mikä niistä tyttölapsista tekee niin paljon halutumpia???

Luin toista ketjua ja monet toivo tyttöä, oon huomannut kyllä tämän aikaisemminkin täältä palstalta.
Itsellä on kyllä kumpaakin sukupuolta, mutta koska tyttö on vasta vauva, niin vaikea vielä mun kommentoida miksi tyttö on se parempi sukupuoli. Mutta valaiskaa te vanhempien tyyttöjen äidit mua. (toisessa ketjussa siis monet tyttöä toivovat siis omasivat jo tyttöjä, mutta lisää haluttiin)

 

Poikahan se partempi ellei molempia ole. Olisi kamalaa olla vaika viiden tytön tai pojan äiti. Vaikka poikia enemmistö on sentäs tytärkin välissä.
Pakko kait niiden on sanoa vaikka mielessän muuta toivovat.

 

Mulla 2 tyttöä ja poika. Täytyy kyllä sanoa, että poika on satamiljoonaa kertaa vaikeampi kuin siskonsa |O Ei sillä, etteikö olisi yhtä rakas ja tärkeä, mutta hermoja kiristää liiankin useasti.

 

No kyllä sitä tyttöä kieltämättä kolmen pojan jälkeen alkoi jo mieli tehdä. =)

 

mulla on 4 tyttöä enkä vaan näe itteeni pojan äitinä. ei oo vaan mun juttu. tottakai siihen tottuis mutta lapsia ei tuu lisää ja näin on hyvä!

 

Meillä on molempia. Ja tytöt on hankalampia. Jos hankitaan lisää lapsia, toivon salaa poikia. Niiden kans pärjää jämerin ottein. Likat senku kenkkuilee ja kotkottaa. Ihan oikeasti. Vaikka ovat ihania ja rakkaita, niin silti.

 

mula on pelkästään siskoja, aina on ollut akkavalta siis talossa. Toivoin oikein hirrrrmuisen kovasti tyttöä. luulin, etten osaisi poikaa edes kasvattaa.
No, tytön sain ja onnellinen olen (vaikka on perinyt myös minun hankalat luonteenpiirteet...). Kuopus on poika ja se ns. helpompi lapsi, ja aivan yhtä ihana kuin tyttökin, välittömämpi.

saanhan mä näin nyt "elää" uudestaan tytön lapsuutta... oma lapsuuteni oli ihan hyvä, tosin on isoäitiin lämpimämpi suhde kuin omaan äitiin.

 

Mäkin toivoin tyttöä (jos sitä saa ääneen sanoa). En nyt pojastakaan itkisi.

Ehkä se on luonnollista toivoa tyttöä äitinä, kun on itsekin ollut tyttö, ymmärtää sitä maailmaa hyvin, ja ainakin itsellä on läheisemmät välit äitiini kuin anoppiini...

 

koska on itse tyttö, niin luulee tuntevansa tytöt paremmin. Ja niiden kanssa olis mukavampi touhuta tyttöjen juttuja sitten kun ne on isompia..
Ja kun tyttölapsi on 30v-50v niin uskon että se todennäköisemmin huolehtii vanhemmistaan kuin poikalapsi. Eli vanhuuden turva ja huolehtija.
Mulla 3poikaa ja surullinen olen

 

NE VALEHTELEVAT.

 

Olisiko tyttö äidin oman minuuden jatke?
(Ja siitä ne murrosiän isot riidat juurikin äiti-tytär-suhteissa kumpuaa?)

 

Neljän pojan jälkeen toivoin kyllä kovasti tyttöä, mutta nyt kun on tyttöjäkin kaksi, niin ei ole mitään väliä kumpi on tulossa! Ei tytöt ole "parempia" tai muutakaan...vaihtelu virkistää ja jos saan sanoa, niin poikien kans on jokseenkin helpompaa kuin tyttöjen. :saint:
Tytöt tahtovat olla enemmän kitisijöitä ja sellasia hankalampia, kuten naisetkin miehiin verrattuna ja pojat sit suorasukaisempia...puolensa molemmissa. :heart:

 

Mäkin toivoin tyttöä (jos sitä saa ääneen sanoa). En nyt pojastakaan itkisi.

Ehkä se on luonnollista toivoa tyttöä äitinä, kun on itsekin ollut tyttö, ymmärtää sitä maailmaa hyvin, ja ainakin itsellä on läheisemmät välit äitiini kuin anoppiini...

Mutta anopilla ja pojallaanhan voi olla ihan läheiset välit, en minäkään tulevaisuudessa rakasta miniääni niin paljon kuin poikaani

 

Ja kun tyttölapsi on 30v-50v niin uskon että se todennäköisemmin huolehtii vanhemmistaan kuin poikalapsi. Eli vanhuuden turva ja huolehtija.
Mulla 3poikaa ja surullinen olen

Todennäköisemmin, mutta ei mitenkään välttämättä / Kokemusta nimenomaan huolehtivista pojista ja meistä pikkulapsiin jumiutuneista tyttäristä, joiden on vaikea päästä hoitamaan vanhempiensa juoksevia asioita

 

Pojat on liian helppoja. Tytöissä on haatetta kun ne on hankalia ja vaativia.

 

Pojat on liian helppoja. Tytöissä on haastetta kun ne on hankalia ja vaativia.

