Mikä on pettämistä?

peesaan tätä että "sitä mitä ei puolisolle voi kertoo"

 

onko suutelu pettämistä?

Kysy sitä omalta puolisoltasi? Asia riippuu siitä mitä se teidän suhteessanne merkitsee.

 

Jos pettämisestä käydään oikeasti puhumaan niin mä voin sanoa omalla kohdalla, että sen on oltava henkisellä tasolla niin merkitsevää että teot eivät merkitse enää mitään.

 

Just tuota samaa ajattelin kysyä.. minusta suutelu ja rakastelu on pettämistä. Ei kai nyt innokas keskustelu ole pettämistä... Myös nettiseksi on pettämistä.

Mutta onko nettiseksi konkreettista toimintaa??

Pettäminen voi olla myös henkistä.

Mutta mitä sitten? Henkinen pettäminen ei ole konkreettista...???

 

minusta pettämistä voi tapahtua myös henkisellä tasolla esim. ihastuminen. toki tuo konkreettinen painaa enemmän, mutta tuntuisi kamalalta tietää, että miehellä olisi henkinen yhteys toiseen naiseen, siis sellainen henkinen yhteys kun meillä on.

Mutta ihastumiseen ei mies/nainen voi itse vaikuttaa. Mutta siihen voi, kuinka asian hoitaa. Jos lähtee peliin mukaan ja antaa huuman viedä, niin se on pettämistä. Mutta pelkkä ihastuminen ei mun mielestä ole, jos asian itse ymmärtää eikä halua mitään tästä ihastumisen kohteesta.

 

Mutta mitä sitten? Henkinen pettäminen ei ole konkreettista...???

Konkreettinen pettäminen = paneminen, suutelu yms.?
Ainoata pettämistä?

 

pettäminen on jokaiselle erilaista, jokainen näkee sen eritavalla.

Hienoa naiset! Tätä ajoin takaa :hug: :hug: :hug:

Näistä asioista siis pitää puhua puolison kanssa ja sopia puolison kanssa :heart: :heart:

(Ei, en ole pettänyt, okei, olen haaveillut George Clooneysta...) B)

 

Just tuota samaa ajattelin kysyä.. minusta suutelu ja rakastelu on pettämistä. Ei kai nyt innokas keskustelu ole pettämistä... Myös nettiseksi on pettämistä.

Jaa toi viimeinen. Sitten minä olen tehnyt sitä syntiä. Kivaa on ollut.

 

pettäminen on jokaiselle erilaista, jokainen näkee sen eritavalla.

Hienoa naiset! Tätä ajoin takaa :hug: :hug: :hug:

Näistä asioista siis pitää puhua puolison kanssa ja sopia puolison kanssa :heart: :heart:

(Ei, en ole pettänyt, okei, olen haaveillut George Clooneysta...) B)

Loistavaa päättelyä :saint: Kyllä se tosiaan niin menee että oman puolison kanssa näist on sovittava.

 

rakastuminen on pettämistä,sekstailut sun muut on vaan fyysistä,mutta jos pää ja sydän läpättää jollekkin toiselle ni se on jo isomman luokan pettämistä.......vaikka nyt en o ite pettänytkään,tuumailen vaan!

Eipäs ole, koska rakastumiselle ei voi itse mitään, se on tunne, jota ei voi määrätä!
Teot ovat eri asia.
Mutta jokainen pari määrittelee itse mikä heille on pettämistä. Sitä ei ulkopuoliset voi määrittää.

