Mikä oli asemasi koulussa? Kiusaaja, kiusattu, nobody jota ei kukaan edes noteerannu

Minä taisin olla aikalailla kiusattu nobody, ainakin joinakin vuosina.
Ekat 4 luokkaa kävin pienessä kyläkoulussa, jossa minä olin luokkani ainoa tyttö 5 pojan kanssa, vuotta ylemmällä luokalla oli 5 tyttöä ja alemmalla 6 tyttöä ja yhden vuoden 1 poika. Ekalla luokalla olin pääosin vain yksikseni, pojilla oli omat leikit välitunnilla ja vuotta vanhemmat tytöt leikkivät vain keskenään.
Näistä vuotta vanhemmista 1 oli mun kaveri koulun ulkopuolella, oli ollut jo useamman vuoden ennen koulua, mutta ei koulussa. Sitten kun menin tokalle niin nämä nuoremmat olivat mun kavereita ja etenkin toinen vuosi meni hyvin.
kolmannesta luokasta en paljon muista, mutta neljännellä jouduin muutaman oman luokan pojan silmätikuksi, kun alkoi muotoja olemaan.

Sitten me muutettiin ja vaihdoin koulua ja seuraavat 2 vuotta menikin ihan hyvin, mitä nyt meitä oli 3 tyttöä samalla luokalla ja tulin siis tavallaan kolmanneksi pyöräksi, mutta silti mitään kiusaamista ei ollut.

Seitsemännellä olin sitten yhden pojan silmätikku, enkä tosiaankaan tiedä miksi, tosin se oli aika vähäistä ja mulla oli jo valmiiksi aika huono itsetunto ja oikeastaan yläasteesta eteenpäin olinkin aikalailla nobody, jota kukaan ei oikein huomannut.

Ehkä tuo selittää miksi minä olen niin huono solmimaan kaverisuhteita, kun jotenkin aina varon ja pidän suojakuoren päällä

 

Ai tuossa vähän puuttui vaihtoehtoja. Minä olin normaali suosittu, en kiusaaja tai kiusattu, enkä nobody.

 

huomaamaton nobody

 

kiusattu ja rankasti

 

Mä olin sellanen hissukka. Jäin auttamattomasti isoveljen varjoon jota pidettiin tosi coolina.Isoveli kun valmisti kiljua yms muuta juotavaa jota ikätoverit ostivat kun eivät muuta saaneet..Näin siis ainakin yläasteella, lukiossa olin ulkupuolinen koska olin muuttanyt juuri uuteen kaupunkiin.

 

Joo siihen olisi pitänyt laittaa vielä vai joku muu?
Mulla tuo kiusaaminen on ollut henkistä ja aika huomaamatonta, ei siis ole mitenkään haukuttu, eikä fyysisesti käyty käsiksi vaan ala-asteella sitä, että minua ei otettu leikkeihin mukaan tai sitten minut aina jätettiin viimeiseksi jos valittiin joukkueita jne.

 

En mitään noista.
Muutimme usein, mutta aina uudestakin paikasta tuntui suhteellisen pian löytyvän kaltaisiani hörhöjä, joiden kanssa viihdyin. Joitain heistä jäi elinikäisiksi ystäviksi.
Olin kirjoittaja, esiityjä, puhuja -tyyppi. Koulu oli sosiaalisia suhteita varten. Varsinainen oppimisen sen sijaan tein itse omalla ajallani.

 

Mä olin omalaatuinen pidetty hörhö

 

Ensin olin pari vuotta kiusattu, sitten kun uskaltauduin puolustautumaan (ihan fyysisesti tyttönä poikia vastaan), musta tuli kiusattujen puolustaja. En koskaan hyväksy epäoikeudenmukaisuutta ja saatan kauppajonossa nostaa metelin jos joku etuilee ja usein menen tappeluihinkin väliin (uhkarohkeaa on, tiedän, mutta oon saanut tappeluja lopetettua menemällä väliin).

 

Sellainen ns. tavis, jolla oli paljon kavereita.

 

Tavis olin. Noista sun vaihtoehdoista jos pitää valita niin nobody.

 

Minä olen ollut vähän kaikkea. En tosin sellainen öykkärikiusaaja, mutta sellainen passiivinen ulkopuolelle jättäjä. Ala-asteella olin jossain vaiheessa aika suosittukin, mutta sitten yhtäkkiä kaikki parhaat kaverit kääntyivät minua vastaan. Kun siitä selvisin, olen ollut sellainen kaikkien kaveri ja saanut kavereita helposti. Tosin nyt kouluvuosien jälkeen olen taas yksinäinen ja jollain tavalla syrjitty.

