Mies mökillä, vaimo kotona

Olemme uusperhe ja ollet yhdessä jo 10 vuotta. Ei yhteisiä lapsia. Miehelläni on kesäpaikka, jossa hän haluaa viettää kaikki vapaansa (omistaa sen yksin). Mistään mitä siellä tehdään (remontit, puutarha, metsän harvennus ym) hän ei kysy minun mielipidettäni. Hän keskustelee asioista vain 18-vuotiaan tyttärensä kanssa.

Minulla on omistuksessa talo, jossa haluaisin viettää myös vapaita, koska puutarhaa olisi kiva laitella ja muutenkin olla vapaalla kotona. Koska olemme asuneet tässä vasta vuoden, niin paljon olisi tekemistä ja eka kesä edessä Mies "asuu"täällä, eliei halua muuttaa kirjojaan/osoitettaan tänne, koska saa siten verottajalta hyvät rahat jouluisin. Täten ei myöskään maksa asumisesta mitään (koska omien sanojensa mukaan ei asu täällä)..

Miestä ei kiinnosta olla täällä, koska mökillä on niin paljon tekemistä. On sanonut, ettei edes halua tehdä täällä minun talossani mitään, koska ei hyödy siitä mitenkään. Minä puolestani olen viimeisten 10 vuoden aikana tehnyt siellä mökillä kaikkea mahdollista ja koko ajan (jos on lupa annettu).

Mietin vaan,että onko tässä avioliitossa mitään järkeä, koska tuntuu ettei mitkään sanomiset/pyynnöt mene jakeluun asti, vaan aina hän päättää omista menoistaan kysymättä minulta mitään. En haluaisi olla se nalkuttava eukko, mutta ei voi mitään, että pinna palaa, kun ei koskaan tiedä missä ja milloin mies on päättänyt olla. Olen yrittänyt sanoa asioista nätisti ja olen raivonnut. Mies lupaa parantaa tapansa ja lähtee taas. Ja sama jatkuu.

Muutenkin olen miehen mielestä saamaton, koska en tule enää mökille tekemään töitä. Teen kahta työtä, joista toinen on yötyö. Valvon viikossa vähintään kolme yötä, useimmiten enemmän. Kulut talosta ym kuluista ovat sen verran kovat, että minun on pakko tehdä molempia hommia. Muuten en saisi kaikkea maksettua. Mies vain huutaa, että miksei se raha näy missään,vaikka olen koko ajan pois. En osta itselleni mitään, vaan kaikki menee pakollisiin kuluihin, ruokaan (jonka minä myös aina valmistan) ja lapseni tarpeisiin. Vapaapäiviä minulla on ehkä yksi kolmessa viikossa ja sekin nyt sitten kai täytyisi viettää miehen mökillä työn touhussa...??!
Jotenkin alkaa olla takki aivan tyhjä ja tosi surkea olo. Nytkin mies tietenkin mökillä ja minä yksin kotosalla, koska taas yöt töitä. Äh.. Mitä olisi viisainta tehdä?

Yritän

 

Mieti itseksei onko tossa.Hommassa mitään anettavaa sinulle .Itse olsin lähtenyt kälppimään.Aikoja sitten mieti mikä pitää yhdessä.

 

Näin ulkopuolisena ja antamiesi tietojen perusteella en tajua miten ihmeessä olet ollut tuossa suhteessa noin kauan?! Eihän tuo anna sinulle yhtään mitään, mies ei selkeästi arvosta ja kunnioita sinua yhtään ja jos olette AVIOliitossa, niin ei siinä nyt lasketa mitään hyötyjä tai haittoja, että kuka hyötyy mistäkin. Ei siinäkään tapauksessa, vaikka virallisesti omistaisitte talot niin, että toinen omistaa toisen ja toinen toisen.

