... Eli pakkasi laukkunsa ja ilmoitti muuttavansa perjantaina Tukholmaan. Minulla nyt tässä asuntovelka ja poika 4kk. Olisko kellään mitään järkevää sanottavaa?
Mies Lähti Äsken
- Viestiketjun aloittaja Metkunäiti
- Ensimmäinen viesti
Tsemppiä
Eipä tähän valitettavasti osaa muuta sanoa, kuin että koita jaksaa.
Keskity lapseesi, anna hänelle rakkautta ja ennen kaikkea puhu paha olo pois.
Olen itse ollut tyttäreni kanssa raskaudesta asti yksin ja asuntolainaa löytyy myös ihan omiin tarpeisiin. Ensimmäinen vuosi oli rankka, mutta nyt alkaa helpottaa. Tyttö on nyt noin puolitoista vuotta.
Toivottavasti sinulla on muita äitikavereita, joiden kanssa voit jutella ja purkaa heille mieltäsi. Tai sitten hae vertaistukea juuri vaikka täältä palstalta. Kunhan lapsesi siitä kasvaa, niin käy hänen kanssa perhekerhoissa ja vaikka muskarissa.
Itke, jos itkettää ja hymyile, jos hymyilyttää!
Halaus ja jaksamista!
Keskity lapseesi, anna hänelle rakkautta ja ennen kaikkea puhu paha olo pois.
Olen itse ollut tyttäreni kanssa raskaudesta asti yksin ja asuntolainaa löytyy myös ihan omiin tarpeisiin. Ensimmäinen vuosi oli rankka, mutta nyt alkaa helpottaa. Tyttö on nyt noin puolitoista vuotta.
Toivottavasti sinulla on muita äitikavereita, joiden kanssa voit jutella ja purkaa heille mieltäsi. Tai sitten hae vertaistukea juuri vaikka täältä palstalta. Kunhan lapsesi siitä kasvaa, niin käy hänen kanssa perhekerhoissa ja vaikka muskarissa.
Itke, jos itkettää ja hymyile, jos hymyilyttää!
Halaus ja jaksamista!
tahtipoika
Minulla ei ollenkaan sama tilanne, mutta halusin toivottaa teille jaksamista.
Ymmärtää sitä omaa tilannettakin vähän toisella tavalla, kun täällä käy.
Ymmärtää sitä omaa tilannettakin vähän toisella tavalla, kun täällä käy.
annareetta
olen juuri siinä tilanteessa et mies sanoi muuttavansa omaan asuntoon, meillä yhteinen tyttö. ajatukset tosi sekavat pitäis jaksaa töissä ja tytön kanssa..työuupumus vaivaa.jaksamisia samassa tilanteessa oleville.puretaan mieltä täällä jos ei muualla pysty tai oo mahdollista.
No jo 
ei kauhean fiksusti hoidettu miehesi puolelta.
On kuitenkin kaiken näköisiä käytännönkin asioita joita joutuu yhdessä sopimaan. Hän ei siis vissiin aijo olla yhteydessä lapseen? Kuinka asuntolainalle käy? Kumman nimissä se on?
Varmasti todella rankkaa sinulla :hug: toivottavasti sinulla kavereita joiden kanssa pystyt keskustelemaan.
ei kauhean fiksusti hoidettu miehesi puolelta. On kuitenkin kaiken näköisiä käytännönkin asioita joita joutuu yhdessä sopimaan. Hän ei siis vissiin aijo olla yhteydessä lapseen? Kuinka asuntolainalle käy? Kumman nimissä se on?
Varmasti todella rankkaa sinulla :hug: toivottavasti sinulla kavereita joiden kanssa pystyt keskustelemaan.
Kyllä sinä pärjäät yksinkin!
Ota yhteyttä pankkiin, jos et pysty lainaa yksin hoitamaan. He kyllä tekevät uuden maksusuunnitelman. Mielestäni ei edes kannata harkita vuokra-asuntoa, koska samalla rahalla pystyy omaansa lyhentämään.
Minä olen yh ja hoitovapaalla, maksan asuntolainaa reilun 300?/kk. Eipä mistään tuon hintaista vuokrakämppää löydä.. Maksan tietysti myös kaikki vanhan talon kulut, rempat ym. Tosin nyt on kaikki ylimääräiset hankinnat "jäissä", katsotaan sitten kun palaan töihin.
Saan myös muutaman kympin asumistukea.
Kuten joku jo sinulle vastasi, itke kun itkettää ja naura kun naurattaa!! Samaa sanon minä. Kyllä se vielä joskus iloksi muuttuu! Elämälläsi on jotain parempaa vielä tarjolla
:hug: Jaksamista!