 

olin aina sellanen kaikkien kaveri, pidetty joka piirissä. Elin omien arvojeni mukaan, en lähtenyt koskaan pahoihin juttuihin mukaan ja sanoin sen kyllä hyvinkin ääneen ja kai suoraselkäisyyteni vuoksi minusta pidettiin. En kiusannut ketään, mutten myöskään koskaan jäänyt jalkoihin siksi, että puolustin kiusattuja. Mulla oli tosi laaja kaveripiiri... paras kaverini oli koulun kiusatuin, mutta samalla kavereihini kuului ns. koviksia jotka aiheutti toisille pahaa mieltä. Eli mikä olin? Kaverityyppi?...

 

Olin aika suosittu. Olin luokan hauskuuttaja, välillä jopa liikaakin tuli pelleiltyä tunneilla. Yläasteella pistin plörinäksi aineissa joissa opettajan kanssa ei sukset mennyt samaan suuntaan. Se harmittaa vieläkin. Pari kertaa mua yritettiin kiusata peruskouluaikanani mutta mä olin niin sanavalmis että nolasin kiusaajani mennen tullen. Se oli isäni opetuksia; jos joku kiusaa niin lyö sille sanoilla luu kurkkuun ja nolaa se. Ja se auttoi!

 

Sellainen ns. tavis, jolla oli paljon kavereita.

Näin mullakin. Oli paljon kavereita, mutta vain muutama tosi hyvä ystävä. Tulin helposti kaikkien kanssa toimeen. Yläasteella notkuin seiskaluokan pahisten kanssa, mutta silloinkin olin sieltä kilteimmästä päästä. Kavereista huolimatta mä olen tekemisissä oikeastaan enää yhden koulukaverin kanssa. Facebookissa nyt on puoli luokkaa kavereina ja toki tulisin kaikkien kanssa edelleen juttuun, mutta yhteydenpito on jäänyt.

 

Olin aika suosittu. Olin luokan hauskuuttaja, välillä jopa liikaakin tuli pelleiltyä tunneilla. Yläasteella pistin plörinäksi aineissa joissa opettajan kanssa ei sukset mennyt samaan suuntaan. Se harmittaa vieläkin. Pari kertaa mua yritettiin kiusata peruskouluaikanani mutta mä olin niin sanavalmis että nolasin kiusaajani mennen tullen. Se oli isäni opetuksia; jos joku kiusaa niin lyö sille sanoilla luu kurkkuun ja nolaa se. Ja se auttoi!

Minäkin olin muuten sellainen opettajien kiusankappale ja näsäviisas vitsiniekka. Varsinkin yläasteella. Parille opettajalle viisastelin ja heitin kiperiä kysymyksiä, yleensä ihan vain siksi, että luokkakavereiden mielestä oli hauskaa, kun sai jujutettua opettajan huomion jonnekin muuhun kuin siihen oppiaineeseen. Jos oli joku juttu, mikä luokkakavereita otti päähän, niin he delegoivat sen minulle ja minä otin sen puheeksi opettajan kanssa. Kerran väittelin opettajan kanssa niin, että ääniäkin korotettiin ja lopuksi opettaja pyysi minulta anteeksi.

 

luokan hikipinko, vaikkei tarvinnut pingottaa

 

Mä olin kiusattu koko kouluajan. Välitunnit meni parilla ensimmäisellä luokalla pyrkien porukkaan mutta en siihen koskaan päässyt. Loppuvuodet ala-asteella sitten menikin yrittäen vältellä muita (ei kovin helppoa suhteellisen suljetulla koulunpihalla).

Yläasteella sama jatkui. Tosin osa välitunneista meni välillä kenkien etsimiseen, kun niitä piilotettiin kaappien päälle, vessoihin ym.

Lukiossa en enää yrittänyt kovasti muita vältellä, vaan annoin porukan pulista. Tyylillä "toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos". Kyllähän ne sanat aina ikäviltä tuntuivat mutta tuossa vaiheessa niihin oli jo kovin tottunut.

 

kiusattu ja nobody..