Kuten edellinen kommentoija sanoi, niin en kestäisi tuollaista hetkeäkään (ja samalla tiedän, että lähteminen on vaikeaa, kun on kuinkin yhteisiä asioita ja varmasti hyviäkin hetkiä) enää. Olen itse ollut sellaisessa suhteessa, että vasta näin jälkikäteen olen tajunnut miten ankeaa elämäni oli, ja nyt en voisi olla onnellisempi uudessa elämässäni ja uuden ihmisen kanssa.

 

Vastaa itsellesi rehellisesti. Kumpia on enemman hyvia vai huonoja hetkia miehesi kanssa?

 

Mieshän on siivelläeläjä, kun asuu ja syö kustannuksellasi. Eihän tuossa ole mitään järkeä, tuntuu ihan omituiselta jutulta. Heitä ulos.

 

Hmm. Kaverini on ollut nyt jonkin aikaa suhteessa miehen kanssa, joka lähes asuu mökillään. Mies on kuulemma naimisissa, mutta muijan kanssa menee huonosti ja ero on varmaan tulossa (juuniinaina).

Kutsunut kaveriani kovasti mökille käymään kun vaimo ei kuulemma sinne enää ole tullut.

 

Tee nyt siitä jo johtopäätökset ja toimenpiteetkin!

 

Älä nyt vain ala ongelmiasi ratkomaan erolla miehestä, vaikka se äkkiseltään tuntuisikin oikealta ratkaisulta. Ala selvittämään omaa elämääsi ensin, koska , jos eroat niin sinun ongelmasi jatkuvat ja toisaalta myös moninkertaistuvat eron myötä muuttamalla vain luonnettaan. Minusta sinä teet liikaa työtä , ja olet ajanut itsesi loppuun. Se taas on johtanut siihen, että vaikeudet alkavat ja sietäminen ja ongelmanratkaisukyky heikkenee. Ikäänkuin kaikki alkaa kaatumaan päälle ja suhdekin menee alamäkeen. On väärin hakea nyt miehestä syntipukkia, kun itsekin on päätöksillään tilanteeseen vaikuttanut.

hae ratkaisua ensin omien velvoitteidesi keventämisestä ja mieti Yhdessä miehen kanssa asumista ja vapaa-ajanviettoa, mutta laita itsesi ensin kuntoon. Anna itsellesi aikaa ensin saada voimia ja ratkaise sitten vasta suhteen ongelmat, koska kymmentä vuotta ei kannata heittää romukoppaan oman väsymisen vuoksi.

 

Onko tilanne ollut tämä, kun kun menitte naimisiin? Minusta jotenkin tuntuu, että tämä tilanne ei ole tullut sinulle yllätyksenä, vaan mies on aina ollut sellainen, että haluaa tehdä asiat omalla tavallaan.

Myötätuntoni on sinun puolellasi täysin. Olen itsekin siinä tilanteessa, että asun mieheni kanssa saman katon alla. Omistamme asunnon kyllä puoliksi, mutta ostotilanteessa oli puhetta, että laitamme asuntoa yhdessä kuntoon. Tilanne on nyt se, että miehen mielestä asunto on ihan OK, mutta minun mielestäni asunto olisi OK, kun sitä laittaisi. Minä olen itse nyt pariin huoneeseen maksanut kaikki maalit, tapetit jne ja olen ne myös itse paikoilleen laittanut. Mieheltä ei tipu kiitosta eikä myöskään rahallista avustusta.

Olen saanut mieheni tekemättömyydestä niin tarpeekseni, että asunto on laitettu myyntiin, mutta hinnat alkoivat syksyllä pudota, joten asuntoa on vaikea saada kaupaksi. Jos vielä tekisin loputkin remontit pois (esim. olohuone pitäisi tapetoida ja lattia pitäisi uusia), niin asunto menisi varmasti kaupaksi, mutta ei huvittaisi tehdä remonttia, josta en saa omiani pois.

