Mies ja äkkipikaisuus

Mitä te tekisitte asialle?

Miehestä on ajanmyötä tullut lyhyt pinnaisempi lapsia kohtaan. Herkästi räpsäyttää isompaa lasta sormille jos ei usko, tiuskii ja puhuu muutenkin epäkohteliaasti. Itse säikähdin, kun mies ja tyttö istuivat sohvalla ja tyttö intti miehelle jotain ei niin tärkeää. Mies kielti ja tyttö ei uskonut niinkuin 3 vuotiaalla on tapana. 3 kertaa mies kielti jonka jälkeen hänellä katkesi pinna ja hän nappasi tyttöä niskasta kiinni. Melko kovaakin... Tyttö alkoi itkemään kovasti kun sattui ja säikähti. Minä karjaisin miehelle että irti. Tytölle jäi punaiset jäljet kaulalle yli tunniksi, että aika kovaa mies oli kiinni ottanut.

Minä miehelle annoin huutia tämän jälkeen ja ilmoitin että antaa olla viimeinen kerta. Saman tyylinen tapaus oli muutama viikko aiemmin, silloin mies tarttui lasta käsivarresta.

Mitä minä teen? Hän sanoi, ettei tiedä miksi otti kiinni ja niin lujaa. Kysyin, että miten minun tulisi nyt uskaltaa olla täällä ja antaa lasten olla hänen kanssaan keskenään. Ei osannut sanoa. Kuten myös ei sitä, tekeekö uudelleen vielä tuon.

Minä en hyväksy, että minun lapsiini kosketaan tuollalailla, enkä ole pystynyt miehen kanssa olemaan oma itseni ollenkaan noitten jälkeen.

On myös pari tapausta, kun hän on tarttunut minua käsivarsista ja puristanut lujaa ja työntänyt seinää vasten.

Mitä minä teen? En lasten takia haluaisi odottaa JOS hän ei enää näitä tee... :'(

 

Paljon julkisuutta saanut tapahtumaketju sisältää samankaltaisuuksia, en jäisi odottelemaan mitä jatkossa tapahtuu.

 

\

Paljon julkisuutta saanut tapahtumaketju sisältää samankaltaisuuksia, en jäisi odottelemaan mitä jatkossa tapahtuu.

Tarkotatko Björqvistin tapausta?

 

Tämä on tosi ikävää että näin tapahtuu. Itse en tätä hyväksy.

Vaikeita ratkaisuja siis edessä... Mieti kuitenkin, että jos elät ainaisessa pelossa itsesi tai lastesi puolesta, niin olisiko parempi lähteä menemään? Tai olisiko sitten mahdollista saada miehesi keskustelemaan tästä asiasta jonkun asiantuntijan kanssa? Ja saamaan sitä kautta apua?

Älä ainakaa alistu lyömiselle (vielähän ainakaan näin ei ollut tapahtunut?) ja äläkä varsinkaan anna lasten kärsiä.

Toivon sinulle voimia tämän tilanteen kanssa ja uskallusta tehdä oikeita (itsestäsi oikeita) ratkaisuja!

 

\

\

Paljon julkisuutta saanut tapahtumaketju sisältää samankaltaisuuksia, en jäisi odottelemaan mitä jatkossa tapahtuu.

Tarkotatko Björqvistin tapausta?

Kyllä.

 

\

Tämä on tosi ikävää että näin tapahtuu. Itse en tätä hyväksy.

Vaikeita ratkaisuja siis edessä... Mieti kuitenkin, että jos elät ainaisessa pelossa itsesi tai lastesi puolesta, niin olisiko parempi lähteä menemään? Tai olisiko sitten mahdollista saada miehesi keskustelemaan tästä asiasta jonkun asiantuntijan kanssa? Ja saamaan sitä kautta apua?

Älä ainakaa alistu lyömiselle (vielähän ainakaan näin ei ollut tapahtunut?) ja äläkä varsinkaan anna lasten kärsiä.

