Mies ja lasten tavaroiden hankinta

Rv 34 menossa ja miestä ei huoleta yhtään onko vauvalla kaikki tavarat kasassa. Minä oon se joka miettii, ehditäänkö hommata vaunut sun muut ajoissa.
Ja miehelle kun sanoo että nyt ois kirpparilla kivat vaunut mennään kattoon, niin ei hällä kiinnosta, tai sitten kysyy että "onko minkä hintaset?" kun sanon että "200e" niin ne on LIIAN KALLIIT.
Oon sanonu että kuule kun ne Emmaljungan vaunut maksaa uutena 800e ja niitä joku sen vuoden käyttää niin parillakympilläkö ne pitäis myydä.
Kirpparilla oli Gessleinitkin ja kattelin niitä, mies vilkaisi vaan hintalappua, "120e, kamalan hintaset" ja lähti jo jatkamaan matkaa, kun sanoin että oota nyt, vilkasen noita vaunuja paremmin. Kuitenkaan ei näe mitään ongelmaa hommata itselleen 300 eurolla tietokoneen osia sun muuta, niihin kyllä riittää rahaa, eikä ole kallista!! Mutta vauvalle ei jaksais mitään hommata, mekin jos käydään kaupassa ja menen lastenvaatehyllylle, mies tulee kiskomaan hihasta että mennään jo eteenpäin.. Enkä siis ole kuin ehtinyt sinne lastentavarahyllyjen väliin kävellä ja puoli minuuttia vilkasta, että mitä on missäkin.

Tuo varmaan hommais lapselle ekat vaatteetkin vasta sitten, kun lapsi on jo syntyny, jos en minä olis hommannu!

 

No se olennainen kysymys lienee, paljonko teillä on rahaa käytettävissä niihin vaunuihin ja muihin tarvikkeisiin. Selvittäkää ensin se asia, ja sitten lähdet ostoksille, mieluiten itseksesi.

 

Mitä jos menisit yksiksesi ostamaan lapselle vaunut, turvakaukalot, vaatteet sun muut, mikäli se ei miehen kanssa onnistu? Tai sitten kaupassa voisi mies kerätä muut ostokset sillä aikaa kun sinä katselet vauvan tavaroita?

 

Rv 34 menossa ja miestä ei huoleta yhtään onko vauvalla kaikki tavarat kasassa. Minä oon se joka miettii, ehditäänkö hommata vaunut sun muut ajoissa.

Näin täälläkin oli mutta ei se mua haitannut.
Vaunut kyllä hankittiin yhdessä.
Pinnasänky ja turvakaukalo saatiin tutuilta joten ei kauheasti edes jäänyt mietittävää.

 

Meillä mies käytti tietokoneeseen sen 8000e ja HARRASTEautoonsa vuoden aikana toisen mokoman varmaan, mutta uutta tiskikonetta odotettiin hajonneen tilalle kuin kuuta nousevaa viikkotolkulla kun kaikki oli liian kalliita. Mutta tiskaamaankaan ei suostunut. Tyypillistä.

 

Miehiä harvemmin kiinnostaa nuo vauvojen tavarat. Ei meillekään olis ollu mitään valmiina jos en minä olis ollu se joka hommaa niitä. Meillä mies sentään oli mukana eikä juuri mukise hinnoistakaan koska minä maksoin kaiken

 

Mulla on huomattavasti pienemmät tulot kuin miehellä. Eli ois kiva jos mieskin ostais JOTAIN tulevalle lapselleen, mutta minä olen tähän asti maksanut melkein kaiken. Mies maksoi kyllä satasen tavarapaketin joka ostettiin tuttavaperheeltä, siinä oli äitiysvaatteita, hoitopöytä, kaukalo ja vauvanvaatteita, ja senkin maksoi hampaitaan kiristellen.
Meillä on suurin osa tavaroista, johtuen siitä että _MINÄ_ olen nähnyt vaivaa ja aikaa ja käyttänyt rahaa niiden hankkimiseen.

