Mies lähti töihin toiselle paikkakunnalle :(

Ajattelin kysellä, onko muita samassa tilanteessa olevia. Tilanne on siis se, että mieheni lähti tänään 500 km päähän töihin. Minä ja 3-vuotias tyttäremme emme voineet vielä lähteä, koska en opiskelultani voinut vielä lähteä. Nyt siis ainakin seuraavat 6 kk asumme näin. Tiedämme molemmat, että minulla tulee olemaan rankempaa, koska lapsen hoidon ohella teen lopputyötä täydellä teholla :( Autoa ei ole käytettävissä jne. Ja lenkkeilyt ym. pitää tietenkin ajoittaa päiväkotiaikaan. Mutta eiköhän tästä selvitä..!?
 
Meillä samankaltainen tilanne ollut vuoden alusta alkaen. Tosin minä olin se joka muutin työn perässä toiselle paikkakunnalle. Lapset tulivat mukaani, koska miehellä on vuorotyö ja hoito-asiat olisivat olleet hankalempia hänen hoitaa.

Kyllähän se on ollut opettelemista tähän "yksinhuoltajan" arkeen... Tarhaan, töihin, tarhaan, kotiin, kauppaan, ruokaa pöytään, iltatouhut, nukkumaan.....Töihin..... :/ Aikamoista rumbaa on ja nyt vasta ymmärtää toisen aikuisen merkityksen arjen sujumiselle. Toisaalta pääsen jo melko helpolla kun vain yksi on enää tarhaikäinen.

Meillä ei ole tietoakaan milloin tämä loppuu....

Jaksamista sinne :hug:
 
Jaksamista myös teidän perheelle!! Ovatko sukulaiset ja tuttavat kyseenalaistaneet päätöstänne? Meidän sukulaiset ovat lähinnä ihmetelleet, osa vähän negatiiviseen sävyyn.. Tänään juuri ajattelin, että tärkeintä on, että itse "uskoo" tähän juttuun eli siihen, että tämä on oikea ratkaisu tällä hetkellä. Ikävöivätkö lapset isää aluksi enemmän? Meidän tyttö itkeskeli eilen (kun isi oli lähtenyt samana päivänä), mutta tänään ei enää juurikaan. Nukkumaan meni tosi hyvin! Kyllähän sitä itse pärjää aikuisena ikävän kanssa - lapsi huolettaa eniten!
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 19.03.2007 klo 21:15 Papuska kirjoitti:
Jaksamista myös teidän perheelle!! Ovatko sukulaiset ja tuttavat kyseenalaistaneet päätöstänne? Meidän sukulaiset ovat lähinnä ihmetelleet, osa vähän negatiiviseen sävyyn.. Tänään juuri ajattelin, että tärkeintä on, että itse "uskoo" tähän juttuun eli siihen, että tämä on oikea ratkaisu tällä hetkellä. Ikävöivätkö lapset isää aluksi enemmän? Meidän tyttö itkeskeli eilen (kun isi oli lähtenyt samana päivänä), mutta tänään ei enää juurikaan. Nukkumaan meni tosi hyvin! Kyllähän sitä itse pärjää aikuisena ikävän kanssa - lapsi huolettaa eniten!
Kiitos!
Ei kukaan ole, ainakaan ääneen, maininnut mitään negatiivista. Muutama tosin aluksi luuli, että olemme eronneet...
Sehän se juuri on, että itse tietää ja uskoo että on tehnyt oikean ratkaisun - ratkaisu joka sopii meille tässä ja nyt. Tulevaisuudestahan ei voi tietää.
Kyllä meillä nuorimmaiselle ottaa koville kun isi aina lähtee... Se onkin ainut asia joka tekee todella pahaa :'(
Silti seison päätöksemme takana, että tämä oli oikea ratkaisu....kuitenkin.
 
En haluaisi sanoa tätä ja jättäkää omaan arvoonne, koska en halua suotta ikävää mieltä kenellekään enempää...
Mutta itse otin opikseni, etten laske enää ikinä miestä maailmalle!
Mun mies petti mua, kun oli toisella paikkakunnalla, en olis uskonut ja se tuntui uskomattoman pahalta. Kävi se ajoittain kotona kun ikävöi...
Nyt olen eronnut tyypistä ja uusissa naimisissa. Mut tämä nykyinen mies EI SUOSTU LÄHTEMÄÄNKÄÄN MIHINKÄÄN ILMAN MUA! perhe aina mukana.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 20.03.2007 klo 10:25 vieras kirjoitti:
En haluaisi sanoa tätä ja jättäkää omaan arvoonne, koska en halua suotta ikävää mieltä kenellekään enempää...
Mutta itse otin opikseni, etten laske enää ikinä miestä maailmalle!
Mun mies petti mua, kun oli toisella paikkakunnalla, en olis uskonut ja se tuntui uskomattoman pahalta. Kävi se ajoittain kotona kun ikävöi...
Nyt olen eronnut tyypistä ja uusissa naimisissa. Mut tämä nykyinen mies EI SUOSTU LÄHTEMÄÄNKÄÄN MIHINKÄÄN ILMAN MUA! perhe aina mukana.
Tuollaisia juttuja on toki kuultu ja onhan "kaikenlainen" käynyt mielessä... Haluan kuitenkin perustaa elämämme luottamukselle (jota meillä on), enkä näe syytä pelätä etukäteen. Jos jotain tekee (tai minä!) niin on tehdäkseen. Meillä ei sen takia kuljeta, eikä ole kuljettu naru kaulassa, eli pettäminen kyllä onnistuu vaikka samalla paikkakunnalla asuiskin.
 
On todellakin totta, että pettää voi myös samalla paikkakunnalla ja vaikka kuinka asuttaisiin yhdessä! Onhan niitä toisia naisia ja miehiä tuotu jopa yhteiseen kotiin. Itsekään en kyllä ollenkaan pelkää, että mies pettää :) Miksi pettäisi?
 

Yhteistyössä