 

Olisiko tyttö äidin oman minuuden jatke?
(Ja siitä ne murrosiän isot riidat juurikin äiti-tytär-suhteissa kumpuaa?)

mitä se minuuden jatke on??
mulla ei kyllä ikinä ollu murrosiässä riitoja mun äidin kaa.

 

Mulla 2 tyttöä ja poika. Täytyy kyllä sanoa, että poika on satamiljoonaa kertaa vaikeampi kuin siskonsa |O Ei sillä, etteikö olisi yhtä rakas ja tärkeä, mutta hermoja kiristää liiankin useasti.

Kun tähän kommenttiin vaihtaa sukupuolet päinvastaisiksi, saadaan minun tilanteeni... Sanoinkin miehelleni jo ennen tytön 1-vuotispäivää, että saatiin tuo tyttö siksi, ettei noista pojista ole meille vastusta! Onnellinen olisin myös kolmen pojan äitinä.

 

Mäkin toivoin tyttöä (jos sitä saa ääneen sanoa). En nyt pojastakaan itkisi.

Ehkä se on luonnollista toivoa tyttöä äitinä, kun on itsekin ollut tyttö, ymmärtää sitä maailmaa hyvin, ja ainakin itsellä on läheisemmät välit äitiini kuin anoppiini...

Mutta anopilla ja pojallaanhan voi olla ihan läheiset välit, en minäkään tulevaisuudessa rakasta miniääni niin paljon kuin poikaani

No meillä ei ole. Anopilla 3 poikaa, 2 tyttöä. Vanhin tyttö huolehtii eniten, keskimmäinen poika myös auttaa.

Ja lastenlasten äidin mielestä harvemmin anoppi on yhtä läheinen kuin oma äiti.

Mutta ehkä se suurin syy on se, että on itsekin ollut tyttö,

 

Ja lastenlasten äidin mielestä harvemmin anoppi on yhtä läheinen kuin oma äiti.

Mutta ehkä se suurin syy on se, että on itsekin ollut tyttö,

Minulle läheisin mummi oli aina isäni äiti. Mutta tämä nyt on vain minun tapaukseni

 

mulla on 4 tyttöä enkä vaan näe itteeni pojan äitinä. ei oo vaan mun juttu. tottakai siihen tottuis mutta lapsia ei tuu lisää ja näin on hyvä!

tätä pakko kommentoida.. mulla on ystävä kellä on 2 tyttöä ja minun pojalle hän on kummi.. hänelle en osaisi kuvitella poikaa, ei osaa hän itsekkään.. oli nimittäi nii hauskaa kattomista ku eka kerran leikki kummipoikansa kaa autoilla ei vaa luonnistunu sillee luontevasti.. no toki piirtely ym onnistuu, mut jotenki ritari/auto etc leikkejä en näe hänen leikkivän luonnollisesti mutta on hieno kummi!!! ei sillä..

itselläni on poika ja 2 tyttöä ja pakko sanoa et ei sinällään ollu väliä kumpia tulee, molemmat toivoin ja sain.. mut jos helppoudesta kyse olisi niin kyllä voisin ottaa 3 x ton pojan!! se on ollu vauvasta asti "helppo".. nää meidä neidit on melko tapauksia, rakkaita, mut välii nii päättömiä kanoja! kaikella rakkaudella :heart:

 

Meillä tytöt on hankalampia todellakin, mutta silti tykkään ajatuksesta, että näen tyttäreni joskus ehkä raskaana ja saan vertailla tytön kanssa odotusaikaa omiini jne. Tyttö myös pysyy jotenkin paremmin suvussa aikuisenakin, poika usein liukuu enemmän sinne miniän perheeseen esim joulunviettoon. Ei tietysti aina, mutta usein. Tytön kanssa on tyttöjen jutut, shoppailut ym sittenkin kun tyttö on 20-vuotias.

 

Enpä tiedä, mulla poika ja tyttö, haluaisin pojan joskus vielä saada. Mun mielestä pojat ovat ihania, mulla ei koskaan ollut veljeä jonka kanssa olisin ollut tekemisissä ja isäkin oli etäinen, lapsena totuin lähes pelkästään tyttöihin. Kun oma esikoinen oli poika, jotenkin sitä opetteli ja pääsi poikien maailmaan mukaan, tytön kanssa on taas omat puolensa.

 

Kummatkin yhtä ihania ja rakkaita eikä meillä ole ollut toiveita sukupuolen suhteen, ehkä sitten olisi voinut olla, jos ei olisi tullut molempia sukupuolia. Meidän lapset eivät vielä ole kovin vanhoja ja aika helppojakin lapsia ovat, mutta täytyy sanoa, että enemmän haastetta on tytöissä ja minulla on aavistus, että tytöissä on vielä enemmän haastetta kun ovat murrosiässä.

 

Minä toivoin poikaa koska poikia kohdellaan paremmin suomessa ja arvostetaan ja heitä ylistetään vaikka miten laiskoja ja huonoja ovat koulussa ja kotona. Poikia ei katsota pahasti vaikka käyttäyvät surkeasti tai laiskottelevat. Tyttöjä joo.

Mutta mikä suomalaisista pojista tekee huonon ja surkean, lienee juuri kasvatus, että ei vaadita mitään ja ihaillaan sitä ,että käyttäytyy huonosti ja ei kunnioita opettajaa jne. vanhemmat nauravat jos aukoo päätänsä jne.

Eli en näe että sukupoulet eroaisivat sinällään vaan pelkästään kasvatus.