 

Jep.
Jokaisessa suhteessa on varmasti ne omat "rajat".
Ei voi yleisesti kysyä että onko suuteleminen pettämistä, joillekin se on ja joillekin ei.
Peace&Love :heart: :heart:

 

Mielipiteitähän tässä kysyttiinkin. Mielipiteitä on myös erilaisia.
Minusta pettämistä on
- kaikki fyysinen halaamisesta eteenpäin
- lisäksi ihastumista vakavampi rakastuminen toiseen, vaikka mitään fyysistä ei olisi tapahtunutkaan
- lisäksi puhelin- ja nettiseksi toisen elävän olennon kanssa (ei siis esim. nettipornon katselu)

Tiedän henkilön, jonka mielestä pano, jonka tunnustaa heti kumppanilleen, ei ole uskottomuutta, koska mitään ei ole valehdeltu tai salailtu. Ikävä teko kyllä, mutta ei sano olevansa/olleensa uskoton.

 

kaikki missä on tunteet mukana.

 

Pettämistä on toiseen rakastuminen.. ja kuitenkaan et voi yleensäkään tunteillesi mitään. Jos ihastut ja rakastut muttet toimi sen mukaan millään tavoin nini et riko yhteiskunnan normeja, olet vaan inhimillinen. Suutelu tai yhdyntä, se on vain fyysistä kanssakäymistä, sen voi tehdä tunteittakin.. viettien tyydyttämistä siis. Mikä ero tuossa on masturboimiseen, no se tunne jonka toinen ihminen aiheuttaa. Eli oikeasti tunteille antautuminen on pettämistä, mutta onko sekään. Onko olemassa pettämistä? Yhteiskunnan normit luo meille jotkut rajat, mutta nekin aina muuttuu. Tämänpäivän hyväksytty käyttäytyminen on joskus tulevaisuudessa vanhakantaista kuitenkin!

 

Kaikki mitä ei voi kertoa puolisolle.

eli mun uusimpien kenkien hintakin on puolisoni pettämistä.. ikuna maailmassa en viitsi avata keskustelua aiheesta, rakas mä tuhlasin taas parisataa euroa kenkäkauppaan..

 

Kaikki mitä ei voi kertoa puolisolle.

eli mun uusimpien kenkien hintakin on puolisoni pettämistä.. ikuna maailmassa en viitsi avata keskustelua aiheesta, rakas mä tuhlasin taas parisataa euroa kenkäkauppaan..

Siitähän ei kenties olekkaan kyse että avaat aiheesta oman keskustelun, vaan siitä että voisitko tiukassa paikassa asiasta kertoa... luulenpa ettei ostosten hinta ole sitä laatua jota ei voi missään nimessä kertoa...

Tuolla logiikalla myös paskalla käyminen ja sen tulos luokitellaan pettämiseksi. :saint:

 

kaikki missä on tunteet mukana.

onhan ystävyydessäkin tunteita? onhan (ainakin mieleltään terveillä) ihmisillä aina tunteita mukana vaikka sitten ollessaan toisten ihmisten kanssa tekemisissä?

 

" ( ainakin mieleltään terveillä ) ihmisillä "

siis näin... sori, ei ollut tarkoitus laittaa hymiötä... ärsyttäviä kirjoitusvirheitä.

 

