Mies sanoi eilen illalla suoraan, että ikävöi välillä entistä tyttöystäväänsä... Mitä pitäisi ajatella?

Ollaan oltu avomiehen kanssa parisuhteessa pari vuotta, josta yhdessä ollaan asuttu puoli vuotta. Meillä on mennyt ihan mukavasti muutamia pikkukinoja ja paria isompaa riitaa lukuunottamatta, ollaan ns. vakiinnuttu.

Eilen illalla oltiin saunassa ja mies pamautti ihan yhtäkkiä ilman että oli puhetta oikeastaan mistään (paitsi "Kylläpä tämä sauna rentouttaakin raskaan päivän jälkeen" ja "Kyllä puusaunassa tulee hyvät löylyt.") että viime aikoina hänellä on ollut ikävä entistä tyttöystäväänsä, ja on miettinyt, että miksi asiat eivät voineet mennä hyvin.

Erosivat reilun kolme vuotta sitten, ja mies oli likemmäksi vuoden sinkkuna ennen kuin alkoi kanssani tapailemaan tai mitään miettimään.

Mä en nyt tiedä miten olisi pitänyt reagoida, mutta mä loukkaannuin. En sanonut sitä miehelle, en itse asiassa antanut millään tavalla ymmärtää, että olisin loukkaantunut. Olin vaan, että ok. Mies kyllä kysyikin, että haittasivatko hänen sanansa nyt minua. Minä siinä sitten hieman hämmentyneenä, että miehen ajatuksiahan nuo ovat, että minkäpä niille voi.

Loppuilta meni jotenkin tosi vaisuissa tunnelmissa minun osaltani, kuten on mennyt myös tämä päivä. Illalla oli alunperin tarkoitus, että katsotaan yhdessä elokuva ja hiippaillaan sitten nukkumaan, mutta mua ei enää huvittanut lainkaan. Katsoin kyllä elokuvasta osan, mutta poistuin sitten valtaisan väsymyksen turvin (joka tosin ei ollut valetta lainkaan, sekään) nukkumaan aiemmin kuin mies.

Mies on ollut tänään ihan oma itsensä, mutta minulla on edelleen tosi paha mieli Arvostan rehellisyyttä ja on hyvä, että asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä, mutta en suoraan sanoen tiedä, olisinko halunnut kuulla tuota. Tuli fiilis, että mies haikailee entisten aikojen perään... Totta kai varmaan itse kukin välillä sivuaa aiemmin tapahtuneita asioita päässään tavalla tai toisella, mutta...

En nyt haluaisi olla mikään hysteerinen ämmäkään, joten en kai siksi ole aukaissut sanaista arkkuani. Kertokaapa te nyt vuorostanne miten te tämän asian näette ja pitäisikö/kannattaisiko minun sanoa miehelle yhtään mitään vai koettaa unohtaa tuo ja olla/jatkaa kuten ennenkin? Kaveri antoi jo eroneuvoja, "Eihän tosta mitään tuu jos X harmittelee ettei Y:n kanssa menneetkään asiat niin kuin pitivät, erosta on kuitenkin sen verran aikaa ja olette pari vuotta olleet yksissä, joten..." Mutta ehkä tässä nyt ei kuitenkaan eroamassa olla yhden "pikkuasian" tähden. Mutta siis?

 

bye bye!!

 

Minä ottaisin asian reilusti puheeksi, kysyisin mieheltä suoraan, rakastaako edelleen entistä tyttöystäväänsä ja haluaisiko mieluummin olla hänen kanssaan jos siihen olisi mahdollisuus. Ikävääkin on tietysti monenlaista, joskus rakastamaansa ihmistä voi ikävöidä vaikka ei haluaisikaan enää suhteeseen hänen kanssaan.

 

noo minä varmaan olisin avannut sanaisen arkkuni ja kehottanut lähtemään lämmittämään välejä ihan rauhassa ..mutta miten KANNATTAISI toimia, en tiiä

 

No eihän tuo tietenkään miltään ilouutiselta kuulosta. En kyllä välttämättä kuuntelisi tuon mainitun ystäväsi neuvoa erosta, ellei sinusta itsestäsi nyt sitten tunnu siltä, että yhden kommentin takia kannattaa erota. Voihan mies nimittäin ns. ikävöidä vanhoja aikoja "hyvässä hengessä", mutta eihän tämä tarkoita että hän haluaisi ex-tyttöystävänsä takaisin. Sinunhan kanssasi mies kuitenkin edelleen on parisuhteessa ja saman katon alla asuttekin.

