mikä neuvoksi?

millä saan meidän iskän kiinnostumaan lapsemme hoidosta? miten oma isyytenne alkoi? "tuliko" se samantein lapsen syntymän jälkeen?? Vai tarvitsitteko totuttelua ajatukseen??

 

Kaikki tuntuvat kysyvän samaa asiaa eri muodossa... Eli jos odottelet miehesi jotenkin kasvavan aikuiseksi niin onneksi olkoon... Sinullahan on sitten isompikin lapsi. Miten ihmeessä mies voisi jollain verukkeella ottaa aikalisän siinä vaiheessa kun vauva on jo syntynyt... Jonkunhan se on silloinkin hoidettava vai lahjoitetaanko pois jos nainenkin kieltäytyy hoitamasta... Heittäkää nyt ne isot lapset pihalle ja etsikää itsellenne mies tai lopettakaa valittaminen...

 

Meillä isän osallistuminen alkoi siitä, että keskusteltiin ennen raskauden alkamista, että vauvakuume on tosiaan kaikinpuolin yhteinen juttu. Eli myös mies halusi aivan kaikkea, mikä vauvan tuloon liittyy - myös hoitaa lastaan arjessa.

Varmasti tärkeä juttu on myös se, että meillä kumpikin hoitaa asiat omalla tavallaan, jos jotain omaa tapaa pitää parempana kuin toisen tapaa sitä voi ehdottaa mutta koskaan ei käyttäydytä kuin itse olisi ylimmäinen ekspertti pukemisessa, ruoka-asioissa, pesuissa, auktoriteettina tms. Ja tärkeää on myös se, että erilaisista työhön ja opiskeluun liittyvistä aikatauluista huolimatta kumpikaan ei vaadi omaa aikaa lapsen kustannuksella - eli töistä väsyyneenäkin palaava isä ryhtyy lapsen kanssa puljaamaan, jos on tarvis. Näin kumpikin viettää fyysisestikin yhtä paljon aikaa lapsen kanssa

Tuskin voit odottaa, että mies itsestään herää lapsenhoidon arkisen puolen ihanuuteen. Sinun pitää vain tehdä selväksi hänelle asiallisen keskustelun kautta, että vastuun lapsesta on kaikinpuolin jakauduttava 50/50. Eli, jos mies vetoaa työväsymykseen niin silloin systeemi on, että töiden jälkeen on tunti aikaa palautua rauhassa ja sitten loppuilta on isin vastuuaikaa samoin isin vapaapäivät töistä tulisi olla ensisijaisesti isin harteilla sillä, jos äiti on kotona niin eihän äidille tule vapaapäiviä lainkaan, jos hoitaa lasta yksin sekä miehen ollessa töissä että kotona.

Luulisi, että kuka tahansa lastaan rakastava isä kyllä viimeistään käytännön kautta ymmärtää, että äidin kanssa tasapuolisesti vanhemmuuden kantaessaan saa parhaan suhteen lapsiinsa ja muutenkin hommasta kaiken parhaan irti.

Pikkaisen pitää olla kyllä piikikäs: Ymmärrän, että ehkäisyn pettäessä voi tulla vanhemmaksi niin, että ei ole valmis kaikkeen sen mukanaan tuomaan mutta jos raskaus on ollut todella yhteinen päätös niin moista ongelmaa ei pitäisi syntyä...