mutta onko se pettämistä että jossain keskustelupalstalla hölöttää ummet ja lammet jostain vaikka yhteiskuntakritiikkiä sitten. ja sitten joku joka tulee siihen keskusteluun mukaan ja jotkut alkavat heittämään lokaa sen päälle ja satun vähän puolustamaan kyseistä henkilöä... sit hän on siitä niin otettu ja kuulema puheistani (?) että hänen mielestään olisi oikein hauska joskus jutella livenäkin. no jossakin kohtaa tekstissä kyllä puhuin yrittäjyydestä ja siinä ohessa tuli selväksi myös että minulla on mies, eli siis olen varattu.
eli en jotenkin kokenut aiheelliseksi alkaa selvittämään että minähän oon sit varattu ettet kyl yritä mitään... kun en jotenkin näe siinä mitään pahaa et tutustuu ihmisiin vaik sitten netissä, kadulla, baarissa... ilman mitään taka-ajatuksia. netissä se ei mun mielestä ole yhtään sen pinnallisempaa SIKSI että siellä eivät vaikuta ulkonäölliset seikat! ja jos sitten haluaa lähetellä kuvia itsestään jos haluaa vain KAVERINA mahdollisesti tutustua tai ainakin tavata ja todeta että oliko täysjärkinen vai ei, niin jos niitä kuvia lähettelee niin siinä kyl mennään mun mielestä jo pahasti metsään. koska kaveri ym tuttavasuhteissa ei välitetä ( mun mielestä ) ulkonäöstä tai iästä. itselleni kyllä joku statuskin on ihan paskahailee juttu.
mut ok enpäs lähde rönsyilemään... elikkä ts siis mieleeni ei tullut eds ajatella saati kysyä koko henkilön ikää tai ulkonäköä. musta vaan oli hirveen kiva et joku haluaa kuunnella ja keskustella. enkä mä itse oikeasti nähnyt siinä mitään pahaa! olen ennenkin tavannut pari ihmistä samanlailla netin kautta eikä niistä mitään keskustelua kummempaa tullut. toiselle nyt edelleen satun olemaan tapaamisen jälkeen sellainen hyvän päivän tuttu ja hänen yritykselleen asiakas. ja olen ennenkin ( ainakin yrittänyt - tuloksetta ) kaverustua miespuolisten kanssa koska koen miehet jotenkin kavereina luotettavampina ( siis nimenomaan kavereina! ) mut ei siitä oo tullut mitään ku ne sit loukkaantuu ku tajuaakin että toi ei annakaan pilluu ja sit ne ei haluu olla edes kavereita sen jälkeen. surkeeta. Ja mielestäni hyvin suomalaista. ja ehkä joillakin naisilla sama juttu.

 

eli ne edelliset tuttavuudet oli ennenkun seurustelin nykyisen mieheni kanssa...
ei mulla muutenkaan ole koskaan ollut mitään hinkua hakea deittiseuraa. seuraa tulee sit jos on tullakseen mut eipä kauheesti seurustelukaan ole kiinnostanut. ja nyt kun yritän päästä tästä helvetin raskaasta parisuhteestani pois vaikka sekin tuntuu pahalta, niin tämän kaiken mun haukkumiseni, syyllistämiseni, halveksimiseni yms jälkeen kiinnostaa vielä vähemmän mikään ihmissuhde ja vielä vähemmän seksi!
eli itse olen sellainen että ok jos suhteessa elää niin pitää siinä olla myös seksiä tottakai, mut jos ei elä suhteessa niin mulle on ihan sama, selibaatissa on ihan hauskaa. harrastukset vievät vapaa-ajastani niin paljon energiaa etten edes ajattele seksiä.
noh. mietin sit pari päivää sitä nettituttavuutta et jaksanko mä edes vaivautua tapaan ketään mut kun hän vaikutti niin kiltiltä ihmiseltä enkä halunnut olla loukkaava eikä asialle ollut mielestäni sen kummempaa estettä... että vaihteeksi ihan mielenkiintoista tutustua uusiin ihmisiin. kolme viimeistä vuotta olin kuitenkin elänyt pienessä kylässä ja kaikki aika oli mennyt vain töihin ja opiskeluun ja sosiaalinen puoli jäi melkein kokonaan...
sori, kauhee romaani tää...
no sanoin sit et on se ihan ok ja kysyin että mikä ajankohta hänelle sopis. olin myös sen pari päivää suoraan sanoen vähän jännittänyt et miten mun mies suhtautuu koska olin huomannut hänessä aika voimakkaita mustasukkaisuuden merkkejä... ja sellaista täysin perusteetonta syyttelyä...
eli tästä kun sitten ilmoitin että siellä foorumilla kun keskustelin niin joku tyyppi nyt haluis tavata mut ja ilmoitin viä et koska ja missä sovittiin. meillä kyl oli just muistaakseni ollut siinä joku pieni kina jostain mut mä halusin ilmoittaa ENNEN kuin tapaan ko henkilön etten missään nimessä kerro jälkeenpäin. no... ois vaan pitäny tavata ja sillä sipuli eikä kertoa yhtään mitään... tää yks kun räjähti ihan täysin ja sit mä olin huora ja petturi ja vaikka mitä ja se oli elämäni kamalin riita ja tappelu, enkä ikinä unohda sitä kuinka hirveä ja vastenmielinen olento musta siinä tehtiinkään...

 

sit mä ilmoitin sille netissä tapaamalleni henkilölle et mun mies naksahti enkä mä enää halua tavata, et unohdetaan koko juttu. pelkäsin myös oman henkeni puolesta ja myös vähän sen toisenkin henkilön puolesta, enkä enää olisi edes uskaltanut tavata. lähetin myöhemmin vielä varmuuden vuoksi anonyymin emailin ettei ikinä ota muhun mitään yhteyttä millään välineellä, kun pelkäsin et mun mies tutkii mun mailit tai kännykän ja kuvittelee taas jotain.
täytyy kyllä tähän väliin sanoa et kun se sitten vielä soitti mulle ja kysyi että miten siellä nyt menee ja onks tilanne ihan kauhee, ja itkin mun miestäni ja sitä kuinka paljon mä rakastan häntä ja puhuin ja puhuin vaan miehestäni ( tai lähinnä omista tunteistani siis en tod paljastanut miehestäni mitn henkilökohtaista )... no sit se vieras höpisi jotain että no sattuihan tässä vähän tällainen netti-ihastuminen (!!!) ja olin ihan et mitä vittua!!
sanoin että aijaa, tässä mitään ihastumista ole todellakaan ollut että älä edes kuvittele tollasta. eli ts olin naiivi ja herkkäuskoinen kun kuvittelin ettei sillä olis taka-ajatuksia. olis vaan heti pitäny tehdä todella todella selväks että olen erittäin erittäin varattu, mut ku luulin ettei siihen olisi enempää aihetta! vittu ja mua ärsyttää ja ällöttää ja nyt tunnen oloni tosta tosi saastaseks ku tuli tunne et sillä tyypillä ilmeisesti sit OLIKIN taka-ajatuksia! hyihyihyi!!!

ja mun miehenihän on tässä noin viimeisen vuoden kuluessa tehnyt erittäin selväks kuinka saastanen huora olen kun petin sen luottamuksen. koko viime syksy oli yhtä henkistä kidutusta kun kokoajan mua epäiltiin jostain ja mies sai suunnilleen viikoittain kauheita huutoraivareita. mun mielipiteilläni eikä millään muhun liittyvällä ollut mitään merkitystä ja myös harrastukseni ovat limaisia ja saastaisia kun "ne kaikki" ihmiset noissa harrastuksissa on tekopyhiä ja toisiaan pettäviä likasia olentoja. nukuin vain vahvoilla unilääkkeillä jos niilläkään ja fyysisiä oireita alkoi muutenkin ilmaantua.
yritin selittää ja pyytää anteeks ja tehdä hänestä onnellisen... toisinsanoen olin vitun säälittävä raukka! ensin hän nosti mut jalustalle ja olin suunnilleen joku pyhä puhtoinen madonna, sit seuraavassa hetkessä olinkin taas se saastanen huora joka käy paneen kaikkia.
kauheaa moraalisaarnausta myös rivien välistä että kuinka nettifoorumeilla ihmiset nimenomaan hakee pettämisseuraa. aha. mä en kyl mitään seuraa hae. mielestäni oon vaan niin vitun hyväuskoinen. mut enpä oo enää. ja pari päivää sitten potkasin mieheni toivottavasti viimeisen kerran ulos asunnostani (muutettiin siis omiin asuntoihin muutama viikko sitten) ja tää on ollut ihan kauheeta vuoristorataa. se oli sitä aika paljon jo ennen tuota kaiken suuremman vihan laukaisevaa tapausta. tää on ensimmäinen kerta sen viimevuotisen jälkeen kun uskallan kirjoittaa millään foorumilla ettei mieheni olis tutkinut konetta ja missä sivuilla oon käynyt...