Rehellisyys on hyve, mutta en näe, että ihan kaikkea mitä mielessä liikkuu, kannattaa sanoa toiselle. Eli siis jos ne asiat eivät oikeasti ole sellaisia, jotka parisuhteeseen jollakin tavalla vaikuttavat.

En väitä, että tuollainen kommentti tuntuisi itsestänikään hyvältä, mutta älä nyt siltikään tee mitään hätiköityä. Jos asia vaivaa sinua itseäsi niin ettet kykene oleskelemaan miehen seurassa normaalisti, niin asian esille ottaminen (tuntuipa se sinusta miten hankalalta tahansa) voisi olla ihan hyvä juttu.

 

Sehän oli suora kysymys - eli että olisitko valmis lopettamaan suhteen koska mies rakastaa exäänsä.

 

Minusta tuo on ihan normaalia tunnetta sekä miehesi että sinun osaltasi. Kyllähän monella meistä on tietyllä tapaa ikävä jotakin seurustelukumppania - riippuu tietty kauanko yhdessä on ehditty olla.. Mielestäni se että on ikävä jotakin ihmistä ei tarkoita että haluaisi jatkaa seurustelua tämän ihmisen kanssa tai että sinä olet jotenkin vähemmän kuin tämä entinen tyttöystävä. Miehelläsi on ikävä entistä ystäävänsä ja se siitä. Jos joskus haluat jatkaa jutustelua voithan kysyä mieheltäsi että mitä hän ikävöi.. seksiä? huumoria? yhdessäoloa? rakkauden tunnetta? Mutta toi voi olla tosi vaarallista.. Kyllä minäkin ikävöin entistä rakkauttani mutta olen kuitenkin onnellisesti naimisissa enkä vaihtaisi kumppania vaikka tilaisuus olisi. Vaikka olisin sinkku niin en kuitenkaan ikävästä huolimatta haluaisi enää seurustella hänen kanssaan. Ne ajat olivat silloin ja nyt on nyt

 

mä olisin raivostunut! mutta paskamaisen tempperamenttini takia mut varmaan aina hylätäänkin uudestaan ja uudestaan,vaikka haluan vain rakkautta. että mua ei kannata kuunnella,mutta niin mä olisin toiminut

 

Sehän oli suora kysymys - eli että olisitko valmis lopettamaan suhteen koska mies rakastaa exäänsä.

No kun mies ei esitä kysymyksiään tuolla tavalla. Kysyy kyllä ihan suoraan asiassa kuin asiassa, onko jotain kysyttävää. Ja on tosiaan ollut edelleen ihan oma itsensä, rakastava ja huomioonottava, mitä yleensäkin siis on... Mutta minä en oikein kykene tavanomaiseen hyväntahtoisuuteeni, ikään kuin mun sydämessä olisi pienen pieni musta aukko, johon se kaikki hyväntahtoisuus ja rakkaus katoaa - ainakin väliaikaisesti

 

No mikä ihme siinä tekee hysteerisen ämmän jos tosta hermostuisi ja sanoisi? Ihanko kaikkee sitä pitäs parisuhteessa kuunnella korviaan lotkauttamatta ettei vaan olisi hysteerinen ämmä? Kyllä sais mun mies tollasen tokasun jälkeen selvitellä ihan yksikseen omassa osotteessa tunteitaan exäänsä.

 

[QUOTE="heluna";27882628]mä olisin raivostunut! mutta paskamaisen tempperamenttini takia mut varmaan aina hylätäänkin uudestaan ja uudestaan,vaikka haluan vain rakkautta. että mua ei kannata kuunnella,mutta niin mä olisin toiminut[/QUOTE]

Tämä voisi kertoa itsestäni.

 

No aika karu kommentti kyllä, varsinkin tuo, että jos asiat olisi menneet hyvin. Onko ne nyt sitten menneet huonosti, kun on sinun kanssasi yhteen päätynyt?! Kyllä mä olisin ihan romuna, jos mun mies laukoisi tuollaista. Siis kyllähän mäkin joskus omassa päässäni mietin, että jos asiat olisi jonkun exän kanssa mennyt eri lailla, niin millaista olisi elämä nyt. Mutta kyseessä ei ole ikävä ko. henkilöä kohtaan vaan ihan vaan ajatusleikki. Ja ikinä, ikinä, en miehelleni noista kertoisi, vaikka mistään ikävästä ei todellakaan ole kysymys.
Että joo, ottaisin kyllä asian uudelleen puheeksi miehen kanssa, vaikka näyttäisinkin sitten hysteeriseltä eukolta. Kysyisin, mitä hän tarkalleen ottaen tarkoitti, millä tavalla ikävöi jne.

