Mikä synti huono itsetunto on?

Palstaa lukiessa olen huomannut, et usein heitetään tota et "Onko sulla noin huono itsetunto?/Sulla on surkea itsetunto!" yms. syyttävään sävyyn. Tietysti huono itsetunto voi johtaa epätoivottuun käytökseen, mut usein siihen suhtaudutaan kuin se olisi joku suurikin synti ja häpeä.

Ihanko kaikilla täällä on joka asiassa pirun hyvä itsetunto tilanteessa kuin tilanteessa? Käsi ylös.

Itsetunto tunnutaan myös usein sekoittavan omatuntoon, joka on täysin eri asia.

Mulla on jossain asioissa huono itsetunto ja jossain taas hyvä. Huono itsetunto ei ilmene aina ja kaikissa asioissa vaan tietyissä asioissa, erityisesti silloin kun koen tulevani verratuksi, vaikka en edes tulisi, mutta koen tilanteen niin. Olen tullut siihen tulokseen, et tämä johtuu äidistäni (jotain pitää syyttää.) Ei kun vakavissani, äiti ei ikinä kehunut tai osoittanut rakastavansa sellaisena kun olen, aina oli naapurin/tuttavan tenavat parempia. Olen antanut äidille anteeksi ja tiedän että äiti rakasti ja rakastaa omalla tavallaan, se ei vaan osannut tehdä sitä aivan oikealla tavalla. Ja tarkotus ei ole kerätä mitään nyyhkypisteitä, hyvät vanhemmat mulla on ja hyvä lapsuus, tosta huolimatta.

Tästä huolimatta parempi itsetunto on vielä rakenteilla. Toisaalta koen, että monessa mielessä itsetuntoni on myös hyvä. Jotenkin vaan tuntuu kurjalta lukea ihmisten kommentteja, et "voi kamalaa, onko sulla noin huono itsetunto?" Missä on ymmärrys erilaisia ihmisiä kohtaan? Ei itsetunto ole mikään itse itselleen hankittu ominaisuus, ei sitä tosta vaan muuksi muuteta, vaikka haluaisikin.

 

Jos henkilöllä on huono itsetunto, minulla on yleensä vaikeampi toimia hänen kanssaan...

Nämä henkilöt ovat usein kateellisia toisille, eivät uskalla kertoa mielipiteitään, loukkantuvat herkästi, puolustelevat omia ratkaisujaan, ottavat mallia toisista, eivät uskalla kulkea omaa latuaan ja joskus tuntuu, että tämä kaikki ottaa heitä päähän, mutta eivät tee tilanteelle mitään.

Ja mielestäni huonolle itsetunnolle voi tehdä paljonkin. Itselläni itsetunto oli nollassa noin 15 vuotta sitten, mutta sitten parisuhteen, lapsen ja oman tahtotilan vuoksi tilanne on nyt sata kertaa parempi. Muillakin on helpompaa ja mukavampaa, kun toinen ei vaan mollaa itseään ja loukkaannu kaikesta.

 

[QUOTE="mmm";29505806]Jos henkilöllä on huono itsetunto, minulla on yleensä vaikeampi toimia hänen kanssaan...

Nämä henkilöt ovat usein kateellisia toisille, eivät uskalla kertoa mielipiteitään, loukkantuvat herkästi, puolustelevat omia ratkaisujaan, ottavat mallia toisista, eivät uskalla kulkea omaa latuaan ja joskus tuntuu, että tämä kaikki ottaa heitä päähän, mutta eivät tee tilanteelle mitään.

Ja mielestäni huonolle itsetunnolle voi tehdä paljonkin. Itselläni itsetunto oli nollassa noin 15 vuotta sitten, mutta sitten parisuhteen, lapsen ja oman tahtotilan vuoksi tilanne on nyt sata kertaa parempi. Muillakin on helpompaa ja mukavampaa, kun toinen ei vaan mollaa itseään ja loukkaannu kaikesta.[/QUOTE]

Näin. Huonoitsetuntoinen ihminen voi olla aika rasittava, aikaa kuluu kaikkien liiallisten loukkaantumisten setvimiseen ja sen ihmisen tsemppaamiseen. Ihmissuhteet voi olla vääristyneitä, voi olla vääriä riippuvuussuhteita tms.
Itselläni on joissakin asioissa huono itsetunto mutta yritän päästä niillä alueilla vahvistumaan.