viimeiset sanat, ennenkuin ovi pamautettiin kiinni, olivat suunnilleen :
" sä oot tollanen vitun huora!!! käyt vaan jakaas pilluas kaikille!!! "

enkä ole sen jälkeen vastannut hänen puheluihinsa enkä viesteihinsä. TAAS hän pyytelee anteeksi... ne anteeksipyynnöt ovat menettäneet merkityksensä kokonaan eikä mulla enää kauheesti tunteitakaan ole miestäni kohtaan... mun on ollut kuitenkin todella vaikea jättää häntä kun on sit ollut sellanen fiilis että ei se sen syy ole ja että molemmissa meissä on vikaa jos on riitoja, ja olen sitten vastavuo0roisesti pyydellyt anteeksi. ja riidathan ovat lähes aina johtuneet MUN väsymyksestä, stressistä, menkoista...

 

ja olen myös palannut aina takaisin yhteen kun hän on sanonut ja itkenyt ettei voi elää ilman mua ja on tosi pahoillaan kaikesta ja lupaa muuttua...
hoh...
eli säälistä siis kai.
musta on itestäkin pikkuhiljaa alkanut tulla ärtyisämpi, kyynisempi ja olen alkanut naputtaa ihan pikkuasioistakin... olen myös tullut muiden ihmisten seurassa ( varsinkin miesten... ) jännittyneemmäksi ja pidättyväisemmäksi, vaikka olin viimevuosina melkein kokonaan päässyt miespelostani ja aikaisemmasta sosiaalisesta jännityksestä yli, niin nykyään mun on lähes mahdotonta katsoa ainakaan miehiä silmiin.
nyt mä ton oikeastaan tajusin vasta itekin kuinka paljon olenkaan muuttunut!

mutta kuten sanoin ennenkin tuota "laukaisevaa tapausta" mieheni näytti itsestään puolia joita en vain ottanut tarpeeksi vakavasti. olin esim. lähdössä ulkomaille töihin juuri kun me tavattiin enkä mä tietenkään voi tunneseikoista perua suunnitelmiani! ihan hoopoahan se olis! pahimmillaan se pelotteli mua itsemurhalla jos en pian palais suomeen ja ruikutti kuinka kauhee ikävä sillä on. jotenkin mulla alkoi työpaikallakin mennä asiat entistä enemmän poskelleen mutta se on loppujen lopuks ihan mun omalla vastuulla tietenkin et miten mä työni hoidan...
kun tulin suomeen niin meillä oli ihan kauhean usein riitoja enkä edes muista miksi. se huusi ja raivos tosi usein vaikka mun mielipiteistäni, mun elämänkatsomuksestani/tavoistani, tavastani puhua, ajatella, harrastuksistani... jne...
sit se kyllä vastavuoroisesti taas kehui ihan ylettömän paljon välillä. sit se sai pari kertaa silloinkin kauheita mustiskohtauksia ja väitti milloin mitäkin...
samoin hyvin tyypillistä hänelle on kertoilla menneisyydestään erittäin tapahtumarikkaita ja traagisia, järkyttäviä tarinoita, kuin suoraan jenkkileffasta. välillä olen epäillyt tarinoiden totuuspohjaa, luulen että useimpien tarlkoitus on ollut vain saada huomiota...
kaikki hänen entisensä ovat myös huoria, pettureita, hulluja... jne.

hän on enimmäkseen suhtautumiseltaan asioihin erittäin kriittinen, tuomitseva... kertoo kuinka tämä ja tämä asia oikeasti on vaikkei olisi itsellä MITÄÄN kokemusta! suuttuu kun en usko. yrittänyt estää oman sosiaalisen verkoston muodostamista, kertoo minulle millaisia minun (!) ystäväni oikeasti ovat; he ovat kateellisia kun meillä on niin ihana suhde... he ovat huoria, he ovat tekopyhiä, roolinvetäjiä... mitä tahansa negatiivista...

