Mietityttää ja jahkailen edestakaisin vauva-asiassa`?????

Hei.Olen 40,tänä vuonna 41,lapset 8,6,4 v.Ennen joulua minulla todettiin keskeytynyt keskenmeno,eli sikiö kehittynyt viikolle 7,raskausviikkoja 11.Nyt veivaan ja jahkailen ja mietin ja käännän mitä tulevaisuudessa teen.Lapset kyselevät,eikö meille tule enään vauvoja yms.Olisivat todella innoissaan,ainakin omissa puheissaan.Olen ns.myöhäis herännäinen näissä jutuissa,koska olen aloittanut 32 vuotiaana,mutta toisaalta,olen sitä mieltä,että 20 ei välttämättä ole muuten kuin fyysisesti kypsä äidiksi,en ainakaan minä.Keskenmenossa lääkärit eivätkä hoitajat puhuneet iästä mitään,että olisi riski tai liian myöhäistä.Päinvastoin,toivottelivat,että toivottavasti seuraava kerta onnistuu paremmin.Nyt vain itse pähkäilen ja tunnen,että olen jäänyt asiaan ns.koukkuun mitä teen.Toisaalta tuntuu,että jaksan ja kaikki ok.ja toisaalta taas,että toiset on jo omatoimisia ja muutenkin isompia,niin taas sama rumba alusta.Ehdin jo tämän keskenmenon edellä ajatella helpottuneena,että ensi kesän jälkeen ei tarvi ryntäillä työkuviosta toiseen,illasta toiseen,viikonlopusta toiseen vaan saa oikealla syyllä olla poissa kaikesta rumbasta ja kiireestä,vaikka toki työtä on kotona yllin kyllin.No eiköhän ajatukset selkene kevään kuluessa.Kaikkea hyvää teille vuodella 2006!!!

 

:snotty: Täällä toinen 4kymppinen (tänä vuonna) joka jahkailee ja haaveilee sekä välillä huokaa helpotuksesta??? Ihan mun omat mietteet on sellaiset että kroppa tietää et rupeeaa aika loppumaan ja siitä tulee se vauvakuume. Itselläni nuorimmat 8 ja 3 ja yksi keskenmeno 3v. jälkeen. Jos haluat vaihtaa mielipiteitä niin ilomielin otan meiliä vastaan os.lactob.@luukku.com

 

voi ei, siis netti osoite on pelkkä: lactob@luukku.com ja otan ilolla viestejä vastaan

 

älä jahkaile, anna vauvan tulla jos on tullakseen. Sanon näin koska nelikymppisenä se raskaaksitulo ei välttämättä enää niin helposti tapahdukaan.
Itselläni odotuksen odotusta oli neljänkympin tienoilla yli puoli vuotta ja meinaisi välillä epätoivo iskeä ja pelko että vaihdevuodet ehtii ennen vauvaa kun kiertokin alkoi olla ties mitä.
Ei se neljänkympin raja mikään ihme raja ole, jos raskaaksi tulee ihan luomuna, niin sehän on ihan luonnollinen asia sitten.
Itse en missään sikiöseuloissa edes käynyt vaan otin raskauden rennomminkin kuin meidän terkkari jolle papereissa olin "ikäkäs monisynnyttäjä" (siis ikää yli 40 v laskettuna aikana ja lapsia jo ennestään kaksi). Ei raskaus sen vaikeampi ollut kuin edellinenkään vähän alle 40 v, ainoastaan jalat alkoi väsymään heti alkuun ja tukisukat tuli käyttöön töissä keskellä kesähelteiden!
Mutta todellakaan ei varmaan kannata lapsille alkaa vauvantulosta puhumaan mitään ennen kuin sitä oikeasti on raskaus jo alkanut ja edennytkin jonkun verran.

 

Hei,
täällä myös yksi jahkailja. Ikää kyllä jo 43-v. ja lapsiakin varmaan joidenkin mukaan riittävästi (6 ihanaa, välillä vähemmän ihanaa).
Kaksi viimeistä olen tehnyt tässä ihan neljänkymmenen hujakoilla ja vähän ylikin. Raskaudet aina helposti ihan omalla yrityksellä alkaneet ja raskausajat ovat olleet aina helppoja. Meillä isot lapset (vanhin 14-v) eivät halua enää pieniä, mutta pienet haluaisivat lisää vauvoja. Mutta sehän on meidän aikuisten päätettävissä, luonnollisesti. Katsotaan ja pohditaan. Onnea jokaiselle päätökselle!

 

Ei se miettimällä liikaa parane. Jos tosiaan haluat vielä lapsia niin ei kun tekemään. Minulla kaksi iltatähteä syntynyt eka kun olin 39 ja melkein 40 ja toinen syntyi kun olin 43v. Nyt sitten olen 46 ja vaihtisvuodet pikkuhiljaa jo oireilemassa, eli näin tiukalle veti meidän viimeisten lasten tulo. Neljä lasta on perheessä kaksi jo aikuista noiden iltisten lisäksi.
Ei kun tsemppiä yritykseen! =)