Mies kritisoi vartaloani - mitä pitäisi ajatella??

AP:

1) Jos oletta muutaman kuukauden vasta seurustelleet, ette ole mitään puolisoita toisillenne. Olette herkässä vaiheessa, jossa todellakin tarvitaan ulkonäön lisäksi sosiaalisia taitoja. Toisen ulkonäköön puuttuminen kertoo, että poikaystäväehdokkaasi ei ehkä ole ihan niitä välkyimpiä, mitä tulee hyvän ja toimivan ihmissuhteen rakentamiseen ja ylläpitämiseen.

2) Pitkässä parisuhteessa sitä vasta pitääkin osata pitää suunsa kiinni. Kyllä näitä toisilleen "rehellisiä" pariskuntia tuntee jokainen. Vuosien myötä se toiselle nalkuttaminen ja toisen rikki repiminen ei näytä johtaneen ainakaan onnelliseen suhteeseen...kannattaa miettiä, millaisessa suhteessa haluat elämäsi viettää. Sellaisessa, jossa saat voimaa siitä, että olet rakastettu aina omana itsenäsi, vai sellaisessa, jossa sinun pitää suorittaa parisuhdetta ja täyttää vaatimuksia saadaksesi hyväksyntää?

3) Jos nyt haluat jatkaa seurustelua, niin juuri nyt on aika tehdä pelin henki selväksi. Teitä on siinä kaksi. Se ei mene niin, että mies sanelee säännöt, ja sinä sitten nöyränä niitä noudatat. Ei, sinä sanelet omat sääntösi, ja keskustelette niistä (nämä on niitä asioita, joita parisuhteessa täytyy saada toimimaan heti alussa; oman puolensa pitäminen ja omista tunteista kertominen. Muuten tulee pahaa jälkeä). Sanot, ettei sinun kehoasi loukata ja arvostella, ei nyt eikä ikinä. Jos mies ei pysty hyväksymään tätä ajatusta, on oikeastikin aika miettiä, mitä hän sinusta haluaa. Normaali, terve mies ei tunne tarvetta kontrolloida kumppaniaan, vaan pystyy kyllä hyväksymään sen, että kummallakin teillä on myös oma elämä elettävänä.

 

Jos tuollaista joudut kuulemaan jo nyt, kun seurustelua noin vähän takana: Lähde hyvä nainen ja nopeasti!!! Kuulostaa pahalta nimittäin. Mitenköhän hän haluaa sinua kontrolloida kun olette olleet vuosia yhdessä? Mitä kun/jos tulet raskaaksi ja lihot? Mitä kun synnytyksen jälkeen palautuminen vie kuukausia (mikä on normaalia siis)? Mitä kun rintasi muuttuvat lapsen myötä, käskeekö kauneusleikkaukseen?

Ihan tosi. Jos noin uudessa suhteessa aletaan kontrolloimaan toisen ulkonäköä, on jotain jo pahasti vinossa.

Kuten monet vastaajat luulevat, kyse ei ole siitä että että olisi alkanut seurustella kanssasi kun olit toisenlainen ja nyt olen ajanmyötä pullahtanut. Varmasti olit saman kokoinen ja näköinen pari kuukautta sitten. Hänellä ei ole mitään oikeutta arvostella sinua; tuollaisena hän sinut otti!

 

Nainen katsoo itseään peilistä ja näkee kohtalaisen suuren takamuksen joka kuitenkaan ei vielä roiku. Ainoa asia joka häntä häiritsee on vatsaan kertynyt ihra joka jo hiukan kiertää kylkeenkin päin. Kuulin joskus hänen sanoneen "lihavuudestaan" joka häiritsee hänen ystäviään sekä perhettä, monesti läheiset ihmiset sanovat hitto kun olet lihava, et saa aviopuolisoa jos on noin.
Minusta hän on täydellinen, kireä selkälihaksisto sekä tiimalasin omainen yleisolemus c-kupit täydentävät vaikutelmaa. Hän on kuin kaunis veistos aamuisin pikkuhousuissaan hiukset pörröisinä ja silmät tihrustaen suunnistaen vessaan päin. Hymyilyttää moinen turhamaisuus muutamasta ylimääräisestä kilosta.
Mitä siis pitää tehdä ?
Nyt olen innostanut hänet kuntosalille jossa treenataan yhdessä, olen samalla ns. personal trainer hänelle. Tuo kuntoilu auttaa ihmisen hyvinvointiin monellakin eri tavalla, yleiskunto kohenee ja elämiseen tarvittavaa energiaa tulee lisää.
Kai se vatsa sekä peppu tulee siinä samalla treenattua ja tiukkuutta kroppaan hakeutuu yleisen hyvinvoinnin lisäksi.
Tärkeintä on yhteinen aika jossa hikoillaan ja autetaan mielentilaa kohenemaan.
Ei ole syytä jäädä sohvalle jos on aikaa hiukan pitää itsestään huolta, se auttaa jaksamaan ja kävelemään omin jaloin kun olemme yli 60 vuotiaita ????