Toivon sinulle voimia tämän tilanteen kanssa ja uskallusta tehdä oikeita (itsestäsi oikeita) ratkaisuja!

Mies puhuu ainakin minulle ja myöntää itse että on väärin tehnyt. Se minua eniten kauhistutti, kun hän sanoi, että pelkää etteä tekee uudelleen. Kun ei kuulemma tiedä miksi tekee.

Ei ole varsinaista lyömistä tapahtunut, mutta aina riidan sattuessa minä otan etäisyyttä ettei tulisi edes tätä tarttumista.

 

\

\

\

Paljon julkisuutta saanut tapahtumaketju sisältää samankaltaisuuksia, en jäisi odottelemaan mitä jatkossa tapahtuu.

Tarkotatko Björqvistin tapausta?

Kyllä.

Olen lukenut sen julkisen kirjeen ja kieltämättä osassa kohtaa tuli semmoine olo, että olen elänyt itse sitä Mutta on tuo kuitenkin ääripää tapaus.

 

Jatkoa...

Olisiko mahdollista, että menisitte yhdessä juttelemaan tästä asiasta jonkun kanssa yhdessä? Miehesi saattaisi olla suostuvainen, koska on itse sanonut, että pelkää tekevänsä sen uudelleen.

Yksi ihan hassu ajatus tuli myös mieleeni... pyydäpä miestäsi katsomaan kanssasi ohjelma lapsityrannit, missä Jo Frost opastaa vanhempia sekä lasten kanssa toimimisessa, että myös aikuisten käytöksessä. Itse olen saanut sieltä ihan kivoja kikkoja...

Sellainen vielä, jos tilanne äityy pahaksi, älä epäröi pyytää apua!!!!!! Tiedäthän mistä sitä saa?

 

\

\

\

\

Paljon julkisuutta saanut tapahtumaketju sisältää samankaltaisuuksia, en jäisi odottelemaan mitä jatkossa tapahtuu.

Tarkotatko Björqvistin tapausta?

Kyllä.

Olen lukenut sen julkisen kirjeen ja kieltämättä osassa kohtaa tuli semmoine olo, että olen elänyt itse sitä Mutta on tuo kuitenkin ääripää tapaus.

Mä en usko yhtäkään selitystä, jonka annat kertoaksesi että miehesi on sieltä toisesta ääripäästä. Uskotko että P.B olisi lähtenyt lopullisesti jo kauan sitten, jos olisi uskonut miehestään sen mitä lopulta tapahtui.

Ainakin apua tilanteeseen olisi mielestäni saatava perheen ulkopuolelta, ennaltaehkäisyyn.

 

\

Jatkoa...

Olisiko mahdollista, että menisitte yhdessä juttelemaan tästä asiasta jonkun kanssa yhdessä? Miehesi saattaisi olla suostuvainen, koska on itse sanonut, että pelkää tekevänsä sen uudelleen.

Yksi ihan hassu ajatus tuli myös mieleeni... pyydäpä miestäsi katsomaan kanssasi ohjelma lapsityrannit, missä Jo Frost opastaa vanhempia sekä lasten kanssa toimimisessa, että myös aikuisten käytöksessä. Itse olen saanut sieltä ihan kivoja kikkoja...

Sellainen vielä, jos tilanne äityy pahaksi, älä epäröi pyytää apua!!!!!! Tiedäthän mistä sitä saa?

Kyllä uskon että mies voisi jopa suostua lähtemään jonnekin juttelemaan.

Minä epäilen omin voimin selviämistä itsekin, koska omien sanojensa mukaan, häneelä "napsahtaa" eikä sitten edes tajua kuinka kovaa tarttuu kiinni. Jälkeen päin katselee ihmeissään jälkiä ja ihmetteleem että noinko kovaa minä otin...

Jos kyse olisi vain minusta, saattaisin vitkuttaa asiaa, mutta sen verran paljon olen elämässäni joutunut väkivallan takia kärsimään, että omat lapseni siltä haluan säästää.