otin aika paljon tiukemman linjan tuossa vuodenvaihteen aikoihin ja tein erittäin selväksi että mua ei kohdella noin. aloin itsekin raivoamaan takaisin (kun asioita ei voinut ikinä normaalikeskustelulla selventää... ), ajoin hänet olohuoneen sohvalle nukkumaan kun aikaisemmin minä olin poistunut sängystä jos hän oli ahdistava...
ilmoitin erittäin selvästi miltä tämä tuntuu ja että me tarvittaisiin jotain parisuhdeterapiaa. omiin stressin aiheuttamiin unettomuus + ruoansulatusongelmiin auttoi yllätyksekseni hypnoosi ( jota muuten kokeilin ensimmäisen kerran elämässäni! ). onnistuin lopulta saamaan hänetkin samalle terapeutille että hän voisi lähteä purkamaan siellä omia lapsuudentraumojaan yms. ensin oli ihan että joo hän lupaa käydä siellä ja lopettaa oluen juonnin ym... että tekee mitä tahansa ettei menetä mua.
noh siinähän ne lupaukset taas vedettiin viemäristä alas... kerran kävi ( ei hypnoosissa vaan pelkästään tunnin keskusteli ) ja sen jälkeen huusi ja raivos mulle pari päivää ihan hulluna ja lopulta haukkui terapeutinkin epäammattimaiseks ( vaikka kyseinen hypnologi on yksi suomen tunnetuimpia ja kauimmin alalla toimineita konkareita ja mulla auttanut ihan helvetisti mun ongelmiin! ).
sen jälkeen ei ole suostunut puhumaan koko asiasta. ottaa sen nettiyhteyshomman esiin parin-muutaman viikon välein kauheella metellillä ja hänellä on ihan oma versionsa tapahtuneesta ja hän on nähtävästi mielessään aika lailla värittänyt koko juttua itselleen sopivaksi jotta vois tehdä musta täydellisen syyllisen koko meidän suhteen onnettomuudelle.
mä olen miettinyt pääni puhki että olenko mä pettänyt. olen tosi sekaisin ja elämästäni on tullut jotenkin todella jännittynyttä ja rauhatonta. tilannetta on parantanut muutto omaan asuntoon ( ja onneksi otin häneltä ajoissa avaimet pois ).
vaikka toisaalta koen ettei mulla juurikaan ole häntä kohtaan enää mitään tunteita niin silti edelleen mieleeni tulee että jos vielä yrittäis. vein kyllä jo kihlasormuksen hänen työpaikalleen kirjekuoressa mut on näistä sormuksista jo aiemminkin luovuttu...
musta tuntuu etten ole viimeiseen kahteen vuoteen saanut olla oma itseni, tehdä elämästäni itseni näköistä... olen ottanut hirveästi ( varsinkin alussa ) hänen näkemyksiään huomioon ja vastaanottanut ja kyseenalaistanut omiani mutta hänelle ei tulisi mieleenkään kyseenalaistaa omiaan saati sitten ottaa vastaan kenenkään näkemyksiä jotka eivät ole hänen mieleensä sopivia.

musta tuntuu että olen alkanut suhtautumaan asioihin ja ihmisiin jokseenkin samoin kuin hän, eli todella negatiivisesti. oikeastaan ainoa tapa jolla hänen kanssaan kykenee keskustelemaan on haukkua jotain ihmistä tai asiaa. jos yritän vain normaalisti keskustella mitenkään tuomitsematta mitään tai ketään, niin hän osaa aina jotenkin kääntää sen minua vastaan... en tajua edes... sitten kuulema minä olen se paha joka aina haukkuu kaikkia. no täytyy sanoa että viimeaikoina olen tosiaan alkanut nähdä asiat negatiivisemmassa valossa ja ehkä herkemmin haukunkin ihmisiä... tai en tiedä haukunko? no ok tässä nyt haukun miestäni... ainoa puoli vaan että yritän pysyä totuudenmukaisuudessa ja tehdä tämän anonyymisti vaikka jos joku tuttu näkis tän niin varmasti tunnistais... että sikäli huono idea näin julkisesti foorumilla käsitellä asiaa mut antaa olla... jos joku mut tästä tappaa niin olipahan mielenkiintoinen elämä... ja opettavainen...