 

Itse huomauttelen miehelle jos vatsa kasvaa ja minullekin saa sanoa jos massun ympärysmitta alkaa kasvamaan. Olemme molemmat aika ulkonäkökeskeisiä, ts. olemme urheilullisia ja timmejä ja emme pidä lihavia kauniina. (pinnallista ehkä mutta miksei myös makuasia?) Pieni vatsa voi olla mutta jos se alkaa olemaan terveydellinen haitta niin jotain on asialle tehtävä ja pian. Itse en katsoisi miestä jos se alkais lihoamaan kohtuuttomasti koska se olisi todennäköisesti syy ja seuraus epäterveellisestä elämästä ja urheilun puutteesta.

 

Itse huomauttelen miehelle jos vatsa kasvaa ja minullekin saa sanoa jos massun ympärysmitta alkaa kasvamaan. Olemme molemmat aika ulkonäkökeskeisiä, ts. olemme urheilullisia ja timmejä ja emme pidä lihavia kauniina. (pinnallista ehkä mutta miksei myös makuasia?) Pieni vatsa voi olla mutta jos se alkaa olemaan terveydellinen haitta niin jotain on asialle tehtävä ja pian. Itse en katsoisi miestä jos se alkais lihoamaan kohtuuttomasti koska se olisi todennäköisesti syy ja seuraus epäterveellisestä elämästä ja urheilun puutteesta.

Hieno kommentti "timmimimmi"! Annapas vielä napakka mielipidé epätrendikkäistä vaatteista, kengistä, aurinkolaseista ja kännyköistä. Odotamme mielenkiinnolla ASIANTUNTIJAN näkökulmaa.

 

Timmimimmi: Pystyisitkö katsomaan/lukemaan napaasi pidemmälle?

Alkuperäisen suhde on kestänyt vasta muutamia kuukausia!!! Silloin on hieman eri mennä kritisoimaan toisen vartaloa. Mitäs mies meni valitsemaan sellaisen naisen johon ei alkujaankaan ole tyytyväinen! Kyse ei siis ole pinnallisuudesta ja hyvinvoinnista, vaan kertoo kontrollifriikkeydestä. Tuollaisen miehen (ja hyvin voi olla tuollainen nainekin) käytös vain pahenee ja muuttuu enemmän kontrolloivaksi. Se on pelottava merkki. Voisin lyödä vetoa että seuraavaksi hän alkaa arvostella vaatetusta ja sitten naisen ystäviä. Varsinkin niitä ystäviä joiden mielestä mies ei olekaan unelmien herrasmies vaan varoittelevat näistä merkeistä. Mies ihan varmasti käskee pysyä erossa näistä ystävistä. Kokemusta on. Lopeta suhde vielä kun voit.

 

Kun huomaatte ihmisessä tyhmyyden oireita,sanokaa hänelle HYVÄSTI,ei pahasti.Tyhmä on tyhmä vaikka voissa paistat.

 

Juu, tuollaista miestä pitäisi juosta karkuun ja kovaa. Hirvittää tuollainen toisen ihmisen itsetunnon murentaminen pala palalta. Tarpeeksi pitkään kun nainen tuota kuuntelee, niin eihän siitä jää kun tyhjä kuori jäljelle ja paljon katkeruutta.

Pitkässä parisuhteessa sitä voi laukoa toiselle suoraan kaikenlaista jos molemmilla on samanlainen huumori ja tilanteentaju, mutta parin kuukauden tuntemisen jälkeen ei todellakaan huomautella toisen ulkonäöstä mitään negatiivista.

Pistä kierrätykseen.