 

Kuulostaa minusta ihan tahalliselta loukkaukselta.

 

No aika karu kommentti kyllä, varsinkin tuo, että jos asiat olisi menneet hyvin. Onko ne nyt sitten menneet huonosti, kun on sinun kanssasi yhteen päätynyt?! Kyllä mä olisin ihan romuna, jos mun mies laukoisi tuollaista. Siis kyllähän mäkin joskus omassa päässäni mietin, että jos asiat olisi jonkun exän kanssa mennyt eri lailla, niin millaista olisi elämä nyt. Mutta kyseessä ei ole ikävä ko. henkilöä kohtaan vaan ihan vaan ajatusleikki. Ja ikinä, ikinä, en miehelleni noista kertoisi, vaikka mistään ikävästä ei todellakaan ole kysymys.
Että joo, ottaisin kyllä asian uudelleen puheeksi miehen kanssa, vaikka näyttäisinkin sitten hysteeriseltä eukolta. Kysyisin, mitä hän tarkalleen ottaen tarkoitti, millä tavalla ikävöi jne.

No ei ne minun mielestäni ole huonosti menneet Kaikki on kunnossa, parisuhde on voinut hyvin, keskusteluyhteys pelaa, rakkautta on, seksielämä on mallillaan, ei olla kuitenkaan ns. liian kiinni toisissamme eli kummallakin on myös välillä omia menoja kavereiden kanssa (harrastuksia) jne.

Ja siis kyllä minäkin saatan joskus miettiä, miten asiat olisi menneet vaikka Ville-Kallen kanssa, mutta en sillä tavalla ikävöi ettäkö haluaisin Ville-Kallen takaisin. Tosin en sano sitä ääneenkään, koska ajattelen, että se saattaisi loukata miestä (koska minua tuommoinen kommentti nimenomaan loukkaa).

 

Ikävältä kuulostaa, mutta en kyllä ihan tuolla perusteella eroa miettisi. Minusta mies vaan harmitteli, koska ainahan se on kurjaa kun tulee ero. Mutta uudelleen vaan asia puheeksi ja tarkoilla kysymyksillä asia selväksi. Ja hyvä idea on varmaan myös kertoa, miltä miehen sanat itsestä tuntui.

Mutta eihän se, että tuntee haikeutta ja vaikka ikävääkin eksää kohtaan tarkoita, että haluaisi vaihtaa. Kyllä sä voit miehes mielestä olla paaaaljon parempi valinta ja tosi rakas.

Toivottavasti miehes saa sanottua mitä ajattelee - vaikka se olis sellaistakin mitä et ehkä haluaisi kuulla.

 

No mikä ihme siinä tekee hysteerisen ämmän jos tosta hermostuisi ja sanoisi? Ihanko kaikkee sitä pitäs parisuhteessa kuunnella korviaan lotkauttamatta ettei vaan olisi hysteerinen ämmä? Kyllä sais mun mies tollasen tokasun jälkeen selvitellä ihan yksikseen omassa osotteessa tunteitaan exäänsä.

En mä tiedä Halusinkin oikeastaan tietää, ylireagoinko, itse ei aina välttämättä näe näitä asioita... Ehkä mä sitten otan ton asian miehen kanssa puheeksi, täytyy palailla vaikka myöhemmin kertomaan, mihin keskustelu johti.

 

Ikävältä kuulostaa, mutta en kyllä ihan tuolla perusteella eroa miettisi. Minusta mies vaan harmitteli, koska ainahan se on kurjaa kun tulee ero. Mutta uudelleen vaan asia puheeksi ja tarkoilla kysymyksillä asia selväksi. Ja hyvä idea on varmaan myös kertoa, miltä miehen sanat itsestä tuntui.

Mutta eihän se, että tuntee haikeutta ja vaikka ikävääkin eksää kohtaan tarkoita, että haluaisi vaihtaa. Kyllä sä voit miehes mielestä olla paaaaljon parempi valinta ja tosi rakas.

Toivottavasti miehes saa sanottua mitä ajattelee - vaikka se olis sellaistakin mitä et ehkä haluaisi kuulla.

Tätä minäkin toivon. Pääasia, että tulisi selväksi ne miehen ajatukset...

 

On minullakin välillä ikävä exääni vaikka erosta on jo yli 5 vuotta Ollaan edelleen ystäviä ja joskus herkkinä hetkinä muistelen hyviä aikojani ja ikävä iskee.
En siltikään rakasta häntä enää kuin ystävänä, enkä ikinä missään tilanteessa vaihtaisi häntä nykyiseen avomieheeni.

