Minusta on uskomatonta, että täällä on niin moni sitä mieltä, että se varmuus siitä DNA:sta menee sen luottamuksen edelle. Siis ketään ei oikeasti haittaa se, että puoliso epäilee uskottomuudesta, vaan tärkeintä on se, että pystyy todistamaan, että perimä on varmasti miehen. Se DNA mielestäni on tulevan elämän ja parisuhteen kannalta aika merkityksetöntä, mutta se luottamus on mielestäni jokaisessa parisuhteessa aika tärkeä asia.
Entäs sitten tilanne, jossa molemmat osapuolet tietävät, että on kaksi tai useampi isäehdokas? Ratkaistaanko testillä parisuhteen tulevaisuus vai onko mies joka tapauksessa valmis kasvattamaan lapsen omanaan? Jos pari päättää kaikesta huolimatta jatkaa yhdessä, mitä siinä tilanteessa hyödyttää tietää, kenen perimää lapsi kantaa?
Eihän tässä ole kyse siitä, että se testin teko itsessään olisi vaikea operaatio, vaan siitä miksi se testi ylipäätään tehdään. Onko parisuhde todellakin hyvällä pohjalla, jos vaaditaan isyystestejä ihan tuosta vaan, varmuuden vuoksi?