 

Olen itse siis nainen ja valitettavasti olen tätämieltä ihan oikeasti.
Miksi ihmeessä naiset päästävät itsensä "rupsahtamaan" kun parisuhde on saatu vakaalle pohjalle. Ennen niin huolitellut naiset antavat itsensä mennä sellaiseen kuntoon että oksat pois. Ja nyt en puutu siihen painoon, ei yli tai alipainoon vaan yleisesti ulkonäöstä huolehtelemiseen. Kuljetaan tukka hapsottaen ne trikoot ja jättipaita päällä aamusta iltaan ja joka päivä. On sitten kaupassa käynti tai "serkun" häät.
Hyvät kanssasisaret, käykää kampaajalla, pukeutukaa istuviin vaatteisiin ja suoristakaa selkäranka, olkaa ryhdikkäitä, niin lopettaa ne arvostelijaukotkin sen suun pieksemisen!! Ja kulkee ylpeänä rinnallanne.

 

N40+, itse en moista ole laajamittaisena ilmiönä päässyt todistamaan. Meillä on kyllä kaveripiirissä joillekin painoa kertynyt, mutta eipä tuota selitä parisuhteutuminen vaan se että ikää alkaa olla pian 30 ja sitä myötä sekä elämäntavat että aineenvaihdunta alkavat laiskistua. Mutta muuten on rahaa ja aikaa enemmän myös ulkonäköön laittaa.

Sen sijaan tuoreet vanhemmat yleensä degeneroituvat ja rapistuvat ihan silmissä ja heistä tulee homssuisen näköisiä "mammoja" ja "isukkeja". Syyt ovat ihan ymmärrettävät, onhan vauvan tulo valtava muutos!

 

Se on se rahan puute, itse kävisin mielelläni vaikka kerran viikossa "kauneushoitolassa" laittamassa hiukset, kulmat, kasvot ja kynnet kuntoon. Viikottain tuohon riittäisi tunti ja aina olisi huolitellun näköinen. Samaten rahalla saisi ulkonäön ja vaatteet helposti pidettyä tiptop.

Nuorempana kävin shoppailemassa ihan "ulkomailla" kerran vuodessa ja ostin vaatteet vuodeksi.

Nyttemmin lapsien tultua, ei ole rahaa ja eikä itseäni oikein kiinnosta juosta missään stockkalla tai H&M:ssä ostelemassa samoja räsyjä vuodesta toiseen. Ostankin nykyisin katalogeista kelvolliset vaatteet pari kertaa vuodessa. Kosmetologilla pystyn käymään ruokatunnilla max. kerran kuussa laitatuttamassa kulmat ja ripset.

Mutta asiaan kallitun myös muutamien aiempien kanssa samalle linjalle, onko mies todella ihastunut sinuun? Pari kuukautta kestänyt seurustelu ja mies on nyt tyytymätön ulkonäköösi. Ei tuosta tule yhtään mitään pidemmän päälle. Harkitse vakavasti jatkatko suhdetta.

 

"""Meillä menee muutenkin huonosti tällä hetkellä ja nuo miehen ryhävalaskommentit ja muut kivat pikku tempaukset (jätti asumiskulut maksamatta omalta osaltaan, tuo itselleen kaupasta olutta, mutta minulle ei edes pyynnöstä mehua, olutta en juo, raivoaa, jos joskus jossakin on sotkuista, mutta itse jättää esim. kaikki vaatteet ja astiat lojumaan sinne tänne jne. jne.) tuntuvat siltä, että hän yrittää saada minut jättämään itsensä, kun ei itse viitsi erota ja jos tilanne ei parane, niin pakkohan tuo onkin."""

Herranen aika, pakkohan todellakin on jos tilanne ei muutu! Itse lopettaisin tuollaisen heti alkuunsa! Mies ei harkitsisikaan sanovansa itselleni koskaan mitään tuollaista! Ei tulisi mieleenkään missään olosuhteissa alkaa tuollaista pokkana kuuntelemaan ja katselemaan.

 

No, me ollaan mieheni kans iältämme 40+ ja 50-, molemmilla sellainen keski-iän pönäköimä kroppa, vaikka tosin lihaksikas.
Mulla hieman pömppömasua ja sellua, miehellä vatsaa.
Eipä kyllä haittaa yhtään.
Kovasti toisiamme hyvänä pidämme ja naureskelemme OMILLE läskeillemme.
Olemme rakastuneita ja viihdymme toistemme seurassa.
Kummallista pikkusieluista löpinää tuollaiset jutut, eriasia sitten sairaalloinen kymmenien kilojen ylipaino.