Neuvolasta varmaan ainakin ohjaavat eteenpäin, ja sosiaalitoimistosta?

 

\

\

\

\

\

Paljon julkisuutta saanut tapahtumaketju sisältää samankaltaisuuksia, en jäisi odottelemaan mitä jatkossa tapahtuu.

Tarkotatko Björqvistin tapausta?

Kyllä.

Olen lukenut sen julkisen kirjeen ja kieltämättä osassa kohtaa tuli semmoine olo, että olen elänyt itse sitä Mutta on tuo kuitenkin ääripää tapaus.

Mä en usko yhtäkään selitystä, jonka annat kertoaksesi että miehesi on sieltä toisesta ääripäästä. Uskotko että P.B olisi lähtenyt lopullisesti jo kauan sitten, jos olisi uskonut miehestään sen mitä lopulta tapahtui.

Ainakin apua tilanteeseen olisi mielestäni saatava perheen ulkopuolelta, ennaltaehkäisyyn.

Totta tämäkin

 

\ omien sanojensa mukaan, häneelä "napsahtaa" eikä sitten edes tajua kuinka kovaa tarttuu kiinni. Jälkeen päin katselee ihmeissään jälkiä ja ihmetteleem että noinko kovaa minä otin...


[/quote]
Näinhän se J.B.kin toimi!
Mä en kyllä ymmärrä naisia, jotka antavat lapsiaan pahoinpidellä. Jos kerran jo kaksi kertaa näin tehnyt niin varmasti vielä pahoinpitelee ja seuraavalla kerralla vielä pahemmin.......
:'( Miksi sä suojelet miestäsi?

 

onko miehelläsi jotain ongelmia7stressiä?
tai käyttääkö miehesi alkoholia runsaasti (tarkoitan että jos viikossa joisi melkein joka ilta 2-4 annosta) kaikki tuo voi vaikuttaa mielen laatuun.
Meillä miehellä oli tällänen hetki että nautti alkoholia "runsaasti" samalla pinna kireni ja tiuski lapsille, minä tietenkin taas puolustin lapsia ja sanoin että alkoholilla on osuutensa vaikka olisi juonutkin vai 2pulloa kaljaa illassa...minulla on "perhe hel.vetti" takana ja toista sellaista en aio elää niin annoinpa jo miehelle osviittaa että ellei hänen pinnansa ala löystyä ja käytös muuttua niin minä kyllä lähden lapsineen pois. Muutosta on alkanut tapahtua ei enään tiuski lapsille tyhjästä tai lapsellisesta asiasta.

 

\

\ omien sanojensa mukaan, häneelä "napsahtaa" eikä sitten edes tajua kuinka kovaa tarttuu kiinni. Jälkeen päin katselee ihmeissään jälkiä ja ihmetteleem että noinko kovaa minä otin...

Näinhän se J.B.kin toimi!
Mä en kyllä ymmärrä naisia, jotka antavat lapsiaan pahoinpidellä. Jos kerran jo kaksi kertaa näin tehnyt niin varmasti vielä pahoinpitelee ja seuraavalla kerralla vielä pahemmin.......
:'( Miksi sä suojelet miestäsi?

[/quote]

Koska olen tyhmä? Ja mä tiedän olevani. Mutta mä suojelen myös lapsiani ja koko ajan tässä teille kirjottaessani otan ensimmäisiä askelia apua kohti.

 

Mun mies on itse rauhallisuus muuten, mutta lasten kanssa sen pinna on lyhyempi, varsinkin ton 3-vuotiaan. (Se ON väliin raivostuttava.)
On napannut kiinni lujasti, mutta ei niin että jälkiä jää.

Meillä olikin melkomoinen keskustelu, kun hän olikin yllättäen tukkapöllyn yms kannalla ja minä ehdottoman jyrkästi vastaan.
Keskustelu loppui kun ilmoitin, että kerrankin lyöt lasta, niin opit lentämään, meinaan ovesta ulos raamit kaulassa, vaikka äijä painaakin 100 kiloa.

Kun rauhoituin, niin hain painettua sanaa ja kateltiin jofrostia ja kyllähän se sitten uskoi... Meinaan sen, että aikuisen on pakko pysyä tilanteen "herrana", eikä vajota lapsen tasolle. Itse syyllistyn huutamiseen naama sinisenä, ja tiedän, että silloinkin teen väärin, mutta on sittenkin eri asia. Koskaan en hauku lasta.

Jostain syystä miehet uskoo paremmin kun niille näyttää jotain kirjoitusta.

Niin ja pyydä, että miehesi kokeilee lapsen kehumista, vaikka tuntuukin naurettavalta kehua, että niistitpä hienosti. Sanotaan, että kissa kiitoksella elää, mutta niin elää lapsikin. Vaikutus on uskomaton.

 

\

onko miehelläsi jotain ongelmia7stressiä?
tai käyttääkö miehesi alkoholia runsaasti (tarkoitan että jos viikossa joisi melkein joka ilta 2-4 annosta) kaikki tuo voi vaikuttaa mielen laatuun.
Meillä miehellä oli tällänen hetki että nautti alkoholia "runsaasti" samalla pinna kireni ja tiuski lapsille, minä tietenkin taas puolustin lapsia ja sanoin että alkoholilla on osuutensa vaikka olisi juonutkin vai 2pulloa kaljaa illassa...minulla on "perhe hel.vetti" takana ja toista sellaista en aio elää niin annoinpa jo miehelle osviittaa että ellei hänen pinnansa ala löystyä ja käytös muuttua niin minä kyllä lähden lapsineen pois. Muutosta on alkanut tapahtua ei enään tiuski lapsille tyhjästä tai lapsellisesta asiasta.

Ei käytä alkoholia yhtään. Stressiä luultavasti on, mutta sitä on ollut ennenkin eikä hän silloin ole edes ääntään korottanut vaikka kuinka on joku tahallaankin yrittänyt hermostuttaa.

Kun hän itse sanoo ettei tiedä missä on vika, niin en minäkään voi sitä varmaksi tietää..

 

Vaikea tilanne. omalla kohdalla mahdollisesti laukujen pakkausta ja kämpän etsimistä! minä en siedä yhtään, että lapsiin kajotaan. tekee oikeen pahaa... kannattaisi viedä mies johonkin "asiantuntijalle" keskustelemaan... jos on äkkipikainen ja herkästi kermostuva, eikä tiedä omia voimiaan voi vielä käydä hullusti...

 

\

Mun mies on itse rauhallisuus muuten, mutta lasten kanssa sen pinna on lyhyempi, varsinkin ton 3-vuotiaan. (Se ON väliin raivostuttava.)
On napannut kiinni lujasti, mutta ei niin että jälkiä jää.

Meillä olikin melkomoinen keskustelu, kun hän olikin yllättäen tukkapöllyn yms kannalla ja minä ehdottoman jyrkästi vastaan.
Keskustelu loppui kun ilmoitin, että kerrankin lyöt lasta, niin opit lentämään, meinaan ovesta ulos raamit kaulassa, vaikka äijä painaakin 100 kiloa.

Kun rauhoituin, niin hain painettua sanaa ja kateltiin jofrostia ja kyllähän se sitten uskoi... Meinaan sen, että aikuisen on pakko pysyä tilanteen "herrana", eikä vajota lapsen tasolle. Itse syyllistyn huutamiseen naama sinisenä, ja tiedän, että silloinkin teen väärin, mutta on sittenkin eri asia. Koskaan en hauku lasta.

Jostain syystä miehet uskoo paremmin kun niille näyttää jotain kirjoitusta.

Niin ja pyydä, että miehesi kokeilee lapsen kehumista, vaikka tuntuukin naurettavalta kehua, että niistitpä hienosti. Sanotaan, että kissa kiitoksella elää, mutta niin elää lapsikin. Vaikutus on uskomaton.

