Mies kehuu muita naisia, oma itsetunto nollissa

Mä pelkäisin kyllä tyttäreni puolesta tuommoisessa suhteessa. Lastenvalvojalle kerrot kaikki nuo puheet teineistä yms. ja vaadit valvotut tapaamiset. Tuo "ihana isä" ei voi pitää paikkaansa, jos tyttären synnyttyä on heti pikkupillut mielessä. Olisin kauhuissani ja huolissani.

!

 

Olet sama, joka kirjoitti pari päivää sitten vauvalle. Eivätkö ne vakuuttelut, joita sait kymmeniä jos et satoja, riittäneet? Miehesi on sairas.

 

Karkaa, mene, juoske vielä kun voit! Siis mä tiedän, mitä helvettiä tuollaisen idiootin kanssa eläminen on! Mä elin vuoden tuollaisessa helvetissä. Mies eleli siis jossain haavemaailmoissa. Koskaan en saanut kuulla mitään positiivistä itsestäni, en mitään. Aina hän löysi vaan negatiivista, jotenkin liian lyhyt hiukset, vääränlaiset vaatteet, meikki ei ollut laitettu oikeittain, puhetyylini oli jotenkin aina väärä yms yms. Se romutti mun itseluottamusken ihan nolliin! Oli mulla onneksi hyviä ystäviä (myös miehiä) jotaka sit yritti pönkittää sitä mun itseluottamusta ylöspäin. Joskus onnistuivat ja olin muutaman päivän tyytyväinen itseeni, kunnes taas..oma mies veti maton alta. Jos ostin jotain omasta/muiden mielestä kaunista vaatetta, hän lyttäsi ne aina. Ne ei kuulemma sopinut mulle, ehkä jollekin muulle, oli hänen sanontansa. Hän haaveili/voi haaveilla vieläkin yhdestä hänen mielestään täydellisetä naisesta ja koitti saada mua näyttämään siltä. ONNISTUMATTA, mä en vaan lähtenyt mukaan. Olin jo siihen koukkuun menossa, mutta tajusin jotain.. lähdin pois, karkasin, halusin elämäni takaisin! Tee sinä samoin.

Minulla on nyt ollut vuoden aivan ihana rakastava,täydellinen mies elämässä. Hän ei sano minusta mitään pahaa ja joka päivä sanoo jotain kaunista. Hän ns. jumaloi mua, eikä ketään muuta. Rakastaa mua just sellaisena, mikä olen. Olin rikki, mutta hän osasi pala palalta korjata mut.
En voi sulle sanoa muutakuin, lähde pois tuollaisen ihmisen elämästä. Äläkä pidä siihen mitään yhteyttä.
Tietysti teillä on yhteinen lapsi, jota meillä ei silloin onneksi ollut. Mutta voi sen lapsen asiat hoitaa jotenkin niin, että itse et ole tekemisissä siihen mieheen.

Mun olo ainakin helpotti se kun en ole siihen sikaan missään yhteydessä.

 

Karkaa, mene, juoske vielä kun voit! Siis mä tiedän, mitä helvettiä tuollaisen idiootin kanssa eläminen on! Mä elin vuoden tuollaisessa helvetissä. Mies eleli siis jossain haavemaailmoissa. Koskaan en saanut kuulla mitään positiivistä itsestäni, en mitään. Aina hän löysi vaan negatiivista, jotenkin liian lyhyt hiukset, vääränlaiset vaatteet, meikki ei ollut laitettu oikeittain, puhetyylini oli jotenkin aina väärä yms yms. Se romutti mun itseluottamusken ihan nolliin! Oli mulla onneksi hyviä ystäviä (myös miehiä) jotaka sit yritti pönkittää sitä mun itseluottamusta ylöspäin. Joskus onnistuivat ja olin muutaman päivän tyytyväinen itseeni, kunnes taas..oma mies veti maton alta. Jos ostin jotain omasta/muiden mielestä kaunista vaatetta, hän lyttäsi ne aina. Ne ei kuulemma sopinut mulle, ehkä jollekin muulle, oli hänen sanontansa. Hän haaveili/voi haaveilla vieläkin yhdestä hänen mielestään täydellisetä naisesta ja koitti saada mua näyttämään siltä. ONNISTUMATTA, mä en vaan lähtenyt mukaan. Olin jo siihen koukkuun menossa, mutta tajusin jotain.. lähdin pois, karkasin, halusin elämäni takaisin! Tee sinä samoin.

Minulla on nyt ollut vuoden aivan ihana rakastava,täydellinen mies elämässä. Hän ei sano minusta mitään pahaa ja joka päivä sanoo jotain kaunista. Hän ns. jumaloi mua, eikä ketään muuta. Rakastaa mua just sellaisena, mikä olen. Olin rikki, mutta hän osasi pala palalta korjata mut.
En voi sulle sanoa muutakuin, lähde pois tuollaisen ihmisen elämästä. Äläkä pidä siihen mitään yhteyttä.
Tietysti teillä on yhteinen lapsi, jota meillä ei silloin onneksi ollut. Mutta voi sen lapsen asiat hoitaa jotenkin niin, että itse et ole tekemisissä siihen mieheen.

Mun olo ainakin helpotti se kun en ole siihen sikaan missään yhteydessä.

Kauheasti tuli virheitä, mutta anteeksi niistä. Kirjoitin tuon vaan niin kiivastuneena