Mies pakottaa aborttiin – perheen ja parisuhteen jatko?

Näin se on…. Ap pitää päättää elääkö jatkossa 2 vai 3 lapsen kanssa, liitto ei tuosta kyllä eheydy vaikka kuinka tekisi töitä

Mitä ap:lle kuuluu?

 

Nykyinen noin 9000 aborttia vuodessa on kansainvälisesti vähän. Jos abortti olisi laiton, niitä tehtäisiin luultavasti yhtä paljon (tai vähän) kuin nytkin, mutta meillä voisi olla myös kuolleita tai vammautuneita äitejä, kun he kävisivät jossakin puoskareilla teettämässä abortin. Tästähän on kansainvälisesti runsaasti esimerkkejä.

Suomessa on loistavaa se, että meillä puhutaan avoimesti ehkäisystä ja sitä on helposti saatavilla, samoin jälkiehkäisyä. Se varmasti vähentää aborttien määrää.

Millekään "yhtä paljolle" ei ole minkäänlaista loogista perustelua, saati totuuspohjaa.
Eli pitäskö kaikki murhat laillistaa yksin tein, jotta murhaajat ei vaan vois mitenkään vahingoittaa itseään niitä tehdessään?
Kuten on nähty, ne parhaatkaan ehkäsyvalistukset ei vaan auta tiettyyn ryhmään, joille se liian helppo mukavuusaborttikin on tarjolla ("ehkäisyksi").

 

Aprun?

 

Täällä raskaus jatkuu... Vähän aikaa sitten mies pitkin hampain suostui siihen, että kolmas tulee. Ei todellakaan vieläkään ymmärrä, miksi keskeytys olisi mulle niin mahdottomalta tuntuva asia. Mutta jos se sitä on, niin pakko on päästä elämässä eteenpäin. Abortti olisi ollut hänen mielestään hänen ja lasten kannalta ehdottomasti parempi ratkaisu, mutta jos en siihen pysty niin ei hän voi pakottaa. Ja perhettä hän ei halua rikkoa. Mutta jos se kolmas tulee niin hän ei sitten kuulemma ole yhtään nykyistä enempää lasten kanssa ja arjen pyörittäminen jää suurelta osin minulle. No, en muuta odottanutkaan ja tuttua se on jo ennestään, että se siitä uhkailusta. Tämä kolmas olisi kuitenkin loppupeleissä minun oma valintani, joten en aio siitä ruikuttaa vaikka olisin miten väsynyt kolmen kanssa sitten.

En tiedä vielä, haluaako mies tuleviin ultriin jne. mukaan. Sen näkee sitten. Hän sanoi kuitenkin, että ei aio kohdella tätä mahdollista kolmatta eri tavalla kuin kahta aiempaa; eihän se ole lapsen syy, miten sai alkunsa jne. Hyvä kuulla edes tuo.

Itsellä on ristiriitaiset tunnelmat. Totta kai olin helpottunut, että tilanne jotenkin ratkesi, mutta on tämä tietysti kaukana ideaaliperheestä... Mietin, että olinko itsekäs sittenkin kun en suostunut keskeytykseen. Mutta toisaalta olisi varmasti ollut tosi vaikea elää sen asian kanssa. Ja se olisi väistämättä heijastunut lapsiin, vaikka parisuhteesta en olisi niin välittänytkään kai siinä vaiheessa enää. Nyt parisuhteen jatkon näkee sitten tulevaisuudessa.

Vielä en kovin paljoa osaa iloita raskaudesta; niin pitkään yritin olla ajattelematta tulevaisuutta ja kiintymättä sisälläni kasvavaan. Ja totta kai pelottaa muutenkin kun yhden kerran on jo np-ultrasta tultu huonojen uutisten kanssa kotiin. Mutta kaipa tämä tästä. 2,5 viikon päästä on neuvolapsykologi, menen sinne joka tapauksessa juttelemaan kaikesta. Mies ei varmaan taaskaan näe tarvetta (tuskin edes minun mennä).

 

Hän sanoi kuitenkin, että ei aio kohdella tätä mahdollista kolmatta eri tavalla kuin kahta aiempaa.

Minusta on aika kamalaa, että on edes miettinyt tuollaista vaihtoehtoa...

Ja p.s onnea raskaudesta ja tulevasta vauvasta ja tsemppiä!

 

Kiva kuulla, että olette saaneet päätöksen tehtyä. Kirjoituksistasi päätellen aborttia olisit katunut lopun elämääsi. Eikä se kolmas lapsi ehkä sitä miehenkään maailmaa lopulta kaada, jos on sanonut kohtelevansa kaikkia lapsia samoin. Vaikka käytäntöhän sen sitten vasta näyttää, miten asiat sujuu. Voimia arkeen! Pidän peukkuja että saatte välinne kuntoon ja pystytte nauttimaan raskaudesta ja tulevasta lapsesta!

 

Kiva että saat henkistä apua, mutta ole varovainen ettei iske masennus ja nyt leuka pystyyn ja iloitset siitä lapsesta. Olisiko sun mahdolista mennä vaikka jonkun ystävän kanssa tekemään jotain kivaa, mieli parantuisi ja parantaisitte samalla koko maailmaa. Itse olen huomannut että ystävät ovat olleet minulle korvaamattomia, olin parisuhdetilanteen takia masennuksen puolella aika kauan, valosammalle puolelle pääsin, kun eräs ystäväni erosi ja toinen toistamme tukien sitten olimme paljon tekemisissä ja samalla huomasin päässeeni omasta masennuksesta paremmalle raiteelle.

 

Mun mielestä aloittaja tekee todella väärin miehelleen kun pakotti tämän vaan sopeutumaan tilanteeseen.

 

Miehesi on laiska. Tuo on tästä eteenpäin miehellesi oiva syy kieltäytyä milloin mistäkin kodin pyörittämiseen liittyvästä hommasta. Herää kysymys, miksi olette yhdessä, jos hän aikoo jättäytyä itse yhdeksi lapsista, eikä auta sinua missään. Hänestä ei ole sinulle minkäänlaista käytännön hyötyä, jos ette kerran enempää lapsiakaan halua.

Jos eroatte, miehestä on edes yksi hyöty: elarit.

Oikein toivon että näytät tämän keskustelun miehellesi.

 

Eniten tässä ihmetyttää se, että miksi ap jatkaa kyseisen "miehen" kanssa...

 

ONNITTELUT!!! Olette tehneet OIKEAN päätöksen!

Toivon sinulle voimia ja siunausta sekä onnellista odotusaikaa. Kaikkea hyvää koko perheellesi!

 

... jos ei miehesi ole ihan kylmä ja tunteeton robotti, niin rakastuu vauvaan kyllä. kuulostaa siltä, ettei ole muutenkaan arjessa teillä mikään muuli ja työmies- joten vaikuttaneeko arkeenne paljonkaan tämä uusi tulokas... miehelläsi voi jossain vaiheessa mieltä painaa, kun katsoo lasta ja ajattelee, että tuota en halunnut- tarkoitan että omat raskauden alkuvaiheen ajatukset saattavat kaduttaa.

 

Ihmettelen myös mitä teet tuollaisella miehellä joka ei nytkään auta lasten kanssa. Itse olen tehnyt sen virheen, että hoidin lapset ja mies meni miten halusi, nyt kun ero on tulossa niin saan onneksi kuitenkin rahana jotain hyvitystä.
Olisi vaan pitänyt aiemmin tajuta erota, eikä vaan itkua niellen ja hammasta purren jatkaa ajatuksella, jos se tästä vielä paranee.

Oudolta kuulosti myös kun miehesi oli sanonut, ettei tämä uusi vauva tuo hänen elämäänsä mitään lisäarvoa...