 

Kerronpa miten omassa parisuhteessani kävi; kommentitkin kiinnostaa.

Seurustelimme pientä vaille kaksi vuotta, olin koko ajan vain rakastuneempi ja olisin varmaan ollut miehen kanssa lopun ikäni, jos kaikki olisi mennyt hyvin.

Olen 167cm pitkä ja painan 65-67kg vähän hormoonikierrosta riippuen. Ikinä en ole painanut enempää paitsi kahden raskauteni aikana. Liikun päivittäin, ikää on 52v. Ex-miesystävälläni ikää muutama vuosi vähemmän, mitat 178/80.

Alussa mies ihali muotojani ja oli hulluna minuun muutenkin. Puolentoista vuoden kuluttua hän alkoi puhua iltasyömisistä ja ettei osta minulle saunakaljaa. En kaljasta oikein välitäkään, eipä silti.

Olin lapsensa rippijuhlissa hänen avecinaan ja siellä ekan kerran herra kommentoi asuani, kun olin hillitysti pukeutunut puutarhajuhlaan:asu ei ollut kyllin näyttävä! Parin viikon päästä hän ei tullut yhteisessä mökkisaunassa viereeni ja oli muutenkin jääkaappia. Kun ihmettelin hän totesi, että rakkaus on alkanut hiipua. Aluksi olin ollut niin valloittava, mutta nyt olin lihonut (2kg).
Herra itse oli lihonut myös saman verran.

Pian tuli erokeskustelu -hän ei enää halunnut seurustella, syynä "koko paketti". Että simmotti. Alussa hän kertoi viehättyneensä siitä, että en vaikuta pinnalliselta ihmiseltä.

Joka aamu hän muisti kauhistella naapurin miehen kamalaa kohtaloa, kun vaimo oli "turvonnut"- menetinköhän jotain?

 

Jos tuollaista joudut kuulemaan jo nyt, kun seurustelua noin vähän takana: Lähde hyvä nainen ja nopeasti!!! Kuulostaa pahalta nimittäin. Mitenköhän hän haluaa sinua kontrolloida kun olette olleet vuosia yhdessä? Mitä kun/jos tulet raskaaksi ja lihot? Mitä kun synnytyksen jälkeen palautuminen vie kuukausia (mikä on normaalia siis)? Mitä kun rintasi muuttuvat lapsen myötä, käskeekö kauneusleikkaukseen?

Ihan tosi. Jos noin uudessa suhteessa aletaan kontrolloimaan toisen ulkonäköä, on jotain jo pahasti vinossa.

Kuten monet vastaajat luulevat, kyse ei ole siitä että että olisi alkanut seurustella kanssasi kun olit toisenlainen ja nyt olen ajanmyötä pullahtanut. Varmasti olit saman kokoinen ja näköinen pari kuukautta sitten. Hänellä ei ole mitään oikeutta arvostella sinua; tuollaisena hän sinut otti!

 

Pitäisi laihduttaa.

 

Seurustelun aikana naiset tuntuu aina lihovan ja laiskistuvan.
Nyt vaan itseä niskasta kiinni ja lenkille ja salille. Elämä haltuun ja timmiin kaikin puolin.
Se keho on tulos, ei itse se juttu.
Jos on läskiä, niin se tulosta jostain... laiskuudesta, lapsellisuudesta, henkisestä sellaisesta. itsehillinnän puutteesta, piilevästä masennuksesta tms..

 

Ei ole terveellistä tuollainen. Eikä asiallista, kuulostaa aivan kamalalta. Ikinä en kohtelisi kumppania noin. Ystävällisin tervisin hoikista naisista pitävä mies.

Asiallisen palautteen antamisella ja (perusteettomalla) arvostelulla on limittäisyyttä, mutta jatkuva arvostelu menee usein henkisen väkivallan piiriin. Usein silloin näkyy toki muutakin, esim. arvostelija ei huomioi toisen tarpeita muutenkaan, valehtelee, syyttelee, käyttää taloudellisesti hyväksi yms. Aika herkästi vaan jssap jos tommonen sonta jatkuu.