Ja kyse ei ole siitä, etteikö meillä olis varaa ostaa ihan uudetkin vaunut vauvalle, tosin ei nyt kalleinta mallia. Mutta en halua uusia koska minusta ovat törkeän ylihintaisia, ja käytettynä saa loistokuntoisia ja paljon halvemmalla. Miehen mielestä vaan 100 euroakin on vauvanvaunuista, PALJON RAHAA, ja samalla hän surutta laittelee satoja euroja autonosiin, tietokoneeseen, musiikkiharrastukseensa.

 

Miehiä harvemmin kiinnostaa nuo vauvojen tavarat. Ei meillekään olis ollu mitään valmiina jos en minä olis ollu se joka hommaa niitä. Meillä mies sentään oli mukana eikä juuri mukise hinnoistakaan koska minä maksoin kaiken

Minä näen asian niin että lapsi on miehenkin, ja hänelläkin pitäis osallistua tavaroiden hankintaan. Etenkin kun hänellä on työssäkäyvänä paljon isommat tulot kuin semmosella joka elää työttömyysrahalla (minä).

 

Meillä kaksi lasta ja molemmille olen itse hankkinut melkein kaiken. Vaunut ja turvakaukalo hankittiin yhdessä, muuten minä olen ollut se joka on huolehtinut, onko vauvalla kaikki tarvittava. Vuosien varrella mies on yhden kerran ostanut paidat lapsille, muuten minä olen hankkinut kaiken kengistä ja vaatteista lähtien. Eikun joo, kyllä hän on muutamat lelut/kirjat ostanut. En ole olettanutkaan että mies ostaisi. Jos hän ostaisi niin en varmaankaan olisi tyytyväinen hankintoihin Parempi itse ostaa niin saa mitä haluaa

 

Meillä mies käytti tietokoneeseen sen 8000e ja HARRASTEautoonsa vuoden aikana toisen mokoman varmaan, mutta uutta tiskikonetta odotettiin hajonneen tilalle kuin kuuta nousevaa viikkotolkulla kun kaikki oli liian kalliita. Mutta tiskaamaankaan ei suostunut. Tyypillistä.

Sen tiskikoneen voi ostaa ihan hyvin nainenkin. Sen kun takoo taalat pöytään.

 

Mitäpä jos keskustelisette asiasta... miten kummankin mielestä on tarpeen valmistautua vauvan tuloon jne...

 

Tehkää näin: tietty prosentti kummankin tuloista vauva-tilille, jolta teette sitten hankinnat lapselle.

 

Halusiko mies muuten sitä lasta alunperin yhtä lailla kuin sinä?

 

[QUOTE="kahden lapsen äiti";30630972]Meillä kaksi lasta ja molemmille olen itse hankkinut melkein kaiken. Vaunut ja turvakaukalo hankittiin yhdessä, muuten minä olen ollut se joka on huolehtinut, onko vauvalla kaikki tarvittava. Vuosien varrella mies on yhden kerran ostanut paidat lapsille, muuten minä olen hankkinut kaiken kengistä ja vaatteista lähtien. Eikun joo, kyllä hän on muutamat lelut/kirjat ostanut. En ole olettanutkaan että mies ostaisi. Jos hän ostaisi niin en varmaankaan olisi tyytyväinen hankintoihin Parempi itse ostaa niin saa mitä haluaa [/QUOTE]

No mulla ärsyttää se, että mulla on niin paljon pienemmät tulot kuin miehellä. Ja minun pitää pistää ne rahat vauvantavaroihin, ja sitten loppukuuksi ei ole rahaa ostella mitään muuta, en voi esim. itseeni käyttää rahaa yhtään. Mies sen sijaan törsää surutta itseensä, mutta jos pitäisi muihin käyttää yhtään rahaa niin kummasti kukkaronnyörit kiristyy. Hänelle ei 200e vaunujen ostaminen tekisi isoa lovea lompakkoon, mulla se tarkoittaa sitä että sinne meni puolet siitä mitä saan kuukaudessa ja muuta en sitten pysty siinä kuussa ostamaan.

