Mies paljasti

Olenko missään vaiheessa sanonut, että etsisin heti seuraavaa?

Miksi valitat täällä olostasi, jos kerta olet niiin onnellinen miehen kanssa joka arvostelee sua ?

 

Kyllä, koska tää on keskustelu-palsta.

Ainut vaan, että se terapeutti sua osais auttaa paremmin.

vai oliko se nyt niin, että teillä on siellä kotona kaikki ihan hyvin.

 

Ainut vaan, että se terapeutti sua osais auttaa paremmin.

vai oliko se nyt niin, että teillä on siellä kotona kaikki ihan hyvin.

Terapeutille puhuminen ei auta, ei ole kolmessa vuodessa auttanut

meillä on kotona kaikki hyvin, mutta mulla ei ole.

 

Terapeutille puhuminen ei auta, ei ole kolmessa vuodessa auttanut

meillä on kotona kaikki hyvin, mutta mulla ei ole.

Olisiko vika terapeutissa... vai geeneissä? :saint: (Sori, en voinut vastustaa...) Harkitse edes uutta hoitosuhdetta.
Ja jos sinulla ei ole kaikki hyvin, ei teilläkään voi olla kaikki hyvin.

 

Terapeutille puhuminen ei auta, ei ole kolmessa vuodessa auttanut

meillä on kotona kaikki hyvin, mutta mulla ei ole.

Joo, auttaisko sua sit vaikka meikkaaminen, niin oisko sulla sit asiat paremmin, jos se rumaksi kutsuminen oli se ainoa ongelma, eikä paha sekään.

 

Mieluummin se vihjailu, kun että sanoo suoraan. Vihjailusta voi sentään yrittää syyttää omaa vainoharhaisuuttaan..

Nyt sitten mietin, vedänkö pakkelit naamaan ja ajelenko sääret, vai laitanko suosiolla verkkarit, kun ei tästä vittuakaan tule kuitenkaan.
On kyllä ihanaa, kun edes kotona ei saa olla oma itsensä.

Viskaat miehen pihalle. Onko edes pyytänyt anteeksi, selittänyt mitenkään?

 

Viskaat miehen pihalle. Onko edes pyytänyt anteeksi, selittänyt mitenkään?

Ei ap:n miehessä ole hänen mukaansa mitään vikaa. Taitaa olla vaan parempi kun ap pyytää mieheltä anteeksi rumuuttaan, niin pääsee asiat jatkumaan entisellä painollaan tuossakin parisuhteessa.

 

Ei ap:n miehessä ole hänen mukaansa mitään vikaa. Taitaa olla vaan parempi kun ap pyytää mieheltä anteeksi rumuuttaan, niin pääsee asiat jatkumaan entisellä painollaan tuossakin parisuhteessa.

Joo mä luinkin just... En ymmärrä, no jokaisella omat valintansa.

 

Selviän kyllä lapsen kanssa kahden, mutta miksi tekisin niin, kun olen nyt niin onnellinen, kuin vain voin olla?

Olisin onnellinen, mutta en pysty. Joka päivä koen pettymyksiä: parempina päivinä tuntuu, etten olisi koskaan ollutkaan masentunut, mutta aina tulee eteen jotain, vaikka ihan pientäkin, josta taas masennun.

Jäi nyt ähän vepäselväksi, että oletko sinä onnellinen vai et? :saint:

 

Ei ap:n miehessä ole hänen mukaansa mitään vikaa. Taitaa olla vaan parempi kun ap pyytää mieheltä anteeksi rumuuttaan, niin pääsee asiat jatkumaan entisellä painollaan tuossakin parisuhteessa.

Peesi.

Näitä tapauksia on tällä palstalla ollut ennenkin. Yhteistä heille on se, että naiset haluavat olla miehen tossun alla. Jos heille kertoo asiasta, niin johan alkaa miehen puolustaminen.

 

Sori en ymmärrä miten joku voi pitää rakasta ihmistä rumana.. Vai siis pyysikö anteeksi? Oon mäkin sanonu asioita jota en tarkoita suutuspäissäni. Mutta että ajattelisin rumana..

 

Sun mies vihjailee salaa, että ei ehkä haluaiskaan olla sun kanssa enää.
Sanoo sua rumaks ja kertoo haluavansa kokeilla miestä. Eikö hälytyskellot jo soi?

Rakastatko oikeesti sitä miestä, joka loukkaa suo tahallaan? Vai onko ennemminkin vaan tottumiskysymys. Ootte kuitenkin ollut niin pitkään ja todennäköisesti toistenne ensimmäiset.
Mut hei, se sun nykyinen miehes ei oo ainoa mies tässä maailmassa. Niitä hyvä käytöksisiä herrasmiehiäkin on olemassa.

 

Sä oot 19 ja oot päättänyt, että olet lopun ikääsi masentunut? Et edes halua parantua siitä selvästikään. Sun isä on masentunut, sun veli on masentunut sä oot masentunut.... Joo huoh vaan.
Sinä ja sun veli taidatte molemmat paeta sen masennuksen taakse. Sen taakse on niin helppo paeta ja jättää elämättä. Onnea vaan molemmille valitsemallanne tiellä.

