Mies

Onko kukaan törmänny mieheen joka ei tee virheitä ja ei pyytele anteeksi tekemisiään ja olemisiaan?
mun mieheni on tällanen. omasta mielestään.
haukkuu mua ja sanoo mun olevan syypää siihen että avioliittomme on huonossa jamassa.
minä olen myötänyt omat virheeni ja vääryydet joka riidan yhteydessä ja ilman riitaa.
mies sanoo jatkuvasti pahasti kehostani ja sanoo että olen henkisesti tasapainoton. eikä pyydä anteeksi kun sanoo totuuksia ei loukkauksia.
mies huutaa noin 15minuutin välein pienelle pojallemme ja odottaa siltä vähintään 10vuotiaan ymmärrystä on kuitenkin vasta 3v.
mies ei rentoudu koskaan. tekee kokoajan jotain vaikka tikustakin tekemistä. sohvalla häntä ei näe koskaa.
urheilee päivittäin ja venyttelee vähintään tunnin sen jälkeen.
käy töissä jne.
suurimman osan kotona oloa hän on pahantuulinen ja äreä.
hoidan kodin ja pojan iltasin mies on pojan kanssa sen 2 tuntia enne kuin poika menee nukkumaan.
mies osallituu kotitöihin liiankin kanssa. ja vapailla osallituu kaikkeen.
en moiti häntä sen puolesta mitenkään.
mutta kun koko ajan tulee p.askaa niskaan niin ei kiinnosta seksi mieheni kanssa yhtään.
ensin moittii ja haukkuu ja huutaa pitkin päivää ja kun ilta tulee niin tarttuu tisseihin kiinni ja olettaa et heti irtoa p.impsaa.
ja tää oravan pyörä on kestänyt parisen vuotta.
kuppi meni nurin tänää lopullisesti kun pojan kuullen alkoi mollaamaan ja huutamaan ja sanoi niin pahasti ettei sitten kukaan ikinä.
siirsin kimpsuni toiseen huoneeseen ja mietin vakavasti avioeroa.
olemme olleet pian 8vuotta yhdessä.
ahdistaa niin p.erhansati!
mies eit tule koskaan pyytämään anteeksi ei ole koskaan ennenkään pyytänyt eihän hän ole sanonut muuta kuin totuuksia.
mieheni on kyllä osannu taitavasti latistaa itsetuntoni ja polkenut maanrakoon.
tällä hetkelläkin hän varmaan ajattelee et siellä se vaimo palvoo häntä.
vaikka rakkaus on tainnut kuolla aikaa sitten.
hän on itserakkuden kunigas ja kuvittelee olevansa Jumalan lahja naisille. voi kun äijä parka tietäs mitä ajattelen hänestä.
puhumisen taitoa hänellä ei ole. tuhannet kerrat olen yrittänyt puhua ja pyytänyt häntä puhumaan mutta ei ole kuulemma puhuttavaa.
lohdutamisen ja myötäelämisen taidotkin hänellä on hukassa.
jos poika loukkaa itteänsä hän vaan huutaa s...a, v...u etkö sää osaa kahtoa etees tai muuta vastaavaa joka ikinen kerta.
jos minä itken esim pappani kuolemaa ei halausta ei lohdutuksen sanoja. kun itken tätä mejän tilannetta eihän tule kysymään koskaa mitä sinä itket tai jotain. hän vaan tekee jotai muuta tai painuu nukkumaan.
sanokaa ihmiset valitanko turhaan onko tämä ihan tavallista parisuhteessa vai kuvittelenko et mies on jotenkin tunne köyhä tai tunnevammainen vai onko hän tosiaan normaali käytöksinen mies?
ihmiset varmaan ajattelee et taas yksi ruikuttaja mutta ajatelkaa sit vaan mutta minä ole vaan pieni ihminen ja todella onneton mieheni, poikani ja juu säälittävän itteni vuoksi. :'(

 

No en todellakaan ajattele että olet säälittävä ruikuttaja vaan ihan päinvastoin. Kyllähän miehesi on tunnemuumio ja ehkäpä syy löytyy kotioloista. Jos ei ole ikinä oppinut ottamaan toisten tunteita huomioon niin miten sitten yht´äkkiä osaisi sen tehdä.
Mulla ei ole tollaisia ongelmia vaan ihan toisenlaisia..

Ikävä jos lapsesi oppii tuollaisen käytösmallin isältään, mutta sinä voit itse vaikuttaa asiaan. Ensinnäkin mies ei ole luomakunnan kruunu, ja anteeksi pyytämisen ja antamisen tulee meistä ihan jokaisen oppia.

En ala ihmettelemään miksi olet tuollaisen kanssa tehnyt lapsen koska itsellä sama asia, erotuksella etten ole naimisissa ja isä ei halua ottaa lapsesta mitään vastuuta.

Toivon sinulle kaikkea hyvää ja että miehesi kanssa saat selvitettyä asiat, jos mies ei halua puhua niin sinä itse voit ottaa esim neuvolassa puheeksi että haluat keskustella näistä asioista ulkopuolisen ihmisen kanssa.

 

Se on epänormaalia.Jos rakkaus on mennyt mitä odotat? Parempaa ei tule, päinvastoin. Eiko parempi olla yksin lapsen kans kuin kuunnella joka päivä solvauksia? Yritä laittaa miehelle sääntöja, ettei kotona saa kiroilla eikä haukkua toista. Jos ei suostu ,pistä sitä hirviöta pihalle. :hug: :hug:

 

Hae hyvä ihminen apua. Tuo on pahinta henkistä väkivaltaa mitä olla voi. Jos et itsesi vuoksi, niin lapsen vuoksi kuitenkin. Voitko olla ylpeä lapsestasi, joka aikuisena käyttäytyy samalla lailla??
Ota yhteys turvakotiin, perheneuvolaan tms, ihan mihin vaan. Antamalla tuon tilanteen jatkua, vaarannat itsesi ja lapsesi, sekä teidän tulevaisuutenne!!
Täällä minun tarinaani
http://salattu.vuodatus.net/

 

kamala mies sulla nainen ota itseäsi niskasta kiinni ja jätä se p.aska! poikannekin varmasti kärsii tosta tilanteesta sinun lisäksi,jos ei vielä niin varmasti tulevaisuudessa!
ei tommosta kenenkään tarvitse sietää ja kyllä se miehesi on joku tunnevammanen imbesilli! toi käytös EI OLE NORMAALIA!

 

X-miehen kanssa elämä oli aika paljolti samaa kuin sinulla, ja vaikeita vuosia kertyikin jopa 10, kunnes päätin lähteä. Se päätös oli oikea vaikkei helppo. Eron jälkeen kaikki oli 2vuotta vielä pahempaa, alkoi jatkuvat soitot, viestit ja kiusa, mutta kaikesta selvisin vain koska olin varma että päätökseni on ja pysyy. Eihän tälläisiä ihmisiä jätetä, se ottaa heidän luonnon päälle koska ovat täydellisiä.
Nyt elän onnellisena miehen kanssa joka on kiltti ja huomaavainen ja elämä on elämisen arvoista.
X-mies löysin myös uuden ja surullisena olen kuullut että tämä uusikin saa samaa töykeää käytöstä osakseen ja jatkuvaa nälvimistä.

Sinulle neuvoksi, tee jokin päätös ja pysy siinä, ole sinä vahva ja huomaat että joskus kaikki on helpompaa. Jos päätät jäädä niin hae silti apua, mutta uskon ettei se tie kanna , toivon tietty että kantaisi..
voimia sinulle !

 

Kirjoituksestasi paistaa juuri se mitä miehesi on saanut itsetunnossasi aikaan. Tunnistan sen helposti, sillä olen elänyt samanlaisen ihmisen kanssa.
Se on henkisesti niin jumalattoman raskasta, ettei sitä ymmärrä kukaan, jos ei itse ole sitä kokenut.

Mun ex-mieheni kohteli juuri samoin lapsiamme, jos jotain sattui kiroili vaan että mitäs #&%?$!*ä kompuroitte siinä, koskaan ei lohduttanut tai puhaltanut "pipiä" pois.. Miltä se mahtoi pienestä lapsesta tuntua...

Rakasta itseäsi ja lastasi niin paljon, että joko hae apua (joka ehkä auttaa jonkin aikaa), mutta minä en usko millään että hänen luonteensa tulee koskaan muuttumaan, niin samanlaiselta käytökseltä kuulostaa kuin mun exällä.. toinen vaihtoehto on lähteä, ja tosiaan pysyä tiukkana päätöksessä, sillä sekin on totta mitä joku kirjoitti, että näitä ihmisiähän ei arvostella tai jätetä, #&%?$!* ! Hehän ovat jumalaan verrattavia verrattomuudessaan.
Jos haluat olla ja elää onnellisena tee päätös mahdollisimman pian, päätös syö elämästäsi vielä vuoden tai pari, mutta kyllä onni sen jälkeen tulee tavalla tai toisella.

Minulla on käynyt onni ja nyt minulla on ihana kunnioittava ja hellivä mies, joka ottaa minut huomioon puolisona ja naisena. Voin rehellisesti sanoa olevani todella onnellinen ja murheellisena muistelen joskus niitä aikoja jolloin olin niin onneton, niin onneton...

Voimia sinulle, äläkä luule olevasi narisija ainakaan tämän asian vuoksi.

Pää pystyyn , arvosta itseäsi, että muutkin sen voivat tehdä !

 

aika tunneköyhältä kuulostaa ja jättäisin ite tollasen koska en haluisi pojalleni moisia tapoja opettaa...ehkä lakkaisi mieskin olemasta niin p..a että alkaisi silläkin aivoissa raksuttaa että siinäkin itesään olis vikaa....
ainahn voit halutessasi mennä vaikka viikoksi jonnekkin kahden pojan kanssa ja jättää miehen sille mitään sanomatta matkasta ja kattoo mitä tulee eteen kun kotia palaat!!

 

Miehelläsi taitaa olla narsistinen persoonallisuushäiriö.Netistä löytyy aika paljon tietoa kyseisestä jutusta,kannattaa katsoa! Tsemppiä!!! :hug:

 

sama tuli mieleen minullekin.