Minä myös lupasin että jos tulee koskemaan lapseen, niin ulos lähtee siltä seisomalta.

Pitää ottaa keskustelua ja vaikka tuo Jo Frost kanssa avuksi.

 

\

Vaikea tilanne. omalla kohdalla mahdollisesti laukujen pakkausta ja kämpän etsimistä! minä en siedä yhtään, että lapsiin kajotaan. tekee oikeen pahaa... kannattaisi viedä mies johonkin "asiantuntijalle" keskustelemaan... jos on äkkipikainen ja herkästi kermostuva, eikä tiedä omia voimiaan voi vielä käydä hullusti...

Kyllä sekin jo mielessä kävi. Ainakin johonkin ammatti-ihmiselle hänet on ohjattava. En minä osaa auttaa.

 

\

\

onko miehelläsi jotain ongelmia7stressiä?
tai käyttääkö miehesi alkoholia runsaasti (tarkoitan että jos viikossa joisi melkein joka ilta 2-4 annosta) kaikki tuo voi vaikuttaa mielen laatuun.
Meillä miehellä oli tällänen hetki että nautti alkoholia "runsaasti" samalla pinna kireni ja tiuski lapsille, minä tietenkin taas puolustin lapsia ja sanoin että alkoholilla on osuutensa vaikka olisi juonutkin vai 2pulloa kaljaa illassa...minulla on "perhe hel.vetti" takana ja toista sellaista en aio elää niin annoinpa jo miehelle osviittaa että ellei hänen pinnansa ala löystyä ja käytös muuttua niin minä kyllä lähden lapsineen pois. Muutosta on alkanut tapahtua ei enään tiuski lapsille tyhjästä tai lapsellisesta asiasta.

Ei käytä alkoholia yhtään. Stressiä luultavasti on, mutta sitä on ollut ennenkin eikä hän silloin ole edes ääntään korottanut vaikka kuinka on joku tahallaankin yrittänyt hermostuttaa.

Kun hän itse sanoo ettei tiedä missä on vika, niin en minäkään voi sitä varmaksi tietää..

myös lääkärissä käynti ei olisi pahitteeksi. esim aivokasvain voi aiheuttaa käyttäytymisessä muutoksia!!!! jos ei kerran itse tiedä mistä noi johtuu ja ei ole ennen ollut tuollainen

 

\

\

\

onko miehelläsi jotain ongelmia7stressiä?
tai käyttääkö miehesi alkoholia runsaasti (tarkoitan että jos viikossa joisi melkein joka ilta 2-4 annosta) kaikki tuo voi vaikuttaa mielen laatuun.
Meillä miehellä oli tällänen hetki että nautti alkoholia "runsaasti" samalla pinna kireni ja tiuski lapsille, minä tietenkin taas puolustin lapsia ja sanoin että alkoholilla on osuutensa vaikka olisi juonutkin vai 2pulloa kaljaa illassa...minulla on "perhe hel.vetti" takana ja toista sellaista en aio elää niin annoinpa jo miehelle osviittaa että ellei hänen pinnansa ala löystyä ja käytös muuttua niin minä kyllä lähden lapsineen pois. Muutosta on alkanut tapahtua ei enään tiuski lapsille tyhjästä tai lapsellisesta asiasta.

Ei käytä alkoholia yhtään. Stressiä luultavasti on, mutta sitä on ollut ennenkin eikä hän silloin ole edes ääntään korottanut vaikka kuinka on joku tahallaankin yrittänyt hermostuttaa.

Kun hän itse sanoo ettei tiedä missä on vika, niin en minäkään voi sitä varmaksi tietää..

myös lääkärissä käynti ei olisi pahitteeksi. esim aivokasvain voi aiheuttaa käyttäytymisessä muutoksia!!!! jos ei kerran itse tiedä mistä noi johtuu ja ei ole ennen ollut tuollainen

ei tullut edes mieleen

 

\

\

\ omien sanojensa mukaan, häneelä "napsahtaa" eikä sitten edes tajua kuinka kovaa tarttuu kiinni. Jälkeen päin katselee ihmeissään jälkiä ja ihmetteleem että noinko kovaa minä otin...