Jos olisin AP sinun sijassa, ottaisin eron. Silloin ei olisi miestä aiheuttamassa pahaa mieltä ja toisaalta silloin olisi avoin hommaamaan uuden miehen, joka olisi valmis osallistumaan kuluihin. Minusta miehesi on moukka, kun hän antaa sinun tehdä kahta työtä ja vielä kehtaa ihmetellä, miksei rahasi riitä elämiseen. Loiset hiiteen.

 

Alkuperäiselle mietittävää:
- milloin sinulla on miehen kanssa mukavaa?
- rakastatko miestäsi?
- oletteko aina asuneet eri osoitteissa?
- miksi ostit nykyisen kotisi, kun sen ylläpito käy liikaa voimillesi?
- mitä menettäisit, jos eroaisit?

 

- Mikä olisi paremmpin, jos eroaisit miehestä?

Luulen, että aika moni asia.

 

Oletko liian kiltti ja reilu luonteeltasi, jolloin mökin hoitaminen on tuntunut kymmenen vuotta sitten ihan mukavalta jutulta? Ajan kanssa niin sinä kuin miehesikin olette kuitenkin muuttuneet ja mikä silloin oli ihan ok silloisen minäsi kanssa ei enää ole ok nykyisen minäsi kanssa. Ja näinhän se elämä suurinpiirtein meidän jokaisen kohdalla yleensä sujuukin.

Mielestäni miehesi ei ole sitoutunut suhteeseenne tarpeeksi ja se taas voi hyvin johtua kehnosti hoidetusta aiemmasta avioerostakin. Ehkä hän korvaa isyyttään koettamalla olla mieliksi tyttärelleen tai kenties haluaa tytön kiintyvän mökkiin niin, että sen periyttäminen hänelle kävisi helposti? Ihmisen mielessä ja etenkin vähemmän tietoisessa mielen kerrostumessa liikkuu monenlaista tunnetta, odotusta ja toivetta.

Mitäpäs sinä aikuisena ihmisenä voit muuta kuin pysyä uskollisena omille tarpeillesi ja vaikutat olevan selvillä vesillä mitä tahdot, joten uskoisin eniten kiikastavan vain siitä miten esität asiat miehellesi ymmärrettävästi? Olisiko aika potkia suhdetta eteenpäin ja tehdä suurempia lupauksia toisillenne, koska nyt olette saaneet vapaasti seilata ympäriinsä kummankin ehdoilla ja jossakin vaiheessa saattaisi tehdä terää pohtia yhteistä tulevaisuutta vakavammin. Mitä se vakavampi onkaan, niin senhän te keskenänne keksitte.

 

Kiitoksia vastauksistanne. Teillä on täysin samansuuntaisia ajatuksia, kuin itsellänikin.

Talo, jonka ostin on kuulunut suvullemme jo vuosisadan. Paljon tunnesiteitä jo lapsuudesta tähän paikkaan. Miehellä sama juttu oman talonsa kanssa.
Minä teen huonopalkkaisia töitä, mies taas on rikas ja ns.tekee "töitä", eli ei kuulemma tarvii päivisin tehdä paljon mitään ja palkka juoksee.
Mies on aina ollut kitupiikki, eli saa hepulit, jos kaupassa menee ruokaan yli 20 euroa. Jokainen, joka tekee ruokaostoksia tietää, ettei kahdellakympillä saa paljon mitään. Ei ainakaan monipuolista ruokaa. Ehkä sitä jauhelihaa ja makaronia, mitä mies ostaisi meille, jos saisi päättää. Hän itse syö päivisin ravintolassa, joten sama se mitä me syömme lapsen kanssa.
Varmasti rakastan häntä, koska mikään muu ei pidä suhdettamme kasassa. Meillä ei ole mitään yhteistä omaisuutta. Ei ainuttakaan lusikkaa edes mistä voisi sanoa, että tämä on MEIDÄN! Tämä on miehen tahto, ei minun. Minä olen sitä mieltä, että yhteinen omaisuus kasvattaisi yhteistä vastuuntuntoa ja me-tunnetta. No, nyt siihen ei enää ole edes mahdollisuuksia..

