?!!! Tyyliin, kun miehisi huutaa "kuka tollo on pöyrittänyt pyyhkeen" Sinä menet paikalle, tuet lasta ja huudat takaisin ja LUJAA "VITUN TOLLO, EI LAPSILLE HUUDETA NOIN, IKINÄ, EIKÄ MISSÄÄN TILANTEESSA!!!!". Sitten otat lapsesi ja lähdet. Sanot lapsen kuullen, ettette te ole tulossa takaisin ennen kun mies soittaa ja pyytää anteeksi LAPSELTA.
Lähdön jälkeen selität lapselle, että aikuinen on käyttäytynyt väärin ja huonosti. Lapsi ei ole tehnyt mitään väärää. Jos soittoa ei tule alat puuhailla teille omaa kämppää ja elämää.

Olet todella raukka jos annat miehesi kohdella lastanne noin.[/QUOTE]

Tietysti olen tilanteissa lapsen puolta pitänyt ja kertonut lapselle, ettei iskän puheet pidä paikkaansa ja kertonut, että isä käyttäytyy väärin kun noin puhuu. En tosin ole lasten kanssa pois kotoa lähtenyt noissa tilanteissa vielä, sillä jollakin tapaa ajattelen, että se olisi lapsille pelottava tilanne jo sinänsä ja lapsi ehkä sitten syyttäisi itseään äidin ja isän riidasta vaikkei se lapsen syy tietenkään olisikaan.

 

Miestäsi korpeavat tietyt lapsen tekemät jutut (kuten meitä kaikkia joskus). Jos joku käyttäytyy tyhmästi (vakka nyt tahallaan levittää sitä vessapaperia), vois siitä toki huomauttaa, mutta ketään ei saa haukkua idiootiksi.

MUTTA: käytös voi olla "idioottia" tai "tyhmää" tai joku voi käyttäytyä "tollosti" . Mitäs jos mies alkaisi purkaa asiaa tätä kautta? Ei siis sanoisi "Olet tollo" vaan "Käyttäydyt tollosti" tai "Tuo oli tollosti tehty". Ehkä lähtisi ymmärrys asiasta liikkeelle.

 

aapee,älä nyt loukkaannu - mutta oletko vähän hellan ja nyrkin välissä itsekin? Kuulostat nimittäin vähän siltä. Niinkuin huomaat, suunnilleen kaikki normaalilla itsetunnolla varustetut äidit olisi jo ottaneet lapsen ja häipynyt.

Niin, kun tätä miettii... toiset ärähtää ja raivostuu ja lähtee kenties lasten kanssa kotoa pois kunnes mies ymmärtää tehneensä väärin, minä olen ehkä vielä tähän asti yrittänyt hoitaa asiaa puhumalla -tuloksetta. Mutta nyt yritänkin miettiä muuta keinoa. Asiat eivät aina ole niin yksinkertaisia.. Esim. minne minä lasten kanssa menisin? mitä minä sitten teen, jos mies ei reagoi asiaan mitenkään?

Olen yrittänyt miettiä asioita ja sopivaa ratkaisua tilanteeseen, olen nyt yrittänyt puhua miehelle, olen yrittänyt puhua miehen äidille josko hän juttelisi poikansa kanssa (ei ole vielä sitä ehtinyt tehdä).. Yritän koko ajan keksiä ratkaisua, mutta en ehkä niin radikaalisti ja nopeasti, kuin joku toinen sen tekisi. Yritän miettiä kokonaistilannetta, sillä kyllä erokin on todella suuri mullistus lasten elämässä ja jos tämän asian voisi jotenkin muuten ratkaista lasten ja perheen hyväksi, niin totta hitossa yritän tehdä niin!

 

Miestäsi korpeavat tietyt lapsen tekemät jutut (kuten meitä kaikkia joskus). Jos joku käyttäytyy tyhmästi (vakka nyt tahallaan levittää sitä vessapaperia), vois siitä toki huomauttaa, mutta ketään ei saa haukkua idiootiksi.

MUTTA: käytös voi olla "idioottia" tai "tyhmää" tai joku voi käyttäytyä "tollosti" . Mitäs jos mies alkaisi purkaa asiaa tätä kautta? Ei siis sanoisi "Olet tollo" vaan "Käyttäydyt tollosti" tai "Tuo oli tollosti tehty". Ehkä lähtisi ymmärrys asiasta liikkeelle.

Tätä keinoa olen yrittänyt miehelle ehdottaa, mutta ei toimi :/

 

Auttaisiko, jos etsisit tietoa siitä, mitä tollainen voi tehdä lapsen minäkuvalle ja mielelle, ja näyttäisit ne miehellesi? Tai kysyisit asiaa joltakin palstalta, esim. Meidän perhe-lehdessä on palsta jossa lastenpsykiatri vastaa kysymyksiin. Jos miehesi näkisi sen psykiatrin selostuksen käytöksensä vaikutuksista, niin ehkä havahtuisi? (tekis muuten terää mullekin)

Yritän etsiä näitä, jos hän sitä kautta ajattelisi enemmän asiaa

 

Ap, ymmärrän sua hyvin. tollaiset neuvot on ihan turhia, että kerran kun mies haukkuu lasta, niin lapset kainaloon ja ero vireille. ei se tosiaan ole niin yksinkertaista. hienoa, että yrität kovasti löytää asiaan ratkaisun! ja tärkeintä kuitenkin on, että molemmat vanhemmat eivät nimittele, ja että kerrot lapselle, että isä tekee väärin.

 

Toistan vielä:

Kysy mieheltä mistä hän on oppinut tuon mallin ja kuka puhui hänelle lapsena noin ja miltä se tuntui? Sopikaa miehesti kanssa että aina kun hän nimittelee, sanot hänelle hengitä, koska kun aivot saavat happea ne toimivat paremmin. Sitten vaadit miestä pyytämään anteeksi ja luulisi että parin kerran jälkeen hän oppii.

 

[QUOTE="huh";26008212]Toistan vielä:

Kysy mieheltä mistä hän on oppinut tuon mallin ja kuka puhui hänelle lapsena noin ja miltä se tuntui? Sopikaa miehesti kanssa että aina kun hän nimittelee, sanot hänelle hengitä, koska kun aivot saavat happea ne toimivat paremmin. Sitten vaadit miestä pyytämään anteeksi ja luulisi että parin kerran jälkeen hän oppii.[/QUOTE]

Kokeilen myös tätä vinkkiä Kiitos paljon tuestanne <3