Mies vedätti lähes vuoden, itsetunto ja maailma romahti. Miten päästä jaloilleen?

Olin hullun rakastunut mieheen, jolla olikin jo vakituinen kumppani ja pieni lapsi yhdessä. Mistään en pystynyt päättelemään asiaa, niin taidokkaasti mies huijasi kuukaudesta toiseen, käytti jopa jotain tuttavan asuntoa "omanaan." Kuvittelin, että olemme pari ja tunsin kerrankin olevani onnellinen, ja niin perkeleen rakastunut. Mies olevinaan suunnitteli tulevaisuutta kanssani, puhui välillä jopa yhteenmuutosta. Kaikki selvisi sattumalta yhdessä illassa ja kaikki romahti. Minut heitettiin roskiin kuin paskainen rätti. Alkujärkytys oli aikamoinen. Edes miehen lähipiiri ei kertonut minulle vaikka kaikki tiesivät! Uskomatonta. Jälkeenpäin mietittynä moni asia outo asia alkaa tuntua järkevältä.

Tästä on jo hieman aikaa enkä edelleenkään ole päässyt asiasta yli. Yritän tehdä miellyttäviä asioita ja jatkaa elämää, en vain tunne olevani minkään arvoinen. Tunnen olevani jokin turhake johon kukaan ei voi rakastua. Olen ollut parissa suhteessa, mutta koskaan en ole saanut kokea millaista on se "oikeanlainen" parisuhde, tehdään asioita yhdessä ja ehkä asutaan yhdessä. Itsetunto on romahtanut aivan täysin ja jatkuva masennus elää takaraivossa. Miten voi luottaa kehenkään? Ikää on 28 eli vanha en vielä ole. On niin paha ja yksinäinen olo jatkuvasti.

 

Ja jos ei ole mitään muuta kommentoitavaa kuin "miten voit olla noin tyhmä", niin ei tarvitse kommentoida ollenkaan.

ap

 

Mä olen joskus aikoinaan ollut samanlaisessa tilanteessa. Ihan turhaa syyttää itseään kun joku muu on se joka on sopan keittänyt. Kannattaa vaan kaataa soppa vessanpönttöön ja suunnata kohti uusia seikkailuja.

Mä siis aikoinaan tapasin kundin joka ei saanut kakistettua ulos että sillä on jo tyttöystävä. Tämä selvisi, kun mulla sattui olemaan hänen puhelin johon tyttö soitti (me oltiin muutettu yhteen tämän kundin kanssa). Puhelun aikana totuus selvisi ja johinkin outoihin juttuihin tuli selitys.

Tämä kundi oli erikseen nähnyt vaivaa ja kertonut kaikille kavereilleen että mulle ei saa sanoa mitään tyttöystävästä. Kielto koski myös sen vanhempia ja veljiä jotka pitivät suunsa supussa kun viikonloppuisin käytiin siellä kylässä

Jos joku miettii miten tämä on loppupeleissä mahdollista niin me asuttiin kaikki eri kaupungeissa. Tyttöystävä alkoi jossain vaiheessa epäilemään että nyt kaikki ei ole kunnossa, kuten ei ollutkaan.

 

Luottamuksesta voin sanoa sen verran,.että sen takaisin saaminen ihmisiin voi ottaa pitkänkin ajan, mutta kyllä se jossain vaiheessa voi hyvinkin onnistua. Usein siihen tarvitaan joku toinen ihminen joka sen rakentamisessa voi auttaa, helppo tie se ei ole kulkea mutta kannattaa aina edes yrittää.
Yksinäistä ei voi satuttaa eikä rikottua enää rikkoa...mutta se ettei voi luottaa enää keneenkään on myös tuskallista eikä mielestäni elämän elämistä.

Tuli ap:n puolesta pahamieli, ihmiset osaa olla niin julmia toisilleen että se jaksaa yllättää joka kerta.

 

Tuttu juttu. Tiedän vastaavanlaisen.

Noi tollaset on psykopaatteja, narsisteja.

Huijaavat mennentullen psykologit, lekurit, poliisit, lakimiehet jne Tunnekuolleita häntäheikkejä, naamiona terve mieli. Hyi saatana että oli ikävä tuttavuus se, ja mikä määrä naispuolisii uhreja sen suositun naistennaurattajan poluille jää itkemään ja kärsimään......