Mikä on noin yleisesti ihmisten suhtautuminen etä-äiteihin?

Onko se enää nykypäivänä niin omituista ja pidetäänkö heitä "huonoina vanhempina"? Kyselen, koska itsellä taitaa olla tuo edessä. Tällä hetkellä viikko-viikkohuoltajuus isän kanssa, mutta jotenkin tunnen, että olisi parempi lasten kannalta jos olisi yksi oikea koti. Isä ei suostu alkamaan etävanhemmaksi joten ajattelin sitten tehdä niin päin, että itse olen etävanhempi.

 

suhtautumiseni on ihan kunnioittava, ei missään tapauksessa tuomitseva.

Valitettavasti, mistä sitten johtuukaan (ikävästä?), jotkut pyrkivät korostamaan sitä yksinolemisen ihanuutta vähän liikaakin ja silloin tietysti tulee mieleen muutamakin seikka mikä kirahtaa korvaan... mutta nämä tietysti yksittäisiä tapauksia.

 

Tuo teidän tilanne kuulostaa hieman "Salomonin tuomiolta". Jos joku ei tiedä sitä, niin siinä Salomon ratkaisi oikean äidin, kahden naisen riidellessä vauvasta. Salomon saanoi tuomioksi, että halkaistaan vauva kahtia ja kumpikin saa puolikkaan. Silloin tarinan oikea äiti (eli se joka todella rakasti vauvaa), luopui vaateistaan jotta vauva säilyisi hengissä.

No joka tapauksessa lapsen etu pitäisi olla joka asiassa ensimmäisenä, mutta usein loppupelissä mennään puhtaasti vanhempien etujen mukaan. KUmpikin vanhempi HALUAA lapsen, viis siitä mikä lapselle olisi parasta. Itse uskon, että lapselle olisi parasta olla vain yksi koti (sanoivat muut sitten mitä sanovat), tällöin toisen vanhemman tulee oman etunsa unohtaen "uhrautua". Sanoisin, että se vanhempi jopa rakastaa enemmän lapsiaan kun itseään.

 

En moralisoi mitenkään, mutta en pystyisi itse moiseen. En kestäisi eroa lapsista. Pitäisi olla todella kovat syyt, esim olisi alkoholisti, väkivaltainen tai sairas. Minua ihmetyttää tuo ratkaisu aina, yleisestä mielipiteestä en tiedä. Myös jos lapset tekisivät itse ehdotuksen että asuvat isän luona, suostuisin. Mutta surisisin, surisin kovasti.

 

[QUOTE="vieras";27217631]Tuo teidän tilanne kuulostaa hieman "Salomonin tuomiolta". Jos joku ei tiedä sitä, niin siinä Salomon ratkaisi oikean äidin, kahden naisen riidellessä vauvasta. Salomon saanoi tuomioksi, että halkaistaan vauva kahtia ja kumpikin saa puolikkaan. Silloin tarinan oikea äiti (eli se joka todella rakasti vauvaa), luopui vaateistaan jotta vauva säilyisi hengissä.

No joka tapauksessa lapsen etu pitäisi olla joka asiassa ensimmäisenä, mutta usein loppupelissä mennään puhtaasti vanhempien etujen mukaan. KUmpikin vanhempi HALUAA lapsen, viis siitä mikä lapselle olisi parasta. Itse uskon, että lapselle olisi parasta olla vain yksi koti (sanoivat muut sitten mitä sanovat), tällöin toisen vanhemman tulee oman etunsa unohtaen "uhrautua". Sanoisin, että se vanhempi jopa rakastaa enemmän lapsiaan kun itseään. [/QUOTE]

Elit isät lähes aina rakastavat lapsia enemmän kuin äidit koska lapset yleensä jäävät äidille?

Vai onko tämäkin tätä kaksinaismoralismia jossa mies on aina syyllinen?

Mene itseesi ja mieti asiaa hetken ennen kuin vastaat.

 

Aika negatiivinen kuva tulee äidistä joka sanoo olevansa etä-äiti. Sitä pohtii onko hän alkkis/narkkari, mielenterveysongelmainen, työura tai uusi mies menee lasten edelle. Tuntuu uskomattomalle miten joku äiti voi "luopua" lapsesta.

Sorry mutta näin minä ajattelen.

 

En moralisoi mitenkään, mutta en pystyisi itse moiseen. En kestäisi eroa lapsista. Pitäisi olla todella kovat syyt, esim olisi alkoholisti, väkivaltainen tai sairas. Minua ihmetyttää tuo ratkaisu aina, yleisestä mielipiteestä en tiedä. Myös jos lapset tekisivät itse ehdotuksen että asuvat isän luona, suostuisin. Mutta surisisin, surisin kovasti.

Yleisesti ystäväni ovat olleet sitä mieltä, että OTAT vaan lapset ja alat tappelemaan vaikka oikeudessa heidän puolestaan mutta ketä se sitten auttaa? Ei varmasti ainakaan lapsia. Meillä menee säännöt yms. ihan ristiin molempien kotona ja sekin vaikeuttaa tätä vuorottelua. En oikein enää tiedä mitä tehdä tämän tilanteen kanssa. Jotenkin mikään vaihtoehto ei tunnu oikealta.

 

[QUOTE="vieras";27217695]Aika negatiivinen kuva tulee äidistä joka sanoo olevansa etä-äiti. Sitä pohtii onko hän alkkis/narkkari, mielenterveysongelmainen, työura tai uusi mies menee lasten edelle. Tuntuu uskomattomalle miten joku äiti voi "luopua" lapsesta.

Sorry mutta näin minä ajattelen.[/QUOTE]

Siis tarkoitin tuolla etä-äidillä sitä, että pitäisin joka toinen viikonloppu ja esim. talvi-, hiihto- yms lomien aikana pidempiä pätkiä.

 

Elit isät lähes aina rakastavat lapsia enemmän kuin äidit koska lapset yleensä jäävät äidille?

Vai onko tämäkin tätä kaksinaismoralismia jossa mies on aina syyllinen?

Mene itseesi ja mieti asiaa hetken ennen kuin vastaat.

No tässäpä vastaus:

Vastaukseni koski aloittajan tilannetta. Siinä kummatkin vanhemmat haluavat lapset ja kumpikin vanhempi pystyy tarjoamaan heille HYVÄN kodin. Lapsien etu on kuitenkin, että heillä on yksi koti. Ja kyllä, siinä tapauksessa PUHTAASTI lasten etua ajatteleva vanhempi on mielestäni parempi vanhempi.

Kyse ei ole kaksinaismoralismista (miten ihmeessä sait tämänkin liitettyä tähän...?). Tiedän useammankin miehen, jotka ovat juuri siitä suuresta rakkaudestaan lapsiaan kohtaan antanut naiselle periksi, ettei lapset joutuisi keskelle huoltajuuskiistaa. Yksikin tapaus oli sellainen, että isä jätti vielä perheelleen rakentamansa talonkin exälleen, jotta lapset eivät joutuisi eron lisäksi vieä muuttamaan pois talosta, joka oli heidän koti. Kun isä oli talosta pois muuttanut, toi nainen uuden parisuhteensa samantien lasten kotiin (ero oli johtunut tästä). Olipa tuo äiti vielä ehdottanut lastensa isälle, että tämän pitäisi muuttaa toiseen kaupunkiin, kun isä oli ostanut uuden asunnon läheltä lapsia. Tässä tapauksessa minulla oli kyllä hyvin selvä käsitys siitä, kumpi vanhemmista ajatteli lapsia ja kumpi itseään...

 

Onko se enää nykypäivänä niin omituista ja pidetäänkö heitä "huonoina vanhempina"? Kyselen, koska itsellä taitaa olla tuo edessä. Tällä hetkellä viikko-viikkohuoltajuus isän kanssa, mutta jotenkin tunnen, että olisi parempi lasten kannalta jos olisi yksi oikea koti. Isä ei suostu alkamaan etävanhemmaksi joten ajattelin sitten tehdä niin päin, että itse olen etävanhempi.

Kumman luokse lapset on merkattu asumaan tällä hetkellä pääsääntöisesti? Eikös yhteishuoltajuuslapsellakin (vaikkakin asuisi viikko-viikko systeemillä molempien vanhempien kanssa) ole ansisijainen koti ja sitten se toinen. Eli yksi lähivanhempi ja yksi etävanhempi.

 

No muutamassa vastauksessa tuleekin hyvin ilmi tuo asenne etä-äitiyteen . Itse olen ollut 8v "etänä" käytännössä siis lapset asuu viikko viikko, mutta ovat kirjoilla isän luona eli virallisesti olen etä. J kyllä on monta kertaa saanut kuulla aika ikäviä kommentteja . Eihän tuota kukaan 'normiäiti' halua hyväksyä tai ymmärtää
Olen ihan normaali työssäkäyvä, ei. Alko tai mt ongelmia. Uuden mieheni kanssa yhteisiä lapsia.

 

Ensin tutustun ihmiseen ja sitten olen jotain mieltä.

 

[QUOTE="vieras";27217835]No tässäpä vastaus:

Vastaukseni koski aloittajan tilannetta. Siinä kummatkin vanhemmat haluavat lapset ja kumpikin vanhempi pystyy tarjoamaan heille HYVÄN kodin. Lapsien etu on kuitenkin, että heillä on yksi koti. Ja kyllä, siinä tapauksessa PUHTAASTI lasten etua ajatteleva vanhempi on mielestäni parempi vanhempi.

Kyse ei ole kaksinaismoralismista (miten ihmeessä sait tämänkin liitettyä tähän...?). Tiedän useammankin miehen, jotka ovat juuri siitä suuresta rakkaudestaan lapsiaan kohtaan antanut naiselle periksi, ettei lapset joutuisi keskelle huoltajuuskiistaa. Yksikin tapaus oli sellainen, että isä jätti vielä perheelleen rakentamansa talonkin exälleen, jotta lapset eivät joutuisi eron lisäksi vieä muuttamaan pois talosta, joka oli heidän koti. Kun isä oli talosta pois muuttanut, toi nainen uuden parisuhteensa samantien lasten kotiin (ero oli johtunut tästä). Olipa tuo äiti vielä ehdottanut lastensa isälle, että tämän pitäisi muuttaa toiseen kaupunkiin, kun isä oli ostanut uuden asunnon läheltä lapsia. Tässä tapauksessa minulla oli kyllä hyvin selvä käsitys siitä, kumpi vanhemmista ajatteli lapsia ja kumpi itseään...[/QUOTE]


Oma vastaukseni oli myös hieman kärjistetty ja ehkä vähän yleistävä. Kaksinaismoralismilla tarkoitin sellaista kun monasti näkee naisten vaativan miehiltään asioita mitä eivät kuitenkaan itse suostu tekemään. Jos joutuvat, laitetaan tämä usein miehen syyksi. Asiaa en nyt enempää raota, olen vain tällaista ympärilläni huomannut. TIetty toimiihan se toisinkin päin. Lasten kohdalla iskä vaan tuntuu olevan niin kovin heikoilla. Ex tuomitsee, anoppi tuomitsee, suku tuomitsee ja yhteiskuntakin pitää äitiä automaattosesti tärkeämpänä vaikkei näin aina ole kuten esimerkissäsi osoitit.

 

Elit isät lähes aina rakastavat lapsia enemmän kuin äidit koska lapset yleensä jäävät äidille?

Vai onko tämäkin tätä kaksinaismoralismia jossa mies on aina syyllinen?

Mene itseesi ja mieti asiaa hetken ennen kuin vastaat.

Tässä jos missä kaksinaismoralismi kukoistaa. Miksi ajatus siitä, että isät voivat rakastaa lapsiaan enemmän kun äidit, on sinulle niin kauhistuttava?

 

Yleisesti ystäväni ovat olleet sitä mieltä, että OTAT vaan lapset ja alat tappelemaan vaikka oikeudessa heidän puolestaan mutta ketä se sitten auttaa? Ei varmasti ainakaan lapsia. Meillä menee säännöt yms. ihan ristiin molempien kotona ja sekin vaikeuttaa tätä vuorottelua. En oikein enää tiedä mitä tehdä tämän tilanteen kanssa. Jotenkin mikään vaihtoehto ei tunnu oikealta.

Jäin miettimään tätä, että säännöt menevät ristiin isän ja äidin luona. Ovatko isän säännöt sellaiset, että voisit ne kuitenkin allekirjoittaa siinä määrin, että todella antaisit lapset pääosin asumaan isän luokse? Jos ovat, niin voisitko kenties omassa kodissa muokata omia sääntöjäsi saman suuntaan kuin isällä ja näin olleen vko-vko systeemikin toimisi paremmin? Jos taas säännöt isällä ovat ihan kummallisia, niin kuinka voisit sitten antaa lastesti asua noilla säännöillä suurimman osan aikaa?

 

Tässä jos missä kaksinaismoralismi kukoistaa. Miksi ajatus siitä, että isät voivat rakastaa lapsiaan enemmän kun äidit, on sinulle niin kauhistuttava?

Sulta meni vissiin ohi kovaa ja korkealta?

 

Sulta meni vissiin ohi kovaa ja korkealta?

Ai MINULTA vai...???

Huomasitko viestiä jossa todettiin viestin johon vastasin olleen kärjistämistä? Aivan samoin kun minun viestini oli kärjistämistä + sarkasmia.

 

Ai MINULTA vai...???

Huomasitko viestiä jossa todettiin viestin johon vastasin olleen kärjistämistä? Aivan samoin kun minun viestini oli kärjistämistä + sarkasmia.

No enpä kyllä nähnyt kirjaintakaan sarkasmia tekstissäsi. TIedätkö mitä se tarkoittaa?

Tuollaiset kapeakatseiset ihmiset tekevät maailmasta mukavan paikan elää.

 

ei ole mitään ennakkoasennetta. Jos me jostain syystä erottais, niin musta tulis varmaan etä-äiti. Itsellä vuorotyö ja lapset sais jatkaa tutussa päiväkodissa ja säännöllisessä elämänrytmissä päivätyötä tekevän isänsä kanssa. Se olis mulle ihan kauheeta, mutta vielä kauheampaa olis repiä ne heittopusseiksi tähän epäsäännölliseen 3-vuorotyöhön.

 

Onko se enää nykypäivänä niin omituista ja pidetäänkö heitä "huonoina vanhempina"? Kyselen, koska itsellä taitaa olla tuo edessä. Tällä hetkellä viikko-viikkohuoltajuus isän kanssa, mutta jotenkin tunnen, että olisi parempi lasten kannalta jos olisi yksi oikea koti. Isä ei suostu alkamaan etävanhemmaksi joten ajattelin sitten tehdä niin päin, että itse olen etävanhempi.

Kunnioitan suuresti vilpittömästi parhaansa yrittäneitä äitejä. Ei ole yhtään huono asia jos lapsi muuttaa isänsä luo, jos näin on parempi, ja ei varmasti ole äidille helppo päätös!

How ever....en missään tapauksessa antaisi lapsen muuttaa isälleen vain sen takia että isä ei suostu etävanhemmaksi, vaan tässäkin tapauksessa mietittäisiin kumpi on parempi paikka lapselle asua.

 

Tunnen useammankin, joka on jäänyt etä-äitiksi joko kaikille yhteisistä lapsistaan tai osalle niistä ja kaikkiin niihin on ollut normaalit syynsä, joten miten muuten niihin äiteihin olisi voinut suhtautuakaan kuin lähiäiteihinkään.

 

"Isä ei suostu alkamaan etävanhemmaksi"... jassoo, kuulostaapa taas kypsältä aikuiselta. Jos sinun luona olisi lasten koti, niin siihenhän sen ois vähän pakko suostua. Vai uhkaileeko sua sillä, ettei tapaisi lapsiaan enää ollenkaan? Ainahan miehet osaa sen taidon (uhkailun).
Kyllä minä sinuna ottaisin lapset.


Etä-äitejä vastaan ei silti mitään ole, työkaverini on etä-äiti.

 

En minäkään kestäisi eroa lapsista. En osaa sanoa lapsen näkökulmasta miltä tuntuu asua viikko äidillä ja viikko isällä. Joillakin tuntuu olevan toimiva systeemi asuvat lähellä toisiaan, lapsi käy koulua lähellä jne.
Mutta teet niin kuin koet lapsellesi parhaaksi. Lapsihan voi tietty ottaa tämän niin ettet halua häntä ja jäädä sitten sinulle etäisemmäks. En tiedä, mutta tämmöinen tuli mieleen.

 

Äkkiseltään laskettuna mun lähiiirissä on neljä etä-äitiä, tosin kaikki ovat myös kahdelle tai useammalle lapselle lähi-äitejä.. Ihan normaalina pidän sitä että lapset voi myös asua isällä, tai osa lapsista toisella ja osa toisella..

Ihan mikä on se kenenkin perheen paras ratkaisu kaikkien (ja eritoten lasten) kannalta.

 

"Isä ei suostu alkamaan etävanhemmaksi"... jassoo, kuulostaapa taas kypsältä aikuiselta. Jos sinun luona olisi lasten koti, niin siihenhän sen ois vähän pakko suostua. Vai uhkaileeko sua sillä, ettei tapaisi lapsiaan enää ollenkaan? Ainahan miehet osaa sen taidon (uhkailun).
Kyllä minä sinuna ottaisin lapset.


Etä-äitejä vastaan ei silti mitään ole, työkaverini on etä-äiti.

Alunperin oli uhkauksena, että viikko-viikko tai ei ollenkaan tapaamista. Tämä elareiden takia. Nyt ei vaan suostu enää muuhun kuin viikko-viikko tai siihen, että asuvat hänen luonaan. Ja siinäkin tapauksessa minä olisin huono, lapseni hylkäävä äiti. Asun tällä hetkellä asunnossa jota minulla ei ole kunnolla varaa maksaa mutta en voi muuttaa muualle lasten koulun ja tarhan takia. Olen siis täysin pattitilanteessa.