Mikä puudutus ponnistusvaiheessa?

mikä teillä on ollut ja auttoiko se? tunteeko repeämät kun niitä tulee? ja miltä se ponnistusvaihe tuntuu, millasta se kipu on?

 

Ei oo ponnistusvaiheessaa enää mitään puudutuksia ollut, ennen sitä kolme kertaa epiduraali, jonka teho siis juuri ennen ponnistusta lakannut.

 

Ekassa oli joku puudutus mut en tiedä mikä. Tokassa ei ollut mitään ja se todella tuntui. Mä luulin oikeesti et halkeen kahteen osaan, niin kauheeta se kipu oli. Onneksi se ei kestänyt kauan, vain sen aikaa ku pää syntys...

 

Ponnistusvaiheessa pusket melonia peräsilmästä hetkeäkään uskomatta sen onnistuvan. Pusket silti, vaikka sisuskalut huutaa, sinä huudat ja kätilö huutaa. Puudutuksena karjunta ja kiroaminen, ei toimineet.

 

ei muuta kuin ilokaasu

 

Mä en oo ihan varma sainko mitää kohdunkaulapuudutusta erikseen kun epiduraali oli kuitenkin enkä tiennyt kyllä repeämistä mitään vaikka niitä tuli!! Ja mulla ponnistaminen ei käynyt kipeetä, ainut et ne supistukset kun epiduraalin vaikutus alkoi loppumaan tuntui toooosi kipeiltä tonne selkään (pahinta kipua oli nuo supistukset). Mut ite ponnistustarve tuntu sellaiselta et työnnätytti ja kovasti, sitä ei voinut laittaa vastaan. Ja se kun vauva sieltä tuli sitten niin tuntui helpottavalta, oli kuin kaikki kivut ja pusketuttamiset ois loppunu seinään ja maha hävis heti, oli semmonen löllö :heart:

 

Avautumisvaiheessa saa ne kivunlievityksen jos niikseen tulee - ponnistusvaiheessa ne sit (jos hyvin käy) vielä vaikuttaa. Repeämät ei mulla ainakaan yhdessäkään synnytyksessä oo tuntunu (3kpl), kyllä se kipu ja paineen tuntu on niin kokonaisvaltaista. Eikä sitä voi kuvailla ja jokainen kokee sen varmasti eri tavalla...eli ei muutako kokeilemaan!

Toiset sanoo, että ponnistustarpeen tuntu tuntuu siltä niinku kakka ois tulossa ja on vaan pakko alkaa ponnistamaan. Se ehkä kuvaa sitä parhaiten.

 

Eipä enää kohdunkaulanpuudute ollut voimissaan kun ponnistusvaiheeseen asti päästiin joten ainoastaan väliliha oli puudutettu ja muuten ei mitään.
Eikä se kyllä tuntunut mitenkään kamalalle vaikka ponnistusvaihe olikin aikasenpitkä (50min). Ainoastaan pään syntyminen tuntui aika epänmielyttävälle.

 

Näissä syöksysynnytyksissä ei oo paljon puudutusta annettu

 

Mulla ekassa oli epiduraali ja kohdunkaulanpuudutus, oli kyllä helppo synnytys. Tokaan en ottanut kun epiduraalin, toki ilokaasua tuli otettua niinkun myös ekassakin. Toinenkin oli helppo synnytys.. Saa nähä mitä joskus kolmannen käy, en haluis synnyttää mut voisin olla raskaana.

 

Ponnistusvaiheessa pusket melonia peräsilmästä hetkeäkään uskomatta sen onnistuvan. Pusket silti, vaikka sisuskalut huutaa, sinä huudat ja kätilö huutaa. Puudutuksena karjunta ja kiroaminen, ei toimineet.

Puit ajatukseni sanoiksi =) Sen lisäksi miehen käsivarret mustelmilla puristamisesta :| Päällimmäisenä mulla oli se tunne, että mä en osaa!!! Kätilö vakuuttaa, että osaat osaat. Lisäksi musta tuntui, että virtsarakko repee, siis oikeesti olin varma siitä :ashamed:

 

apua! mä en haluakkaan synnyttää tätä!

 

Esikoisesta sain epiduraalin, mutta se ei enää vaikuttanut ponnistusvaiheessa. Lisäksi oli ilokaasu, josta en tykännyt. Kipu tuntui todella voimakkaana.

Toisesta oli (ihana) spinaali. Tunsin ponnistustarpeen lievästi, mutta en kipua. Täydellisesti ajoitettu puudutus.

 

apua! mä en haluakkaan synnyttää tätä!

Kun olet supistusvaihetta kestänyt muutaman tunnin, aivan varmasti haluat

 

Luomusynnyttäjä olen mutta en omasta tahdostani, pikku-ukko päätti puolestani =)

 

en tiedä onko ponnistusvaiheessa mitään. epiduraaliahan ne ylensä loppuvaiheessa lykkää.
mulla viimeisessä raskauksessa laitettiin spinaali (olikohan tollanen) heti sitä ei voitu laittaa ja sit paikat aukes salamavauhtia eli se meni niin että kun olin ihan puuduksissa en tuntenut yhtään mitään. mulle sanottiin monitorin kautta koska supistaa ja koska saan ponnistaa kun en ite enään tuntenut mitään. sama oli kun vauvelia pois otettiin pikkusen jotain kutinaa tunsin mutta en juurikaan yhtikäs mitään kun ne sitä pois repivät. tätä ei ylensäkkään laiteta ensi synnyttäjälle koska ponnistaa pitää ulkomuistista tehdä.tai näin ainakin sanoivat

 

mulla vaikutti ekassa vielä epiduraali ja tokan synnytin kokonaan luomuna (ei edes ilokaasua). olen ehdottomasti sitä mieltä että varsinkin ponnistusvaihe on todella paljon helpompi kun ei ole mitään puudutuksia

 

Toimii. Ponnistamisen tarve tuntuu, vaan ei pienintäkään kipua alapäässä. Lisäksi epiduraali auttanut sen verran, ettei supistukset tee kipeää, vaan tuntuu vaan se tavaton, aalloittain tuleva ponnistustarve.
Olen synnyttänyt kaksi lasta, eka ponnistusvaihe 48 minuuttia ja toinen 29 minuuttia, eikä ole sattunut ollenkaan.

 

apua! mä en haluakkaan synnyttää tätä!

Se voipi mieli muuttua, ku supparit jyllää täysillä. Synnyttämällä pääsee niistäki... Onhan se karua hommaa, mutta palkintoki kyllä kieltämättä aika huokuttava.

 

Luomusynnyttäjä olen mutta en omasta tahdostani, pikku-ukko päätti puolestani =)

sama täällä, tosin meillä sen päätti pieni tyttö..

 

en tiedä onko ponnistusvaiheessa mitään. epiduraaliahan ne ylensä loppuvaiheessa lykkää.
mulla viimeisessä raskauksessa laitettiin spiraali (olikohan tollanen) heti sitä ei voitu laittaa ja sit paikat aukes salamavauhtia eli se meni niin että kun olin ihan puuduksissa en tuntenut yhtään mitään. mulle sanottiin monitorin kautta koska supistaa ja koska saan ponnistaa kun en ite enään tuntenut mitään. sama oli kun vauvelia pois otettiin pikkusen jotain kutinaa tunsin mutta en juurikaan yhtikäs mitään kun ne sitä pois repivät. tätä ei ylensäkkään laiteta ensi synnyttäjälle koska ponnistaa pitää ulkomuistista tehdä.tai näin ainakin sanoivat

mulle taas ei epiduraalia lisätty lopussa enää sen takia et tuntis ponnistusvaiheen paremmin ja vauva pääsis mahdollisimman helposti ja turvallisesti maailmaan.

 

Tuo paikallispuudute on tehokas ja vaaraton, mutta harvoin käytetty. Kannattaa toimittaa synnärille toivomuslappunen esitietolomakkeen yhteydessä, ja mainita että tahtoo mahdollisimman kivuttoman ponnistusvaiheen, niin kätilö tietää sitten varautua pistämään pari piikkiä alapäähän ennen ponnistamista.

 

Noh, mulla oli esikoista synnyttäessä epiduraali.. olin melko kivuton, mut ponnistaminen ei tuntunut hyvälle... en siis tuntenut miten ponnistaa oikein.

Kakkosta tehdessä sain paracervikaalin, joka ei tehonnut ja olin helv...tin kipeä koko avautumisvaiheen. Ponnistin seisaaltani (tuli ponnistamisen tarve aika yllättäen) ja ilman puudutteita se tuntui hieman"repivältä", mutta ei kauhean pahalta. Loppuponnistukset hoidin makuultaan, eikä se ollut avautumiskipujen rinnalla mitään.

Kolmoselta sain minispinaalin, joka ei toiminut kuin puoli tuntia, joten ponnistin ilman puudutteita tai muutakaan.

Nelosta tehdessä sain minispinaalin joka tehosi samaisen puoli tuntia, ja vaikutus loppui pahimmoillen taas ponnistusvaiheen alkaessa. Viimeiset supistukset ennen ponnistuslupaa selvisin ihanan ilokaasun turvin... SUOSITTELEN SITÄ! Voin sanoa, että tuo viimeisin synytys oli aivan ihana. Olin kipeä, mutta kivun sain pidettyä aisoissa juuri tuon ilokaasun voimin. Ponnistus oli mahtavaa un tunsi joka "solullaan" kuinka pieni tuli maailmaan. Ponnistin vain kahdesti ja vauva oli syntynyt.

Mielestäni tuo ponnistusvaihe on koko synnytyksen ihanin vaihe.

Ponnistaminen tuntuu siltä kuin olisi hirveä kakkahätä ja on vaan pakko punnata ulos. Kun vauva alkaa syntyä niin toki se tuntuu kipeältä hieman, vähän repivältä ja kirvelevältä saattaa tuntua. Mutta siinä vaiheessa sitä on niin innoissaan syntyvästä lapsesta, että ajatukset on täysin siinä.. Ponnistusvaiheen kipu ei ole koskaan saanut minusta ylivaltaa, vaan olen aina ollut "tilanteen herra".

 

Ne synnytyskivut kummasti unohtaa, kun on lapsi maailmassa. Itselleni on toinen vauva tulossa ja en pelkää itse synnytystä yhtään vaan sitä että repeän taas pahasti. :ashamed: Ensimmäisestä kun tuli pahat toisen asteen repeämät ja ommeltiin kasaan oikein urakalla silloin. Se kun ommeltiin, niin tuntui minusta pahemmalta, kuin supistukset tai ponnistaminen. Ponnistus vaiheessa ei tuntunut kipua muuta kuin painetta alapäässä ja pakollinen tarve ponnistaa. Tulihan tuota ponnistettu reilusti yli tunti ja lopuksi tyttö auteltiin maailmaan imukupilla.

 

mulla synnytys kesti vain 3 h 30 min, mutta sain juuri oikealla aikaa spinaalipuudutuksen, kun en enää kestänyt sitä jatkuvaa supistusta alle minuutin väleillä. Spinaalipuudute tuli kuin taivaanlahjana viimeisille senteille ja vaikutti vielä ponnistuvaiheessakin. Koin siis täysin kivuttoman synnytyksen loppuvaiheen ja seuraavat kivut vasta tunteja synnytyksen jälkeen. Spinaalipuudutus on tehokas, jos sen osaa lääkäri laittaa ja vielä parempi, jos se tulee oikeaan aikaan, muutenhan ponnistusvaiheeseen ei kivunlievitystä oo.