 

[QUOTE="gemma";30630982]Halusiko mies muuten sitä lasta alunperin yhtä lailla kuin sinä?[/QUOTE]

Tuskin hän minun kanssani olisi jos ei haluaisi olla kanssani ja ryhtyä isäksi? On vaan pihi mies. EI pelkästään vauvatavaroiden suhteen vaan ylipäätään jos pitäis käyttää rahaa muihin kuin itseensä.

 

Minä näen asian niin että lapsi on miehenkin, ja hänelläkin pitäis osallistua tavaroiden hankintaan. Etenkin kun hänellä on työssäkäyvänä paljon isommat tulot kuin semmosella joka elää työttömyysrahalla (minä).

Jos teillä kerran on jo valmiiksi erilliset rahataloudet, niin pistä ukko maksamaan elatusmaksua. Laskukaava löytyy netistä. Jos ei maksa, niin sitten lastenvalvojaa kehiin.

Tai sitten olette aikuisia, istutte alas ja mietitte, mitä elämältänne tahdotte ja miten aiotte sen rahoittaa. Et kai sinäkään meinaa olla työtön loppuikääsi.

 

Jos teillä kerran on jo valmiiksi erilliset rahataloudet, niin pistä ukko maksamaan elatusmaksua. Laskukaava löytyy netistä. Jos ei maksa, niin sitten lastenvalvojaa kehiin.

Tai sitten olette aikuisia, istutte alas ja mietitte, mitä elämältänne tahdotte ja miten aiotte sen rahoittaa. Et kai sinäkään meinaa olla työtön loppuikääsi.

En minä haluaisi että meillä olis yhteinen tili. Maksetaan vuokra puoliksi, ruokakaupassa käy se, kellä sattuu kullonkin olemaan rahaa, samoin sähkölaskut yms, jos mies haluaa vaatetta tai uuden peli hän hommaa ne ite omilla rahoillaan samoin minä hankin omat vaatteet, meikit yms omilla rahoillani.

 

Tuskin hän minun kanssani olisi jos ei haluaisi olla kanssani ja ryhtyä isäksi? On vaan pihi mies. EI pelkästään vauvatavaroiden suhteen vaan ylipäätään jos pitäis käyttää rahaa muihin kuin itseensä.

No mun mielestä, jos lapsen haluaa ja päättää "hankkia", niin pitää olla valmis käyttämään siihen lapsen (niin ennen syntymää kuin syntymän jälkeen) aikaa, vaivaa ja rahaa. En ymmärrä tollasta itsekästä suhtautumista jos mies on itse lapsen halunnut, joten siksi kysyin, kun mun korvissani tää alkoi kuullostaa lähinnä sun projektilta...

 

[QUOTE="gemma";30631001]No mun mielestä, jos lapsen haluaa ja päättää "hankkia", niin pitää olla valmis käyttämään siihen lapsen (niin ennen syntymää kuin syntymän jälkeen) aikaa, vaivaa ja rahaa. En ymmärrä tollasta itsekästä suhtautumista jos mies on itse lapsen halunnut, joten siksi kysyin, kun mun korvissani tää alkoi kuullostaa lähinnä sun projektilta...[/QUOTE]

Projektilta.. Ai tyyliin että olen tehtaillut itseni paksuksi tökkimällä neuloja kortsuihin ja miesparka on joutunut väkisin jäämään asumaan kanssani koko raskauden ajaksi.. Juu-u.. Raskaus ei ollut suunniteltu mutta kun asia selvisi niin kyllä molemmat oli sitä mieltä että lapsi pidetään, joten siitä asti, se lapsi on ollut haluttu tapaus, ei mikään vahinko. EI kukaan vahingossa päädy pitämään lasta. Mies on muutenkin rahoistaan pihi, mutta kun hänellä ei tunnu kiinnostavan ostaa lapselle mitään. No, täälläpäin on nettikirpputoreilla huonosti valikoimaa vaunuista joten pitää lähteä kauempaa hakemaan ne, luultavasti. Olen sanonu miehelle että jos läheltä ei löydy hyviä vaunuja niin hän saa lähteä ne kauempaa hakemaan, en lähde loppuviikoilla pitkille automatkoille.