 

olin luokat 1-5 runsaasti kiusattu nobody, 6-7 säännöllisesti kiusattu kummajainen ja 8-9 agressiivinen ja pahantahtoinen ongelmatapaus jota ei enää kiusattu koska kävin päälle tai myöhemmin tuhosin tai varastin kiusaaja omaisuutta, toisinaan muidenkin.

 

Ekaluokka meni ok, sit alotti pojat haukkumisen, hakkaamisen ja huutelun sekä välttelemisen. Hakkaamisen lopettivat seiskalla (kun ottivat kohteekseen mun ex-aviomiehen) mut itsetunto palaili/tuli vasta yli 23v. Paljon sai töitä tehdä. =(

 

Minäkin olin muuten sellainen opettajien kiusankappale ja näsäviisas vitsiniekka. Varsinkin yläasteella. Parille opettajalle viisastelin ja heitin kiperiä kysymyksiä, yleensä ihan vain siksi, että luokkakavereiden mielestä oli hauskaa, kun sai jujutettua opettajan huomion jonnekin muuhun kuin siihen oppiaineeseen. Jos oli joku juttu, mikä luokkakavereita otti päähän, niin he delegoivat sen minulle ja minä otin sen puheeksi opettajan kanssa. Kerran väittelin opettajan kanssa niin, että ääniäkin korotettiin ja lopuksi opettaja pyysi minulta anteeksi.

Kuulostaa just minulta. Kyllä on ollut erikoisia keskusteluja opettajien kanssa. Ja kyllä mua niin harmittaa kun olin tietyissä aineissa ihan alisuorittaja. Omille lapsilleni kyllä yritän opettaa että kävisivät koulunsa hyvin. Mutta sitten kun aineessa oli hyvä ja mielenkiintoinen opettaja, olin ihan kympin oppilas. Esim äikkä oli mulla 4.luokasta eteenpäin aina 10. Mun aineet oli aina kauheen suosittuja ja luokkakaverit kuunteli aina innoissaan kun minä tai ope luki mun kirjoittamia tarinoita. Toimittajan työ olikin mun haaveena mutta haaveeksi se sitten jäi

 

en mikään noista, lähinnä tavis joka tuli enemmän tai vähemmän toimeen kaikkien kanssa , mutta mulla oli tapana hakeutua vähemmän suosittujen ja/tai kiusattujen seuraan

 

Kuulostaa just minulta. Kyllä on ollut erikoisia keskusteluja opettajien kanssa. Ja kyllä mua niin harmittaa kun olin tietyissä aineissa ihan alisuorittaja. Omille lapsilleni kyllä yritän opettaa että kävisivät koulunsa hyvin. Mutta sitten kun aineessa oli hyvä ja mielenkiintoinen opettaja, olin ihan kympin oppilas. Esim äikkä oli mulla 4.luokasta eteenpäin aina 10. Mun aineet oli aina kauheen suosittuja ja luokkakaverit kuunteli aina innoissaan kun minä tai ope luki mun kirjoittamia tarinoita. Toimittajan työ olikin mun haaveena mutta haaveeksi se sitten jäi

Meillä oli vielä sellainen erityispiirre, että yläasteella olin musiikkiluokalla, jonne jotenkin valikoituivat kiltit tytöt (ja vain yksi poika), joten siinä mittakaavassa olin luokan "pahis". Meidän luokkaa lellittiin monessa suhteessa. Mutta toisaalta opettajat eivät olleen minuun niin hermona koska pitivät minua lähtökohtaisesti myös tällaisena kilttinä tyttönä.

 

Meillä oli vielä sellainen erityispiirre, että yläasteella olin musiikkiluokalla, jonne jotenkin valikoituivat kiltit tytöt (ja vain yksi poika), joten siinä mittakaavassa olin luokan "pahis". Meidän luokkaa lellittiin monessa suhteessa. Mutta toisaalta opettajat eivät olleen minuun niin hermona koska pitivät minua lähtökohtaisesti myös tällaisena kilttinä tyttönä.

Mäkään en ollut koskaan mikään pahis vaikka joillekin inhokkiopettajlle aiheutin varmasti harmaita hiuksia. Koskaan en ole kiusannut ketään enkä tehnyt ilkivaltaa yms. tyhmää koulussa. Lähinnä kohdistin vain muutamaan opettajaan sen turhautumiseni heidän tunneillaan. Mutta he olivatkin todella vanhanaikaisia tanttoja opetusmetodeineen, rennompien opettajien tunneilla olin aina innokas ja hyvä.