 

pitää muistaa rakastaa myös itseään. Ja lapsia. Mieti nyt hyvä ihminen, minkä mallin he tuosta saavat!! Rakkaudellakin on rajansa, ja pitää miettiä, missä sitä tarvitaan eniten.

 

Hmm. Kaverini on ollut nyt jonkin aikaa suhteessa miehen kanssa, joka lähes asuu mökillään. Mies on kuulemma naimisissa, mutta muijan kanssa menee huonosti ja ero on varmaan tulossa (juuniinaina).

Kutsunut kaveriani kovasti mökille käymään kun vaimo ei kuulemma sinne enää ole tullut.

heh..tuttua huttua.. Voit uskoa,että tämä miehen mahdollinen pettäminen on käynyt myös minun mielessäni. Ja näin on tapahtunutkin. Miehen veljellä on mökki siinä puolen kilometrin päässä ja yhdessä sitten raahaavat sinne eukkoja. Minä tiedän osasta näistä tapauksista vuosien varrelta, miehen veljen vaimo ei tiedä, vaan elelee pumpulissaan. Olen miettinyt, jos vaikka kertoisin, mutta vielä ei ole tullut itselle niin paha olo, että olisin mennyt rikkomaan toisen idyllin.
Mies kieltää tietysti kaikki, mutta jäi kiinni, kun soitin hänen toiseen puhelimeensa, joka oli näitä toisia naisia varten ja josta minun ei pitänyt tietää mitään (Miehellä työpuhelin, jota käyttää pääsääntöisesti, mutta oli sitten privaattinumeronsa -joka oli ollut hyllyllä- ottanut näitä naisia varten käyttöön. Ovelaa...muka

 

Marttyyri ja masokisti tämä ap taitaa olla... Etkö arvosta itseäsi tuon enempää?

 

Mutta siinähän menisi koko elämän tarkoitus, kun ei olisi enää mistä valittaa. Eikä voisi tuntea itseään niin hyväksi ihmiseksi, kun ei olisi tuollaista roistopaskaa rinnalla... Eli ei paljoa empatiaa heru, jos aikuinen ihminen vapaaehtoisesti tuollaista "elämää" haluaa. Voisiko ap edes yrittää selittää, miksi elää tuollaisessa suhteessa?!

 

Kiitoksia vastauksistanne. Teillä on täysin samansuuntaisia ajatuksia, kuin itsellänikin.

Talo, jonka ostin on kuulunut suvullemme jo vuosisadan. Paljon tunnesiteitä jo lapsuudesta tähän paikkaan. Miehellä sama juttu oman talonsa kanssa.
Minä teen huonopalkkaisia töitä, mies taas on rikas ja ns.tekee "töitä", eli ei kuulemma tarvii päivisin tehdä paljon mitään ja palkka juoksee.
Mies on aina ollut kitupiikki, eli saa hepulit, jos kaupassa menee ruokaan yli 20 euroa. Jokainen, joka tekee ruokaostoksia tietää, ettei kahdellakympillä saa paljon mitään. Ei ainakaan monipuolista ruokaa. Ehkä sitä jauhelihaa ja makaronia, mitä mies ostaisi meille, jos saisi päättää. Hän itse syö päivisin ravintolassa, joten sama se mitä me syömme lapsen kanssa.
Varmasti rakastan häntä, koska mikään muu ei pidä suhdettamme kasassa. Meillä ei ole mitään yhteistä omaisuutta. Ei ainuttakaan lusikkaa edes mistä voisi sanoa, että tämä on MEIDÄN! Tämä on miehen tahto, ei minun. Minä olen sitä mieltä, että yhteinen omaisuus kasvattaisi yhteistä vastuuntuntoa ja me-tunnetta. No, nyt siihen ei enää ole edes mahdollisuuksia..

Onko tiedossa miten tässä tapauksessa sitten kävi, nyt kun lähes 15vuotta aikaa on eteenpäin kulunut? Vanha on viestiketju, mutta jos ap sattuisi lukemaan tätä palstaa?