Ota yhteyttä pankkiin, jos et pysty lainaa yksin hoitamaan. He kyllä tekevät uuden maksusuunnitelman. Mielestäni ei edes kannata harkita vuokra-asuntoa, koska samalla rahalla pystyy omaansa lyhentämään.
Minä olen yh ja hoitovapaalla, maksan asuntolainaa reilun 300?/kk. Eipä mistään tuon hintaista vuokrakämppää löydä.. Maksan tietysti myös kaikki vanhan talon kulut, rempat ym. Tosin nyt on kaikki ylimääräiset hankinnat "jäissä", katsotaan sitten kun palaan töihin.
Saan myös muutaman kympin asumistukea.
Kuten joku jo sinulle vastasi, itke kun itkettää ja naura kun naurattaa!! Samaa sanon minä. Kyllä se vielä joskus iloksi muuttuu! Elämälläsi on jotain parempaa vielä tarjolla
:hug: Jaksamista!
juu u
asioilla on taipumus järjesty,aikanaan.
aluksi se ei kyllä tunnu siltä,mutta jonain päivänä huomaat että se tai tämä ei olisi mahdollista,jollei ensin olisi tapahtunut näin.
tässä vaiheessa ei ole tarjota muuta kun tyhjältä tuntuvia sanoja,mutta kyllä se siitä.
oikeasti.
aluksi se ei kyllä tunnu siltä,mutta jonain päivänä huomaat että se tai tämä ei olisi mahdollista,jollei ensin olisi tapahtunut näin.
tässä vaiheessa ei ole tarjota muuta kun tyhjältä tuntuvia sanoja,mutta kyllä se siitä.
oikeasti.
juu u
asioilla on taipumus järjesty,aikanaan.
aluksi se ei kyllä tunnu siltä,mutta jonain päivänä huomaat että se tai tämä ei olisi mahdollista,jollei ensin olisi tapahtunut näin.
tässä vaiheessa ei ole tarjota muuta kun tyhjältä tuntuvia sanoja,mutta kyllä se siitä.
oikeasti.
aluksi se ei kyllä tunnu siltä,mutta jonain päivänä huomaat että se tai tämä ei olisi mahdollista,jollei ensin olisi tapahtunut näin.
tässä vaiheessa ei ole tarjota muuta kun tyhjältä tuntuvia sanoja,mutta kyllä se siitä.
oikeasti.
Kiitos teille kaikille myötätunnosta ja neuvoista...
Olen nyt ekaa yötä ihan kaksin pojan kanssa, äiti ja tätini olleet korvaamattomana apuna.
Toisaalta tuntuu nyt ihan hyvältä tämä yksinolo, melkeen vaikeampaa oli kun joka päivä piti jonkun kanssa jakaa tätä tuskaa, vaikka sekin teki hyvää.
Pankin kanssa ei tullut ongelmia, yst'ävätkin on ymmärtäneet. Elämä jatkuu ja varmasti hyvänäkin.
On vain semmoinen huono olo, että pitikö sen nyt just mulle sattua, mikä oli mussa vikana, miksi se lähti 21v naisen matkaan (mies ite kohta 40v...). Ei paljon lohduta se, että miehellä kaksisuuntainen mielialahäiriö, joka ollut piilossa kauan ja nyt laukesi uudelleen. Sillä on nyt mania päällä ja lujaa menee, sitten kai itkee perään kun vaipuu masennukseen...
Voi elämän karut kävyt!!! :headwall:
Olen nyt ekaa yötä ihan kaksin pojan kanssa, äiti ja tätini olleet korvaamattomana apuna.
Toisaalta tuntuu nyt ihan hyvältä tämä yksinolo, melkeen vaikeampaa oli kun joka päivä piti jonkun kanssa jakaa tätä tuskaa, vaikka sekin teki hyvää.
Pankin kanssa ei tullut ongelmia, yst'ävätkin on ymmärtäneet. Elämä jatkuu ja varmasti hyvänäkin.
On vain semmoinen huono olo, että pitikö sen nyt just mulle sattua, mikä oli mussa vikana, miksi se lähti 21v naisen matkaan (mies ite kohta 40v...). Ei paljon lohduta se, että miehellä kaksisuuntainen mielialahäiriö, joka ollut piilossa kauan ja nyt laukesi uudelleen. Sillä on nyt mania päällä ja lujaa menee, sitten kai itkee perään kun vaipuu masennukseen...
Voi elämän karut kävyt!!! :headwall: