Meillä on hieman kiperä tilanne. Meillä käy aviomieheni 8 vuotias tytär joka toinen viikonloppu, ja koulujen loma-aikoina. Tyttärellä on kotona äärettömän suojelevainen äiti, joka pelottelee lasta muun muassa hulluilla miehillä jne. Tyttö ei saa juurikaan leikkiä ulkona yksin, tai lähteä kaverin luokse toiselle pihalle. Hän ei saa laskea mäkeä, jos se on korkea, ei kiivetä puuhun, telineisiin, pyöräillä muualla kun vanhemman vieressä jne. Tyttö on luonnollisesti arka, ja pelkää monia tavallisia tilanteita, mm. uimaan menoa, luistelua, tuntemattomia ihmisiä jne. Olemme totuttaneet häntä moniin asioihin, ja pikkuhiljaa tyttö onkin hiema rohkaistunut. Kuitenkin eräänä viikonloppuna selvisi, että tytön äiti suuttuu aina tytölle, kun tämä kertoo meillä tekemistään asioista, ja joutuu muutenkin puolustelemaan, miksi esimerkiksi on ollut ulkona ilman vanhempaa. Mieheni ja tytön äiti eivät ole minkäänlaisissa väleissä, äiti on yrittänyt koko 8 vuotta estää tapaamisia, ties millä verukkeilla. Tytön vanhemmat eivät siis pysty sopimaan keskenään tavoista jolla lasta kasvatetaan.
Mietimmekin nyt, onko oikein, että annamme tytön pikkuhiljaa opetella asioita, joita hän tulevaisuudessa tarvitsee? Vaikka hän joutuukin kotona asiasta ristituleen..kertokaa mielipiteenne, kuinka tällaisissa tilanteissa voi toimia?
Mietimmekin nyt, onko oikein, että annamme tytön pikkuhiljaa opetella asioita, joita hän tulevaisuudessa tarvitsee? Vaikka hän joutuukin kotona asiasta ristituleen..kertokaa mielipiteenne, kuinka tällaisissa tilanteissa voi toimia?