Mikä "vikana"?

Meillä on kaksi poikaa, joista vanhempi täyttää kohta 7v ja nuorempi 3v. Vanhempi tuplaa eskaria erittäin huonon kuulomuistin vuoksi. Lisäksi sanat on välillä hävöksissä ja hän on myös melko kömpelö. Leikkaaminen, piirtäminen ja rakentelu sujuu kyllä oikein hyvin.

Nuorempi taas ei puhu juuri lainkaan. Muutama sana on, mutta käyttää lähinnä tavuja. Ymmärryksessä ei ole vikaa Lisäksi hän on erittäin vilkas eikä kestä paikallaan ollenkaan. Leikit muiden lasten kanssa ei suju, kun hän tönii muita lapsia ja haluaa kaikki lelut itselleen.

Vanhemmalla on hieman epäilty dysfasiaa ja nuoremmasta mietin, että hänellä voisi olla ADHD. Lueskelin kirjoituksia ADHD:stä ja totesin, että nuorempi poika ei kuitenkaan ole yhtään kömpelö ja lisäksi hän osaa jo melkein kaikki kirjaimet. Vanhemmalla pojalla ei taas kirjaimet pysy päässä millään, mutta hän on hyvä matikassa.

Lääkäriin ollaan menossa tämän kuun lopussa (kauheat jonot ja vähän lääkäreitä). Lisäksi nuorempi on käynyt puheterapiassa ja meillä on "puhekortit".

Osaisiko joku sanoa, että mikä on "vikana"? Olisi helpompi etsiä tietoa, kun tietäisi että mitä etsii. Olen niin uusi näissä asioissa etten tiedä asioista juuri mitään.

 

Enpä tiedä, miksi nykyään lähes kaikki elämään kuuluvat persoonallisuuden piirteet pitää luokitella - variaatiot kuuluvat elämään. Mutta: suvussa erittäin lievällä autismilla luokiteltu poika, joka kuulostaa aika lailla nuoremmalta lapseltasi. Iloinen, liikkuvainen, ymmärtää hyvin, ei pysy paikallaan eikä puhu. Saa kaikkea tukea, ja kehittyy pikkuhiljaa. Jotakin autismia tukevia piirteitä on, kuten rakentaminen ei suju (ei oikein osaa pinota legoja). Mutta toivottavasti saatte tukea ja vinkkejä arkeen ilman odottelua.

 

Missä tuota on sanottu erittäin lieväksi autismiksi? Mun poika 3v. on juuri tuollainen, paitsi että osaa koota legoista vaikka mitä ja Helsingissä Lastenlinnassa sanottiin keskivaikeasti autistinen poika.

Alkuperäiselle sanoisin, että nyt vaadit tutkimuksia ja kovasti! Hyvä että teillä puheterapia ja kuvakommunikaatio jo nyt. Mitä aikaisemmin kuntoutus alkaa, sitä parempi lopputulos yleensä.

Itse luulin kanssa poikaani adhd - lapseksi vilkkauden takia, en tiennyt että autisti voi olla iloinen ja aktiivinen lapsi. Raivareita tietty on aika paljon. Onhan niitä normaaleillakin 3v. tosin.
Puhumattomuus tai vähäpuheisuus "paljastaa" diagnoosin tosi ammattilaiselle.

 

edellinen lisää vielä, että on tietysti muitakin kuin puhumattomuus, siis jotka voivat tukea autismi-diagnoosia. esim. tiettyyn leikkiin jumittuminen, että aina haluaa leikkiä jotain tiettyä ja roolileikki leluilla puuttuu (vaikka meillä sitäkin on vähäsen), eli leluja lähinnä tutkitaan, paiskotaan tai heilutellaan. Ei juonellista leikkiä.

useat autistit välttävät esim. katsekontaktia, mutta eivät kaikki. meillä ei lainkaan välttelyä, lapsi viihtyy sylissä ja tykkää riehumis, painimis ym. leikeistä. joillain voi olla pahoja pelkotiloja, esim. pelkäävät imuria tms. näitäkään ei meillä.unihäiriöt yleisiä, varsinkin illalla nukahtaminen, meillä ei sitäkään. ruokailussa vaikeuksia, mieluiten syödään käsin esim. meillä, mutta muuten ruoka maistuu.monilla vain jotkut ruoat maistuvat.

elämä ei tähän diagnoosin kaadu, vaikka alussa onkin melkoinen shokki.

 

Kiitos vastauksista Minusta meidän pojat on ihan tavallisia pieniä poikia ja olen tottunut siihen ettei nuorempi puhu. Enemmän tuntuu oudolta, kun samanikäiset höpöttävät pitkiä juttuja. Olen ollut kovasti sitä mieltä, että kyseessä on vaan puheen viivästymä, mutta saa nyt nähdä.

Vanhempi poika tuplaa eskaria ja harmittaa etten vaatinut tutkimuksia jo aiemmin. Onneksi nyt on lääkäriaika ja toivon kovasti, että siellä saadaan jotain selville. Ei tuo koululykkäys paljon auta, jos ei syytä huonoon kuulomuistiin saada selville tai ainakin pitäisi saada jotain tukijuttuja sen suhteen.

 

Niin, hyvä tosiaan että pääsette sinne lääkäriin. Toivottavasti en nyt vaikuta siltä, että jankutan tätä autismi - asiaa, mutta niin minustakin pieni 3v. poikani vaikutti ja vaikuttaa ihan tavalliselta pieneltä pojalta.
Meillä oli kanssa niin, että olimme niin tottuneita siihen, ettei poika puhu, ettemme oikeastaan pitäneet sitä minään juttuna. Tämä on aika yleistä, että perhe sopeutuu tilanteeseen ts. ei huomaa tiettyjä asioita kun on niin tottunut tietyn lapsen tiettyihin ominaisuuksiin, ja siten pitää sitä vain yksilöllisyytenä.

Autismista vielä...jospa joku asiasta kiinnostunut lukee näitä ketjuja. Tänään oli kiva lukea uudesta autismiliiton lehdestä, että Belgiassa on pari autistien omistamaa yritystä, joissa autistit myös työntekijöinä. Toisessa valmistetaan jäätelöä ja suklaata, ja toisessa lahjapakkauksia! Kivaa aina lukea tuollaisesta pärjäämisestä