 

Miksi teit tälläisen avauksen jos se mies on kerta niin ihana?
Mulle on ihan sama roikkuuko joku huonossa suhteessa ja valehtelee itselleen kaiken olevan hyvin. Ihmettelenpä vain.

 

[QUOTE="JepJep";24278991]Peesi.

Näitä tapauksia on tällä palstalla ollut ennenkin. Yhteistä heille on se, että naiset haluavat olla miehen tossun alla. Jos heille kertoo asiasta, niin johan alkaa miehen puolustaminen.[/QUOTE]

Joo, ja itse voin vielä puhua kokemuksesta. Typeryyttäni sinnittelin vuosikaudet sellaisessa parisuhteessa, jossa voin huonosti, jossa mies (sanallisesti) alisti ja mitätöi eikä kunnioittanut minua tippaakaan. Pysyin hänen kanssaan, koska olin alkanut nuorena suhteeseen enkä paremmastakaan tiennyt, ja mikä tärkeintä, "rakastin" miestä niin kovasti. Nyt olen jo aikaa sitten eronnut siitä kusipäästä enkä takaisin kaipaa. Siksi tekeekin pahaa katsoa, kun joku muukin tuhlaa elämäänsä, eikä edes ymmärrä sitä.

 

Musta se oli hauska.

En vain enää itse nauranut, kun muistelin eilen lueskelemaani scifikirjaa, joka ajoittuu osittain keskiajalle. Nälänhädän aikoihin "lapset eivät olleet turvassa vanhemmiltaan". Lainaus saattoi vieläpä olla tosi.

 

En vain enää itse nauranut, kun muistelin eilen lueskelemaani scifikirjaa, joka ajoittuu osittain keskiajalle. Nälänhädän aikoihin "lapset eivät olleet turvassa vanhemmiltaan". Lainaus saattoi vieläpä olla tosi.

Hyi. Mutta oli se kumminkin ihan pikkuisen hauska.

 

Mä pystyn rakastamaan pyyteettömästi, en mä TARVITSE mitään vastalahjaksi. Kyllähän mies muuten osoittaa rakastavansa, tai ainakin jollain tapaa välittävänsä, kun heikkoina hetkinä koittaa lohduttaa. Minkäs sille sitten voi, että niitä heikkoja hetkiä on niin usein, ettei aina hätiin ehdi.

Ei, sinä olet läheisriippuvainen, ei toista voi rakastaa pyyteettömästi ainakaan kovin kauaa. Joskus sinulle tulee olo, että 'mites minä itse?'

Herää nainen.

 

Teillä ei ole ongelmaa parisuhteessa, ja miehesi on ihana.
Siksi on ihana, tuttu ja turvallinen.
Usein ihmisiä pelottaa muutos, mutta mielestäni sinulle se tekisi hyvää.

Tutustuisit itseesi ja näkisit mitä oikeasti haluat.
Uskallat ottaa riskin ja katsoa mitä elämällä on sinulle annettavaa.
Oikeasti en usko, että kukaan haluaa olla toisen kanssa, antaa tämän murskata oma itsetunto ja vääristää omaa kuvaa.
Kannattaako olla purkka toisen kengässä.

 

Kuulostaa ihan mun aiemmalta suhteelta. Mies haukkui mut joka ilta ihan lyttyyn. Olin tosi nuori ja en jotenkin osannut lähteä ajoissa, koska "kaikki oli muuten niin hyvin" - muka. Joka iltaiset haukkumiset yhdistettynä huonoihin yöuniin ja muuhun kauheaan stressiin (mies katsoi yöt läpeensä kovalla äänellä leffoja yms enkä saanut nukuttua, ihme ettei tullut häätöä, lisäksi oli uusi koulu, kaupunki, asunto ym ym, kaikki kerralla) saivat lopulta minut sairastumaan vakavaan paniikkihäiriöön, ahdistukseen ja lopulta masennukseen. Ja sit en ainakaan tajunnut lähteä. Lopulta ero tuli kuitenkin ja hidas paraneminen alkoi (lääkitystä, keskusteluapua ja tukiverkkoa tarvittiin muutaman vuoden ajan). Lopulta seisoinkin jo omilla jaloillani. Nyt mulla on ihana mies, joka kohtelee mua kuin prinsessaa enkä oikein välillä osaa uskoa onneani.

Tarinan opetus: Lähde nyt äkkiä kävelemään, tuollainen itsetunnon lyttääminen yms tekee vain pahaa sulle. Luulet ehkä rakastavasi mutta totuus kyllä valkenee sinulle kun saat hiukan välimatkaa tyyppiin ja näet kunnolla.

 

Oliko teillä riitaa tai jotain muuta sellaista mikä sai miehen sanomaan noin pahasti? Vai tuliko se täysin puun takaa?

 

Tääl on nyt vähän lynkkaus-meininki! Ihmiset eivät vaan käsitä ehkä sitä, että mies haukkuu rumaksi ja silti rakastaa. Pyysikö anteeksi? Millalailla asian sanoi? Noilla sanoillaki? Mitä siihen sanoit?
Voimia sulle paljon! Masentuneena on kauheaa olla.. Jos haluat jutella niin voin antaa yksityisviestillä s-postin tjms..

Ei tää oo lynkkaysta, ihmiset yrittivät ensin auttaa ja sitten menee vähän hermot kun ap ei näe tilannettaan.