 

Millekään "yhtä paljolle" ei ole minkäänlaista loogista perustelua, saati totuuspohjaa.
Eli pitäskö kaikki murhat laillistaa yksin tein, jotta murhaajat ei vaan vois mitenkään vahingoittaa itseään niitä tehdessään?
Kuten on nähty, ne parhaatkaan ehkäsyvalistukset ei vaan auta tiettyyn ryhmään, joille se liian helppo mukavuusaborttikin on tarjolla ("ehkäisyksi").

Siis miten niin ei ole totuuspohjaa? Oletko yhtään tutustunut tilanteeseen maissa, joissa abortti on laiton tai vaikea saada (ja vielä yleensä ehkäisyvalistus ja myös ehkäisy hankala tai mahdoton saada) ja mitä siitä on seurannut?

Mistä "tietystä ryhmästä" puhut, kun väität, että valistus ei pure? Kyllä kai se valistus puree, kun kerran abortit vain vähenevät eivätkä suinkaan lisäänny?

 

... jos ei miehesi ole ihan kylmä ja tunteeton robotti, niin rakastuu vauvaan kyllä. kuulostaa siltä, ettei ole muutenkaan arjessa teillä mikään muuli ja työmies- joten vaikuttaneeko arkeenne paljonkaan tämä uusi tulokas... miehelläsi voi jossain vaiheessa mieltä painaa, kun katsoo lasta ja ajattelee, että tuota en halunnut- tarkoitan että omat raskauden alkuvaiheen ajatukset saattavat kaduttaa.

Eipä kuulosta rakastuneen aikaisempiinkaan lapsiinsa joten tuskin.

 

Onnea nyt ja onnea jatkoon, hienoa että asia järjestyi ja pysytte perheenä. Jos olisin sinä, koettaisin jättää tämän episodin taakseni aj yrittää puhtaalta pöydältä keskittyä tulevaan. Iloista odotusta!

 

Mun mielestä aloittaja tekee todella väärin miehelleen kun pakotti tämän vaan sopeutumaan tilanteeseen.

Onko sitte se vähemmän väärin että ap ois alistunut miehen vaatimukseen? Aivan vastoin omaa ajatustaan.

 

Surkeaa luettavaa. Molemmissa vikaa, mutta sympatiat silti miehen puolella. Sairasta pakottaa sopeutumaan noin järkyttävään elämänmuutokseen kun abortti on kuitenkin aika hemmetin helppo pikkujuttu tuollaisen rinnalla. Sinä vain teit siitä ihme vouhotuksen aiheen ja suurentelet asiaa, kuten jokainen älyvapaa abortinvastustaja. Pelkkää suurentelua ja draamailua turhasta.

 

Surkeaa luettavaa. Molemmissa vikaa, mutta sympatiat silti miehen puolella. Sairasta pakottaa sopeutumaan noin järkyttävään elämänmuutokseen kun abortti on kuitenkin aika hemmetin helppo pikkujuttu tuollaisen rinnalla. Sinä vain teit siitä ihme vouhotuksen aiheen ja suurentelet asiaa, kuten jokainen älyvapaa abortinvastustaja. Pelkkää suurentelua ja draamailua turhasta.

Pakko kyl kompata.

 

Surkeaa luettavaa. Molemmissa vikaa, mutta sympatiat silti miehen puolella. Sairasta pakottaa sopeutumaan noin järkyttävään elämänmuutokseen kun abortti on kuitenkin aika hemmetin helppo pikkujuttu tuollaisen rinnalla. Sinä vain teit siitä ihme vouhotuksen aiheen ja suurentelet asiaa, kuten jokainen älyvapaa abortinvastustaja. Pelkkää suurentelua ja draamailua turhasta.

Pakko kyl olla ihan eri mieltä.
Ps. ei ap ollut abortinvastustaja, hän vain halusi synnyttää tämän lapsensa ja olla hänelle äiti.

 

Siis miten niin ei ole totuuspohjaa? Oletko yhtään tutustunut tilanteeseen maissa, joissa abortti on laiton tai vaikea saada (ja vielä yleensä ehkäisyvalistus ja myös ehkäisy hankala tai mahdoton saada) ja mitä siitä on seurannut?

Mistä "tietystä ryhmästä" puhut, kun väität, että valistus ei pure? Kyllä kai se valistus puree, kun kerran abortit vain vähenevät eivätkä suinkaan lisäänny?

Onko sulla antaa esimerkkiä maista joissa ehkäisyä on yhtä hyvin kaikkien saatavilla kuin täällä, mutta aborttilaki on kunnollisen tiukka? Noiden joidenkin maiden suuret laittomien aborttien luvut johtuu kyllä ihan muusta kun siitä tiukasta laista!
Miksi esim. naapurimaissa missä on Suomea lepsumpi laki, tehdään suhteellisesti enemmän abortteja?
Siitä tietystä ryhmästä jotka ei edes viitsi yrittää ehkäistä mitenkään vaan ravaavat aborteissa jopa kerta toisensa jälkeen, ts. käyttävät sitä "ehkäisynä".
Mitenkään merkittävästi ei ole vähentyneet vuosikymmeniin, välillä päinvastoinkin.

 

Surkeaa luettavaa. Molemmissa vikaa, mutta sympatiat silti miehen puolella. Sairasta pakottaa sopeutumaan noin järkyttävään elämänmuutokseen kun abortti on kuitenkin aika hemmetin helppo pikkujuttu tuollaisen rinnalla. Sinä vain teit siitä ihme vouhotuksen aiheen ja suurentelet asiaa, kuten jokainen älyvapaa abortinvastustaja. Pelkkää suurentelua ja draamailua turhasta.

Omiin aborttitraumoihinsa katkeroituneet feminatsikiihkot kihisee raivoissaan kun joku heitä fiksumpi älyää välttää saman surkean kammokohtalon, ja varsinkin kun viaton, elämäänsä oikeutettu lapsi ei joudukaan kuolemantuomiolle

 

Mun mielestä aloittaja tekee todella väärin miehelleen kun pakotti tämän vaan sopeutumaan tilanteeseen.

AP sitä ja mies tätä..

HUOM!! Kuviossa on mukana lapsi, joka ei kylmästi ottaen ole lainkaan riippuvainen nimenomaan vanhemmistaan. Jos ap ja mies kuolisivat heti synnytyksen jälkeen lapsella saattaisi silti olla seuraavat 100 vuotta elämää edessä. Omaa elämää.

Että mietittäskö, vaikka sitä lastakin välillä, kun kerran ollaan niin ymmärtäväisiä ja suvaitsevaisia. Jos se on pahinta mitä sulle voi sattua, että susta tulee äiti tai isä niin deal with it, mutta ei se lapsen vika ole, vaan hänellä on kyllä oikeus omaan elämään. Ja jos se on rakkaudeton vanhempien itsekkyyden takia, niin sekin on vaan ja ainoastaan vanhempien vika.

 

Mun mielestä aloittaja tekee todella väärin miehelleen kun pakotti tämän vaan sopeutumaan tilanteeseen.

Mun mielestä mun mies kanssa teki ihan väärin mulle, kun pakotti mut sopeutumaan siihen tilanteeseen, että mulla on inhottava anoppi.

 

Koko tilanne on ihan sairas noin niinkun kokonaisuudessaan... Helkkarin hienoa miettiä suhdetta vauvan ympärille. Varsinkin näin niinkun molemminpuolista kiristämistä. Ensin on sovittu toista, sitten yhtäkkiä toinen haluaakin toista jne. Hyvää loppuelämän vaan kaikille. Menee varmaan hienosti. Luottamus kunnossa ja silleen.