Mikä on pahinta mitä lapsesi sanonut vihaisena?

Siinä se kysymys tulikin.

 

5-vuotias; en enää rakasta sinua. No en sitä kyllä vin tosissani ottanut

Nyt jo aikuinen lapsi; kusipää. Ja silloin todella taisi sitä tarkoittaa.

 

"sää ja sun tyhmät ideasi" huusi tänään tyttö 8v

Sanoo ne välillä tyhmäksi, mutta aika harvoin, ei meillä yleensä sellaista kieltä käytetä.

 

3v. : tyhmä äiti! mene pois!
15v. : katsoo ylimielisesti,tuhahtaa.

 

Poika 3v: "Äiti, oot ihan viilipytty". Jostain syystä luulee, että viilipytty on haukkumasana ja aina suuttuessaan karjuu tuota.

 

Kenkäostoksilla oltiin, ja mikään ei 12v kelvannut. Viimeistä paria kun kiikutin katsottavaksi, karjaisi tytär: "Voi Jeesuksen p...e, noita paskoja en ota ainakaan!"

Joo, kaupasta lähdettiin ja välittömästi - ilman kenkiä...

 

Ensimmäisenä tulee mieleen kaveri jonka 15-vuotias tyttö karjaisi äidilleen "Painu vittuun, vitun huora" kun äiti sai tytön kiinni tupakanpoltosta ja ratsasi laukun väkisin takavarikoiden tupakat.

Olin aika järkyttynyt kun kaveri kertoi, ei tuollaista omalle äidilleen koskaan saisi sanoa vaikka kuinka murrosikäsuututtaisi :/

Oma 3-vee lähinnä saattaa kiljua että "tyhmä äiti!" onpa joskus hihkaissut "Puupää!" isälleen.

 

[QUOTE="Orkidea";25033301]Ensimmäisenä tulee mieleen kaveri jonka 15-vuotias tyttö karjaisi äidilleen "Painu vittuun, vitun huora" kun äiti sai tytön kiinni tupakanpoltosta ja ratsasi laukun väkisin takavarikoiden tupakat.

Olin aika järkyttynyt kun kaveri kertoi, ei tuollaista omalle äidilleen koskaan saisi sanoa vaikka kuinka murrosikäsuututtaisi :/

Oma 3-vee lähinnä saattaa kiljua että "tyhmä äiti!" onpa joskus hihkaissut "Puupää!" isälleen.[/QUOTE]

murkkuikäinen saattaa sanoa tosi kamaliakin asioita, niitä kuitenkaan oikeasti tarkoittamatta.. vaikka siis olisi tosi hyvin kasvatettu yms.

 

3-vuotias irtisanoi mun äitiyteni sanomalla: Sä et oo enää mun äiti. Kyllä riipaisi. Käytti sitä sitten parin kuukauden ajan aina, kun sai uhmakohtauksen, mutta nyt on tämä lause unohtunut. En käsitä mistä hän tuon keksi.

 

2v on sanonut, että äiti on tuhma ja 9v on sanonut elämänsä olevan ihan hirveää.

 

8v sanoo mielummin tappavansa itsensä kuin asuvansa kotona... Joo, hänellä on tunteiden säätelyn kanssa ongelmaa, ihan neurologin toteamana. Inhottaa silti

 

Tytär (tuolloin 8v) avioeron jälkeen: mä haluan kuolla.
Se riipaisi äidin sydäntä ja syvältä..mitään niin pahaa eivät voisi minulle sanoa että tuntuisi yhtä kamalalta.

 

"Mä en enää rakasta sua"
"Mä haluan ettei mua enää ole"
"Mä perun sun työpäivän"
Nämä on näitä mitä lapset yleensä tuppaavat meillä vihaisina huutelemaan.Nopeasti kyllä tulevat toteamaan,etteivät tarkoittaneet sanomiaan.Niin ja lapset iältään 4-6-vuotiaat.En ota kyllä kovin henkilökohtaisesti näitä kun tiedän,etteivät tarkoita..

 

Mun teini on yhden kerran (noin vuosi sitten) ollessaan 15 v, kamalan riidan tuoksinassa sanonut mulle "Haista vittu!" Keskusteltiin sitten riidan jälkeen, ja katui ihan kamalasti. Ei ole ikinä sen jälkeen tai sitä ennen nimitellyt, haistatellut tai kiroillut mulle. Paitsi joskus uhmiksena sanoi tyhmäksi.

 

"Miksi minun pitää edes elää?" "Kaikille olisi parempi, jos minua ei olisi!"

 

5vee sano viimeks tänään: "sää saat äiti muuttaa täältä!! Ja kauas!!"

 

Minusta ei tule isona yhtään mitään,mä en osaa mitään.Musta tulee vaan pelkkä äiti.

 

5-v. "Mä muutan sit mummalle ja paapalle..." Tyhmä äiti jutut on ihan tavallisia, mut kotoo pois muutto jo vähän riipi äiskän sydäntä.

 

Et oo minun kaveri, en tykkää sinusta, mene pois - tän pahempaa meillä ei ole lauottu. Lapsia 4, iät 1-10

 

Jos lapsi kerran mainitsee jotain kuolemisesta ( ja jos rauhoittuessaan sanoo ettei tarkoittanut,kun asiasta puhutaan) niin pitäiskö heti varata aikaa johonkin tai jotain? Jos muuten ei sellaisia puhu tai ajattele ja on iloinen jne. Kun tiedän että jos toistuvasti on itsetuhoisia puheita niin pitää ottaa asia vakavasti! Mutta siis jos kyse on kerrasta ja suuttumisesta??

 

[QUOTE="mami";25033897]Jos lapsi kerran mainitsee jotain kuolemisesta ( ja jos rauhoittuessaan sanoo ettei tarkoittanut,kun asiasta puhutaan) niin pitäiskö heti varata aikaa johonkin tai jotain? Jos muuten ei sellaisia puhu tai ajattele ja on iloinen jne. Kun tiedän että jos toistuvasti on itsetuhoisia puheita niin pitää ottaa asia vakavasti! Mutta siis jos kyse on kerrasta ja suuttumisesta??[/QUOTE]

Minulle jäi se käsitys, että kerrasta ei tarvi tehdä mitään. Piti ihan ottaa yhteyttä perheneuvolaan noitten lapsen puheitten takia...

 

6-vuotias tyttö:
"sä et oo mikään äiti, miks halusit lapsia kun oot tollanen"

 

Eli samoja juttuja tulee muiden lasten suusta,eikä vaan meidän

 

Eli samoja juttuja tulee muidenkin lasten suusta,eikä vaan meidän

 

Meillä lapsi on sanonut että haluaa kuolla (5 v) Olin järkyttynyt, mutta myöhemmin tajusin, että se kaveri jonka olivat tälle kiltille ja aralle lapselle antaneet päiväkodista, hokee koko ajan sitä.
Muuten lapsi on onnellinen ja iloinen. Joskus ottaa mallia kaverin kauheuksista. Kaveri on aikonut leikata saksilla ja lyödä kirveellä päähän.
Olen ollut yhteydessä erityslastentarhanopettajaan, joka pitkin hampain myöntää, että kaveri puhuu kauheita ja tämä vaikutta lapseeni voimakkaasti. Kun on herkkä ja arka.
Muut hoitajat vain tivaavat minulta miksi lapsi on sanonut päiväkodissa esim. ettei hänellä ole kavereita. Tosia asiassa hänellä on paljon kavereita, mutta kun tuo yksi kaveri hokee koko ajan lapselleni että hänellä ja heillä ei ole kavereita, niin lapsi toistaa tuota päiväkodissa. Kotona on sitä mieltä että hänellä on paljon kavereita...