täytyypä vielä huomautta viimeiseksi että vuosia sitten minulla oli mieheni kanssa hieman lyhytaikainen suhde kun olin n. 18 ( ikäeroa 11v. ) ja odotuksistani huolimatta mitään vakavampaa ei tullut ja koin itseni lähinnä hyväksikäytetyksi ja hylätyksi, kun hänestä ei sitten enää kuulunut mitään. muutama vuosi meni ja törmäsin häneen eräissä pippaloissa. jossain vaiheessa tuli klähmimään perseestä ja sanoi jotain että hän tulee käymään joku päivä... no onneks ei tullut kun nyt vasta suhteemme aikana sain tietää että hän seurusteli tuohon aikaan! käyttäessään minua hyväkseen tapaillessamme kauemman aikaa sitten hän pyöritti samaan aikaan myös muita naisia. hän siis otti muhun pari vuotta sitten uudelleen yhteyttä ja kertoi että on aina rakastanut mua eniten mut hän kuulema tunsi olonsa niin rivoks kun olin muka liian nuori... no ehkä... mut ei se ole syy selittämättä lempata eikä sit kahdeksaan vuoteen pitää mitään yhteyttä... hänen exänsä oli kuulema niin mustis ja paranoidi ettei hän voinut ottaa yhteyttä...

mieheni lähti exänsä luota samaan aikaan kun heille syntyi lapsi. ex on mieheni mukaan pettänyt häntä, pilannut hänen elämänsä, on mielenvikainen... jne.
samoin ex-exänsä on kuulema jopa uhonnut upottaa suohon kun HEIDÄN lapsensa tulee täysi-ikäiseksi. kyllä munkin elämäni tuossa viime vuonna hän uhkasi tehdä erittäin vaikeaksi - jätin hänet tai en - ja epäsuorasti sen jälkeen uhonnut ties millä linnakundikavereillaan ja kuinka he tappavat hänen puolestaan ja auttavat aina kaikessa.
joo... kai mäkin tulen kuulumaan tuohon huora-hullu-petturi-valikoimaan hänen niin hän-vastaan-paha-maailma-asetelmassaan lopun ikääni...
ikävää tässä vain on se että asumme aika lähekkäin ja todennäköisesti tulen törmäämään häneen ja kavereihinsa... omat kaverinsa mun näkemyksen mukaan pitävät häntä ns. hyvänä ja reiluna jätkänä. olen kyllä huomannut että pelottelee kavereitaankin ja tosi monet ovat muka kusettaneet häntä milloin missäkin... no en tiedä kuinka moni tappouhkauspuhelu milloin kenellekin on ollut edes aiheellinen...

jooh... kyl mulle alkaa pikkuhiljaa valkeneen millainen ihminen täs on oikeesti kyseessä... toivon vaan etten lankea hänen aneluihinsa aloittaa seurustelua uudelleen vaikka mä luulen että hän löytää hyvinkin pian jonkun eikä oikeasti ole niin onneton kuin antaa ymmärtää jos jätän hänet...

anteeksi muuten etenkin ylläpidolle tällanen kilometriviesti... yksinpuhelu... tätä tekstiä vaan tuli enkä pystynyt lopettaan... että ehkä parempi lopettaa tähän. olenko mielestänne pettänyt miestäni? tää pelkkä kysymyskin saa mulla suuttumuksen nousemaan mieleeni koska tiedän kuitenkin itse mikä on totta ja mikä ei... varsinkin kun kirjoitin...

anteeksi oikeasti ihan liikaa tekstiä...

 

kaikki suutelusta etiäpäin...