Näinhän se J.B.kin toimi!
Mä en kyllä ymmärrä naisia, jotka antavat lapsiaan pahoinpidellä. Jos kerran jo kaksi kertaa näin tehnyt niin varmasti vielä pahoinpitelee ja seuraavalla kerralla vielä pahemmin.......
:'( Miksi sä suojelet miestäsi?

Koska olen tyhmä? Ja mä tiedän olevani. Mutta mä suojelen myös lapsiani ja koko ajan tässä teille kirjottaessani otan ensimmäisiä askelia apua kohti.

[/quote]
Soita heti apua, älä jää yksin tän asian kanssa. Lapset eivät osaa apua hakea itsellensä vaan he turvautuvat sinuun, luottavat sinuun.
Oma äitini ei aikanaan hakenut apua ja me lapset jouduimme omin silmin todistamaan sitä, kuinka äiti sai turpaan isältä. Se ei ollut kivaa katseltavaa.....edelleen muistan ne tappelut, kuulen sen hirveen metelin korvissani. Muistan miten pelkäsin........se pelon tunne on kamala.
Ja me lapset saimme myös kokea oman osuutemme väkivallasta. :'(
Se jättää syvät arvet ihmiseen. Toivoin aina lapsena, että voi kun ne erois niin loppuis tää riita...

 

\

\

\

\ omien sanojensa mukaan, häneelä "napsahtaa" eikä sitten edes tajua kuinka kovaa tarttuu kiinni. Jälkeen päin katselee ihmeissään jälkiä ja ihmetteleem että noinko kovaa minä otin...

Näinhän se J.B.kin toimi!
Mä en kyllä ymmärrä naisia, jotka antavat lapsiaan pahoinpidellä. Jos kerran jo kaksi kertaa näin tehnyt niin varmasti vielä pahoinpitelee ja seuraavalla kerralla vielä pahemmin.......
:'( Miksi sä suojelet miestäsi?

Koska olen tyhmä? Ja mä tiedän olevani. Mutta mä suojelen myös lapsiani ja koko ajan tässä teille kirjottaessani otan ensimmäisiä askelia apua kohti.

Soita heti apua, älä jää yksin tän asian kanssa. Lapset eivät osaa apua hakea itsellensä vaan he turvautuvat sinuun, luottavat sinuun.
Oma äitini ei aikanaan hakenut apua ja me lapset jouduimme omin silmin todistamaan sitä, kuinka äiti sai turpaan isältä. Se ei ollut kivaa katseltavaa.....edelleen muistan ne tappelut, kuulen sen hirveen metelin korvissani. Muistan miten pelkäsin........se pelon tunne on kamala.
Ja me lapset saimme myös kokea oman osuutemme väkivallasta. :'(
Se jättää syvät arvet ihmiseen. Toivoin aina lapsena, että voi kun ne erois niin loppuis tää riita...


[/quote]

Minulla on itselläni samantyylinen lapsuus takana ja sen takia olenkin niin sekaisin kun luulin päässeeni sellaisesta elämästä pois.

Minä odotan että se mies tulee kotiin ja sanon että nyt aletaan sitten hoidella asiaa paremmaksi. Ainakin yrittämään.

 

Mitä olette mieltä, kannattaako miehelle näyttää tämä keskustelu?

 

lisää jatkoa...

Neuvolasta saat varmasti apua, ja yksi hyvä paikka minne soittaa lienee ensi- ja turvakotien liitto. Heillä on mielestäni tarjota apua tälläisissa tilanteissa.

Tässä linkki: http://www.ensijaturvakotienliitto.fi/

Voimia!!! Ota toki yhteyttä johonkin tahoon, että et joudu kamppailemaan yksin tämän asian kanssa!