Hyvä itsetunto ei ole jyräämistä vaan on positiivista hyväolon tunnetta itsestä ja jämäkkyyttä. Myös hyvänlaista nöyryyttä.
Se on myös sitä että pystyy keskittymään muihin kun ei aika mene kaikkien mäenoomitään- kriisien keskellä (no kriisejä tietty on hyväitsetuntoisillakin).

En ole kyllä huomannut että omatunto ja itsetunto sekoitettaisiin usein keskenään?

 

[QUOTE="mmm";29505806]Jos henkilöllä on huono itsetunto, minulla on yleensä vaikeampi toimia hänen kanssaan...

Nämä henkilöt ovat usein kateellisia toisille, eivät uskalla kertoa mielipiteitään, loukkantuvat herkästi, puolustelevat omia ratkaisujaan, ottavat mallia toisista, eivät uskalla kulkea omaa latuaan ja joskus tuntuu, että tämä kaikki ottaa heitä päähän, mutta eivät tee tilanteelle mitään.

Ja mielestäni huonolle itsetunnolle voi tehdä paljonkin. Itselläni itsetunto oli nollassa noin 15 vuotta sitten, mutta sitten parisuhteen, lapsen ja oman tahtotilan vuoksi tilanne on nyt sata kertaa parempi. Muillakin on helpompaa ja mukavampaa, kun toinen ei vaan mollaa itseään ja loukkaannu kaikesta.[/QUOTE]

Olen samaa mieltä, et huonolle itsetunnolle voi tehdä paljonkin. Ehkä on sitten ero siinäkin, tiedostaako, että on huono itsetunto vaiko ei. Ja tosiaan, kuten sanoin olen sitä mieltä, et voi olla huono itsetunto jollain elämän alueella, mutta ei kaikissa ja se ei tule ilmi kaikessa. Esimerkiksi voi olla tuntematta kateutta ja kulkea omia polkujaan, mutta tietyissä asioissa voi tuntea epävarmuuden pistoksen. Itsensä mollaus ja turhasta loukkaantuminen ei todellakaan ole kenellekään kivaa.

 

[QUOTE="mmm";29505806]

Ja mielestäni huonolle itsetunnolle voi tehdä paljonkin. Itselläni itsetunto oli nollassa noin 15 vuotta sitten, mutta sitten parisuhteen, lapsen ja oman tahtotilan vuoksi tilanne on nyt sata kertaa parempi. Muillakin on helpompaa ja mukavampaa, kun toinen ei vaan mollaa itseään ja loukkaannu kaikesta.[/QUOTE]

Huonoa itsetuntoa on todella montaa laatua, eikä kaikkia laatuja korjata hankkimalla hyvä parisuhde.

Esim. itselläni on hyvä parisuhde, mutta työssä olen tiettyjen ihmistyyppien kanssa sellainen myötäilijä enkä uskalla tuoda omia mielipiteitäni aina julki koska en aina osaa perustella niitä.
Olen myös pähkäilijä. Jään mielessäni pyörittelemään tavujen painotuksia ja sitä mitä toiset ajattelevat.

Vapaa-ajalla olen erilainen ihminen. Silloin minua ei toisten mielipiteet juuri kiinnosta

 

Olen samaa mieltä kanssasi.
Minulla oli erittäin dominoiva äiti joka antoi kokoajan ymmärtää etten oli kyllin hyvä missään.Ja lapsuuden huonot koulukokemuksetkin vaikuttivat. Minulla on huono itsetunto varsinkin isossa porukassa tunnen itseni epävarmaksi enkä helposti saa suuta auki. Kaveriporukassa ja perheeni kanssa olen aivan toisenlainen.
Koen kuitenkin olevani lämmin, empaattinen ja hyvä ihminen ja minullakin on paikka tässä maailmassa vaikka en ole niitä jotka ovat heti "pää auki" joka paikassa.

 

Voisin väittää että mulla on aika hyvä itsetunto. Kukaan ei ole sitä minulle antanut, (no kehuja olen saanut monestakin asiasta, mutta en aikoinaan sellaisilta ihmisiltä joilta niitä olisin kipeimmin tarvinnut) vaan olen ihan itse joutunut sitä rakentamaan!
Onnistumisen tunteet elämässä kasvattavat roimasti itsetuntoa.

Pienestä asti olen ajatellut, että ole ylpeä itsestäsi, muuten kukaan muu ei osaa olla ylpeä sinusta, etkä sinä osaa olla ylpeä muista.

Useimmiten huonosta itsetunnosta kärsitään. Se saattaa aiheuttaa ongelmia.
Kaipa jotkut ihmiset ovat niin petoja, että kun huomataan joku puute toisessa ihmisessä, käydään kimppuun kuin sika limppuun. Mutta tuohan kertoo kimppuun käyvästä melkoisesti.