 

Sen tiskikoneen voi ostaa ihan hyvin nainenkin. Sen kun takoo taalat pöytään.

Näin juuri, senkus kävelee kauppaan tai tilaa netistä minkä haluaa. Ihme ongelmia joillain.

 

No ei kukaan vahingossa päädy pitämään lasta, mutta aika vähän taitaa miespuolisella olla mahdollisuutta olla pitämättä lasta ja pitää puolisonsa.

Jos oikeasti haluatte olla yksissä ja mies on pihi, niin varmaan kannattaa tehdä budjetit vanhempainrahakaudelle ja vähän suunnitella, miten työllistyt tai kouluttaudut kun vanhempainrahakausi on ohi. Vai kuuluuko kuvioon, että suunnittelet hoitovapaata kunnes lapsi on kolme?

 

Näin juuri, senkus kävelee kauppaan tai tilaa netistä minkä haluaa. Ihme ongelmia joillain.

Ihme ongelmia, kun toinen tienaa n. 2500e kuussa ja toinen n.500e, ja sen joka tienaa 500e pitää laittaa vuokranmaksusta ylijäävä raha kokonaan lastentarvikkeisiin, eikä pysty ostamaan yhtään mitään muuta siinä kuussa. 2500e tienaava sitten ostelee mitä huvittaa itselleen.

 

Ihme ongelmia, kun toinen tienaa n. 2500e kuussa ja toinen n.500e, ja sen joka tienaa 500e pitää laittaa vuokranmaksusta ylijäävä raha kokonaan lastentarvikkeisiin, eikä pysty ostamaan yhtään mitään muuta siinä kuussa. 2500e tienaava sitten ostelee mitä huvittaa itselleen.

Miksi olet tilanteessa jossa saat 500e kuussa? Eli onko tuo työmarkkinatukea, miksi ei ansiosidonnaista edes?

 

No ei kukaan vahingossa päädy pitämään lasta, mutta aika vähän taitaa miespuolisella olla mahdollisuutta olla pitämättä lasta ja pitää puolisonsa.

Jos oikeasti haluatte olla yksissä ja mies on pihi, niin varmaan kannattaa tehdä budjetit vanhempainrahakaudelle ja vähän suunnitella, miten työllistyt tai kouluttaudut kun vanhempainrahakausi on ohi. Vai kuuluuko kuvioon, että suunnittelet hoitovapaata kunnes lapsi on kolme?

Koulutettu olen, mutta työtön tällä hetkellä. Työpaikka oli, mutta sieltä oli pakko jäädä pois, kun työpaikalla oli homeongelma joka aiheutti minulle oireilua.
Lasta en haluaisi laittaa päiväkotiin ennen kuin aikaisintaan 2-vuotiaana, mieluiten lähempänä kolmea ikävuotta. Tämä ihan sen takia että olen opiskeluissani opiskellut alaa jossa käyty läpi lastenkasvatusta, psykologiaa, lapsen kasvua ja kehitystä, erityislapsia yms, ja koen vahvasti ettei ihan pienen lapsen paikka ole hoidossa. Eli en työntäisi jotain vuoden ikäistä hoitoon.

 

Miksi olet tilanteessa jossa saat 500e kuussa? Eli onko tuo työmarkkinatukea, miksi ei ansiosidonnaista edes?

Koska ei ole kauan siitä kun valmistuin, ja en ole töitä tehnyt niin paljon, että pystyisin saamaan kunnon rahoja. Tässä ketjussa nyt kuitenkaan varmaan ollut tarkoitus tätä puida vaan sitä miten miehen sais tajuamaan että hänellekin kuuluu vastuu siitä että lapselle on tarvikkeet hommattuna. Koen aika henkilökohtaiseksi puhua tuloistani ja menoistani kamalan tarkkaan jossain kaksplussalla.