Ehkä miehesi on vain rehellinen ihminen ja halusi jakaa tunteensa kanssasi avoimesti Jos hän on rehellinen luonteeltaan on varmasti helppo ja järkevää kysyä häneltä tarkemmin asiasta ja kertoa, että se jäi vaivaamaan sinua.

 

En mä tiedä Halusinkin oikeastaan tietää, ylireagoinko, itse ei aina välttämättä näe näitä asioita... Ehkä mä sitten otan ton asian miehen kanssa puheeksi, täytyy palailla vaikka myöhemmin kertomaan, mihin keskustelu johti.

Sen verran otan sanoja takasin, etten ton takia vielä eroaisi. Mutta jos mies ei osaisi helkutin hyvin perustella sanomisiaan ja vakuutella että ei halua exäänsä takaisin vaan haluaa olla juuri mun kanssa niin sitten se olisi goodbye.

 

Miten sä et kysynyt siltä että MIKSI miehestä tuntuu siltä? Eikö se ole hyvä juttu koska te tapastitte?

En ymmärrä miten sä edes pystyis hillitsemään itsesi,multa olisi tullut valtava kysymysten tulva ja tenttaus päälle väkisinkin.

Ja kysy miksi sille nyt tuli ikävä ihmistä josta erosi KOLME vuotta sitten?
Onko sillä joku kolmenkympin kriisi vai mitä se menneitä haikailee?

Itse olisin kyllä verisesti loukkaantunut ja todennäköisesti vielä päälle vetänyt lapselliset itkupotkuraivarit.

 

Helvetti mikä ukko. Saisi painua ikävöimään muualle.

 

Ootko varma ettei ole pitänyt eksäänsä yhteyttä nyt ja tuolla vähän valmisteli sua tulevaa varten?

 

Kyllä mäkin välillä haikailen yhtä vuosia vuosia sitten loppunutta suhdetta, koska se oli SILLOIN hyvä suhde. Nykyään en siihen mieheen koskis pitkällä tikullakaan, niin on miesmaku ja tarpeet muuttuneet Mutta voin myöntää, että joskus on jollain tavalla "ikäväkin", vaikka en ikinä vaihtais nykyistä siihen, enkä haluis edes kokeilla tota eksää enää.

Ei tästä varmaan kukaan mitään ymmärrä Mutta yritinpä edes selittää. Tosin en kyllä menisi kertomaan tällaista nykyiselle, ettei se turhaan pahoittaisi mieltään.

 

[QUOTE="vieras";27882790]Miten sä et kysynyt siltä että MIKSI miehestä tuntuu siltä? Eikö se ole hyvä juttu koska te tapastitte?

En ymmärrä miten sä edes pystyis hillitsemään itsesi,multa olisi tullut valtava kysymysten tulva ja tenttaus päälle väkisinkin.

Ja kysy miksi sille nyt tuli ikävä ihmistä josta erosi KOLME vuotta sitten?
Onko sillä joku kolmenkympin kriisi vai mitä se menneitä haikailee?

Itse olisin kyllä verisesti loukkaantunut ja todennäköisesti vielä päälle vetänyt lapselliset itkupotkuraivarit.[/QUOTE]

Mun teki mieleni kivahtaa jotain ja painua lapsellisesti mököttämään makuuhuoneeseen siihen saakka kunnes nukahtaisin, mutta jotenkin... en sitten vain viitsinyt. Tuntui, että teen itsestäni naurettavan, jos käyttäydyn niin. Mutta kaipa mun on otettava asia puheeksi, olen koko päivän tuota nyt miettinyt niin että työpäiväänkään ei juuri iloa ehtinyt mahtua...

 

Ootko varma ettei ole pitänyt eksäänsä yhteyttä nyt ja tuolla vähän valmisteli sua tulevaa varten?

No kyseinen ex on nykyään naimisissa ja vauvakin on tulossa, joten noinkohan vaan olisi odotettavissa mitään näiden yhteiskarkaamista tms? Tai mistä sitä koskaan tietää. Ihan miten vain, mutta jos tuo nyt oli vain joku hetkellinen ikävöintikohtaus ilman halua saada ex takaisin, niin olisi pitänyt mölyt mahassaan. Tai jos tuo oli joku "Aion iskeä Y:n heti, kun se vain on mahdollista, varaudu siihen nainen!"- tyyppinen vinkki, niin olisi sitten sanonut suoraan.

Tosin yleensä mies kyllä sanoo asiat suoraan, olivatpa ne sitten helppoja tai vaikeita...