 

[QUOTE="teea";29505882]Olen samaa mieltä kanssasi.
Minulla oli erittäin dominoiva äiti joka antoi kokoajan ymmärtää etten oli kyllin hyvä missään.Ja lapsuuden huonot koulukokemuksetkin vaikuttivat. Minulla on huono itsetunto varsinkin isossa porukassa tunnen itseni epävarmaksi enkä helposti saa suuta auki. Kaveriporukassa ja perheeni kanssa olen aivan toisenlainen.
Koen kuitenkin olevani lämmin, empaattinen ja hyvä ihminen ja minullakin on paikka tässä maailmassa vaikka en ole niitä jotka ovat heti "pää auki" joka paikassa.[/QUOTE]

Mainiosti kirjoitettu, yhdyn sanoihisi.
Oma huono itsetuntoni taitaa juontaa hieman heikosta lapsuudesta, ja koulukiusaamisesta. Se että teini-iässä yläasteaika haukuttiin "laudaksi" ja muuten ulkonäöltäni vialliseksi, jätti pysyvät jäljet.

 

Kyllä huonoitsetuntoinen on vaikea kumppani kokemuksesta.

-Ei osaa ottaa vastaan esim. kehuja ja arvostusta, nauttia niistä.

-Ei uskalla oikein mitään, joka ei varmasti turvallista --> todella vaikea tutustua, luottamuspula, itsesuojelu liiallista, ei avaudu.

-Ei ole voimia antaa rakkautta ja välittämistä.

-Miellyttämisen pakko --> altistus hyväksikäytölle, uhriutumiselle, porukan "ehdoilla" kulkeminen.

-Ei kestä minkäänlaista arvostelua, edes vitsinä.

-Pelkää valta-asemansa menetystä, ei uskalla olla haavoittuva ja epävarma, "suojakuori" päällä.

 

Minulla itsetunto vaihtelee ihmisten ja tilanteen mukaisesti. Se on myös vastoinkäymisten myötä romahtanut täysin, mutta onnistumisen kokemuksen jälkeen lähtenyt rakentumaan uudelleen. En edes tiedä, mitä itsetunto täysin tarkoittaa, sillä siihen mahtuu ihmisestä niin paljon. Uskoisin silti, että jokaisella on jonkinlaista itsetuntoa ja sen vahvuus on kiinni hyvistä kokemuksista.

Vanhemmat ovat vastuussa lapsensa itsetunnosta lapsuuden ajan, mutta myöhemmässä elämänvaiheessa siihen pystyy vaikuttamaan jo itsekin. En oikein tajua ihmisiä, jotka vetoavat vanhempiensa virheisiin-liian pitkään. Joku päivä menneille täytyy laittaa piste ja katsoa eteenpäin uusia mahdollisuuksiaan.

Huonon itsetunnon hasitaa kyllä, mutta olisi ikävää käyttää toista sen vuoksi hyväkseen. Sitä silti tapahtuu ja jopa ollaan yhdessä sen perusteella. Alistetaan, ripustaudutaan, lyödään, otetaan rahaa jne.

 

Ei kai se mikään synti ole, mutta ei minusta tavoiteltavakaan asia, mahdollista se on myös korjata.

 

Voisin väittää että mulla on aika hyvä itsetunto. Kukaan ei ole sitä minulle antanut, (no kehuja olen saanut monestakin asiasta, mutta en aikoinaan sellaisilta ihmisiltä joilta niitä olisin kipeimmin tarvinnut) vaan olen ihan itse joutunut sitä rakentamaan!
Onnistumisen tunteet elämässä kasvattavat roimasti itsetuntoa.

Pienestä asti olen ajatellut, että ole ylpeä itsestäsi, muuten kukaan muu ei osaa olla ylpeä sinusta, etkä sinä osaa olla ylpeä muista.

Useimmiten huonosta itsetunnosta kärsitään. Se saattaa aiheuttaa ongelmia.
Kaipa jotkut ihmiset ovat niin petoja, että kun huomataan joku puute toisessa ihmisessä, käydään kimppuun kuin sika limppuun. Mutta tuohan kertoo kimppuun käyvästä melkoisesti.

Toi on hyvä motto, pitää muistaa. Kai sitä ylipäänsä pitäisi keskittyä vaan niihin omiin vahvuuksiin ja kehittää niitä, kuin vertailla ja miettiä miksi joku muu on parempi siinä ja tässä.

Samaa mieltä myös sen kanssa, joka kirjoitti ettei vanhempia voi jäädä syyttelemään liian pitkään. Hyvähän asiat on tiedostaa, että mistä ne johtuu, mutta sitten se mitä niille tekee on omissa käsissä.

On päivänselvää, että todella huonoitsetuntoinen ihminen on varmasti vaikea kumppani/kaveri jne., mut on hyvä et tiedostetaan, ettei ole vaan yhdenlaista huonoa itsetuntoa, vaan se voi olla jossain elämän alueilla hyvä ja jossain taas huonompi. Erittäin huonoitsetuntoista on tiestysti vaikea auttaa jos se ei itse tilannettaan tajua, eikä osaa asialle mitään tehdä.

 

Ei kai se huono itsetunto aina ole kamala asia, jos siitä ei ole haittaa sille ihmiselle itselleen tai muille.

Jos vaikka esim. jämähtää kotipaikkakunnalleen tehdastöihin eikä uskalla lähteä muualle opiskelemaan (kun ei usko kykyihinsä) niin sekin voi olla hyvä juttu, tehdastyöntekijät on tärkeitä myös. Ja sitä kauttakin voi rakentaa itselleen oikein mukavan elämän. Se vaan, että sitten on paha jälkikäteen harmitella valintojaan.

 

Ei kai se huono itsetunto aina ole kamala asia, jos siitä ei ole haittaa sille ihmiselle itselleen tai muille.

Jos vaikka esim. jämähtää kotipaikkakunnalleen tehdastöihin eikä uskalla lähteä muualle opiskelemaan (kun ei usko kykyihinsä) niin sekin voi olla hyvä juttu, tehdastyöntekijät on tärkeitä myös. Ja sitä kauttakin voi rakentaa itselleen oikein mukavan elämän. Se vaan, että sitten on paha jälkikäteen harmitella valintojaan.

Ei kai huono itsetunto ole sitä että olet arka ottamaan esim. vastaan haasteita ja jämähdät oman luonteesi takia kotipaikkakunnalle. Mielestäni hyvä itsetunto on sitä että pystyt hyväksymään itsesi. Toisaalta se on myös sitä että olet sinut itsesi kanssa vaikka ympäristön odotukset olisi jotakin muuta, esim. että ystävät odottaisivat että sinä lähdet kotipaikkakunnalta opiskelemaan jne.

 

Huono itsetunto aiheuttaa tuhoja ja saa ihmisen sabotoimaan oman elämän.

 

palstalla selitetään kaikki toisten viat ja vaivat itsetunnolla.

 

palstalla selitetään kaikki toisten viat ja vaivat itsetunnolla.

Huono itsetunto on sentään kivempi selitys tyhmälle käytökselle kuin vaikka idiotismi tai mentaalinen retardaatio.

 

Ei kai huono itsetunto ole sitä että olet arka ottamaan esim. vastaan haasteita ja jämähdät oman luonteesi takia kotipaikkakunnalle. Mielestäni hyvä itsetunto on sitä että pystyt hyväksymään itsesi. Toisaalta se on myös sitä että olet sinut itsesi kanssa vaikka ympäristön odotukset olisi jotakin muuta, esim. että ystävät odottaisivat että sinä lähdet kotipaikkakunnalta opiskelemaan jne.

Pointti onkin, että miksi joku on sitten arka ottamaan haasteita vastaan?
Jos tuntee itsensä ja tietää ettei omat kyvyt tai elämäntilanne riitä vaativiin hommiin ja myöntää sen, on realisti. Jos tietää olevansa nopea opimaan ja hallitsisi vaikeammatkin työkuviot mutta ei hae vaativampia töitä (vaikka haluaisi), on huonoitsetuntoinen.

Jos siis poissuljetaan muut syyt paikkakunnalle jäämiseen eli että esim. se paikkakunta on kiva, ei koe tarvetta muunlaiselle elämälle jne.

 

palstalla selitetään kaikki toisten viat ja vaivat itsetunnolla.

Just tästä tää mun koko sepustus juontuu. Heti huudellaan sen huonon itsetunnon perään, ikään kuin se olisi joku itselleen hankittu huono ominaisuus. En tajua sitä asennetta ja hyökkäävyyttä, mikä näillä useimmilla muiden huonoa itsetuntoa toitottavilla on.

 

Äh, joka viesti vilisee kirjoitusvirheitä, tää kännyllä kirjoittaminen on hänkälää.

 

Se on yksi loukkaamiskeino ilkeille ihmisille. Huonolla itsetunnolla varustettu ihminen yleensä ei pidä itsestään eikä usko muidenkaan pitävän, ei usko olevansa hyvä tai kykenevä melkeinpä mihinkään jne. Ei kai kukaan HALUAISI olla sellainen? Mutta eihän tuota huonoa itsetuntoa käytä lyömäaseena muut kuin idiootit.

 

Pointti onkin, että miksi joku on sitten arka ottamaan haasteita vastaan?
Jos tuntee itsensä ja tietää ettei omat kyvyt tai elämäntilanne riitä vaativiin hommiin ja myöntää sen, on realisti. Jos tietää olevansa nopea opimaan ja hallitsisi vaikeammatkin työkuviot mutta ei hae vaativampia töitä (vaikka haluaisi), on huonoitsetuntoinen.

On lukemattomia syitä siihen miksi ei halua ottaa vastaan haasteita, lukemattomia mahdollisia syitä on myös siihen miksi jämähtää kotipaikkakunnalle, huono itsetunto voi olla yksi syy, syy voi löytyä myös henkilön muista valinnoista jne. Enemmän pointi itsetunnon kannalta on siinä hyväksytkö ne syyt haluatko niihin muutosta vai oletko itse tyytyväinen nykytilanteeseen.

 

Pointti onkin, että miksi joku on sitten arka ottamaan haasteita vastaan?
Jos tuntee itsensä ja tietää ettei omat kyvyt tai elämäntilanne riitä vaativiin hommiin ja myöntää sen, on realisti. Jos tietää olevansa nopea opimaan ja hallitsisi vaikeammatkin työkuviot mutta ei hae vaativampia töitä (vaikka haluaisi), on huonoitsetuntoinen.

Jos siis poissuljetaan muut syyt paikkakunnalle jäämiseen eli että esim. se paikkakunta on kiva, ei koe tarvetta muunlaiselle elämälle jne.

Mä luulen et se on enemmänkin vaatimattomuutta, ettei näe omia kykyjään tai ei hakeudu hommiin, joissa pääsisi käyttämään lahjojaan. Toisilla ei ole kunnianhimoa niin paljon.

Minusta heikko itsetunto näkyy eniten ihmissuhteissa ja vuorovaikutuksessa. Meidän erittäin kokenut proffa sanoi, että kuuntelemalla lukuisia ammattilaisia, heidän käsityksiään ja kokemuksiin vaikeiden lasten kanssa työskentelystä hän on tullut siihen tulokseen, että tärkeintä mitä vanhemmat voivat lapselleen antaa on terve itsetunto ja sitä "korjataan" sitten pitkään jos ei ole onnistuttu.

 

Mä luulen et se on enemmänkin vaatimattomuutta, ettei näe omia kykyjään tai ei hakeudu hommiin, joissa pääsisi käyttämään lahjojaan. Toisilla ei ole kunnianhimoa niin paljon.

Minusta heikko itsetunto näkyy eniten ihmissuhteissa ja vuorovaikutuksessa. Meidän erittäin kokenut proffa sanoi, että kuuntelemalla lukuisia ammattilaisia, heidän käsityksiään ja kokemuksiin vaikeiden lasten kanssa työskentelystä hän on tullut siihen tulokseen, että tärkeintä mitä vanhemmat voivat lapselleen antaa on terve itsetunto ja sitä "korjataan" sitten pitkään jos ei ole onnistuttu.

Niin hienosti sanottu ja aivan totta!:heart:

 

Mä luulen et se on enemmänkin vaatimattomuutta, ettei näe omia kykyjään tai ei hakeudu hommiin, joissa pääsisi käyttämään lahjojaan. Toisilla ei ole kunnianhimoa niin paljon.

Minusta heikko itsetunto näkyy eniten ihmissuhteissa ja vuorovaikutuksessa. Meidän erittäin kokenut proffa sanoi, että kuuntelemalla lukuisia ammattilaisia, heidän käsityksiään ja kokemuksiin vaikeiden lasten kanssa työskentelystä hän on tullut siihen tulokseen, että tärkeintä mitä vanhemmat voivat lapselleen antaa on terve itsetunto ja sitä "korjataan" sitten pitkään jos ei ole onnistuttu.

Aivan, kunnianhimo on tärkeä tekijä. Ei sitäkään tarvitse välttämättä olla, mutta ne joilla on kova kunnianhimo (positiivisessa mielessä) ja selkeä maali jaksavat puurtaa heikkouksiensa voittamisen eteen.