Mikä ihmeen tinttaraikäkausi mun lapsella on, kun jotain pyydän/käsken, niin AINA pitää ENSIN tehdä jotain...

Esim. "Mene pukemaan päälles." "Joo, mä vaan ensin laitan tän legon tänne...."
Ja siis mitään legojuttua ei välttämättä ole edes kesken, mutta jotain pitää aina keksiä mitä tehdä ENSIN... :headwall: :xmas:

Äsken palo sit pinna ja korotin ääntäni kun ensinensinensinensin... :ashamed:
Tuttua?

 

Sama täällä, poika 3v tekee aina ensin jotain ennenkö siirtyy varsinaiseen asiaan jota pyydettiin. 5v ja 3v pojat on kyllä aivan mahdottomia värkkäämään esim ulos lähtiessä. Jos pukemista ei valvo ja jankuta vieressä mitä puetaan seuraavaksi niin ulos ei päästä ainakaan tuntiin!! Uskomatonta! Hoidossa asiat tietysti tapahtuu ihan ilman ongelmia..

 

Tuttua on. 4 v harrastaa tuota ja isommat sanoo joo kohta. Mut sitä "kohtaa" ei varmaan tulis koskaan, jos en jankuttais vieressä...

 

Meidän 4-vuotiaalla on joku samankaltainen kausi menossa. Ei kylläkään keksi mitään tekosyytä tekemättä jättämiselle, kunhan vaan vetelehtii eikä ole kuulevinaan. Kaksi kertaa pyydän nätisti ja kolmannella korotan ääntä. En tiedä miksi täytyy odottaa siihen kolmanteen kertaan..

 

Oi voi, kyllä on tuttua. Ikää viisi, paljonko ap sun lapsella? Ja kertoisiko joku milloin tämä menee ohi...ihan kamalaa kun iteltä menee hermo, kun ei toinen ilkeyttään mitään tee. Ihan kuin olisi itse muuttunut hoputus- ja jäkätyskoneeksi .

 

Hehhe, mun lapsi on ekalla luokalla
Että vissiin sit joku myöhäisherännäinen tän asian kans kun nyt vasta viime aikoina alkanu.... Sellanen hidas haaveilija tuo on aina ollu et on saanu hoputtaa ja jankuttaa että tapahtuu, mutta nyt sit tämäkin vielä :xmas:

 

No mut eikö se tule helposti vanhemmankin suusta, että juu hetken päästä voidan tehdä sitä tai tätä, mutta äidin täytyy ENSIN laittaa perunat kiehumaan, ripustaa pyykit kuivumaan ym ym....

 

No meilläkin on tuollaista ja lapsi on vasta 2v! Mutta ei yhden yhtä asiaa voida tehdä suoraa, kauniisti pyytämällä - ei siis yhtäkään! Aina mutka jonkun kautta ja aletaan kyhäämään jotain, mikä ei hetki sitten ollut edes mielen vieressä.

 

No mut eikö se tule helposti vanhemmankin suusta, että juu hetken päästä voidan tehdä sitä tai tätä, mutta äidin täytyy ENSIN laittaa perunat kiehumaan, ripustaa pyykit kuivumaan ym ym....

Mutta jotenkin tuo lapsen juttu on eri, sellaista periaatteellista. Tehdään vaikka lähtöä ulos ja lapsi jo malttamattomana odottaa, että aulan kenkien laitossa, niin sitten kun siihen mennen, lähtee touhuavan jotain aivan muuta eikä tule kirveelläkään eteiseen...

 

Hehhe, mun lapsi on ekalla luokalla
Että vissiin sit joku myöhäisherännäinen tän asian kans kun nyt vasta viime aikoina alkanu.... Sellanen hidas haaveilija tuo on aina ollu et on saanu hoputtaa ja jankuttaa että tapahtuu, mutta nyt sit tämäkin vielä :xmas:

Sama täällä, ekaluokkalaisella nyt ollut jonkin aikaa tuota.
Mut sitten heräsin yks päivä siihen että olen itse sanomassa aika usein että odota kulta hetki äiti laittaa ensin tämän tiskikoneen,ruoan,pyykit...ym.ym.ym että miksi toisaalta se lapsen juttu minkä tekee ensin olis jotenkin vähempipätöisempi kuin se mitä itse teet ja ilmoitat lapselle että kohta.
Joo ymmärrän et jos tosiaan sit kohta ei sitä tehdä niin ei voi loputtomiin antaa sen öapsen haaveilla ja touhuta muuta, meillä tuo on juurikin sellainen haaveilija että ei ei edes aina kuule mitä sille sanotaan ellei mennä sanomaan naaman eteen.