mies yksinhuoltajana ja uusi kumppani

täs erään tuttavan kanssa asia tuli puheeks niin mikähän siinä on että naiselle usein on vaikeampi asia se et miehellä on lapsia edellisestä suhteesta kun asuvat miehellä kuin se jos naisella on lapsia niin ei se monelle miehelle kuitenkaan se kynnyskysymys ole..
musta tuntuu et se että on yh-isänä on tosiaan monelle varsinkin lapsettomalle naiselle ISO miinus ja myös monelle yh-äidillekkin...

eräs kumppaniehdokaskin (yh) joskus ehdotti että jos yhteen muutettais niin et jos mun lapset pistettäiskin exälle.. :headwall: no loppu keskustelu siihen kun sanoin et "entäs jos sä antaisit omas lapses pois, suostuisitko".. no kyllä se suhde sitten kuivukin "yllättäen" kokoon..

mut mikä siinä yh-isässä pelottaa...

 

Ehkä se exä. Minulla ei kyllä on ollut mitään yh-isiä vastaan päin vastoin se on ihan kunniakas asia. Varmaankin naiset vertaa itseään siihen entiseen naiseen ja miten kasvattaa toisen naisen lapsia ettei isä loukkaannu, siis ettei suhde kariudu. Kannatta jutella lasten kasvatuksesta toivottavasti tulevan naisen kanssa ja tehdä selväksi minkälaisia tapoja/rytmejä lapsilla on niin hänkin pääsee helpommalla jos tietää mitä on tulossa.

 

Joillain isillä on tapana sysätä ne lapset sitten kokonaan tai melkein naisensa vastuulle. Naiset useammin sitä arkea pyörittävät.

 

Enpä tiedä tuota.
Itse taidan olla päinvastainen. Kauhistuttaa ajatella, että rakastuisin mieheen jolla ei olisi omia lapsia.Toivottavasti en!
Mutta onhan se aikamoinen kuvio tulla mukaan lapsiperheen maailmaan, jollei omia lapsia ole. Suhdekin on erilainen-ei paljon mahdollisuuksia saada kumppania keskittymään itseensä ja suhteeseen ennen kun lapset ovat unten mailla.

 

\

Enpä tiedä tuota.
Itse taidan olla päinvastainen. Kauhistuttaa ajatella, että rakastuisin mieheen jolla ei olisi omia lapsia.Toivottavasti en!
Mutta onhan se aikamoinen kuvio tulla mukaan lapsiperheen maailmaan, jollei omia lapsia ole. Suhdekin on erilainen-ei paljon mahdollisuuksia saada kumppania keskittymään itseensä ja suhteeseen ennen kun lapset ovat unten mailla.

Näin minäkin ajattelen ja sen verran kokemusta että tapailin jonkin aikaa sinkkumiestä ja kaikki tuntui olevan välillä "rautalangasta"väännettävä hänelle,lapset on kuitenkin yh:n pistettävä kaiken edelle.En voisi oikeestaan kuvitella tässä vaiheessa ainakaan pitäväni yhtä sinkkumiehen kanssa,jollei nyt olisi jokin TODELLA lapsirakas mies!!

 

\

Enpä tiedä tuota.
Itse taidan olla päinvastainen. Kauhistuttaa ajatella, että rakastuisin mieheen jolla ei olisi omia lapsia.Toivottavasti en!
Mutta onhan se aikamoinen kuvio tulla mukaan lapsiperheen maailmaan, jollei omia lapsia ole. Suhdekin on erilainen-ei paljon mahdollisuuksia saada kumppania keskittymään itseensä ja suhteeseen ennen kun lapset ovat unten mailla.

No toikin riippu niin lasten iästä tietenkin. Ja yleensäkin tyylistä toimia. Mulla neljä lasta ja kuvioihin tuli ja jäi mies jolla ei ole lapsia. Erittäin hyvin sopeutuneet, sekä lapset että mies. Eihän se ole kuin järjestelykysymys, ei kaikesta tartte tehdä niin kaavoihin kangistunutta. Älkää käsittäkö väärin, mulle ja lapsille on säännöllinen rytmi kaikki kaikessa, sen jokainen äiti tietää miten paljon se helpottaa arkielämää, mutta on myös asioita joista voi toisen eteen (sen lapsiin tottumattomamman) joustaa, jotta yhteiselo sujuu. Eihän toki ole tarkoitus, että se mies joka tulee perheeseen uutena jäsenenä olis ainut joka joustaa.
Meillä sujui ja sujuu kaikki loistavasti, seksiä myöten. Eli sitä kahdenkeskistä aikaa täytyy olla, oli mies sit lasten isä tai ei.

Eli kiteytettynä : Maalaisjärjellä ! Homma toimii tietenkin myös toisinpäin, siis silloin kun nainen "ottaa" miehen, joka on yh. Onnistuu kyllä varmasti, jos kemiat muuten kohtaa !

Onnea onnen löytymiseen teille kaikille :heart: :wave: