Mikähän mun miestä vaivaa??

Olen raskaana 9viikolla,. Yhdessä suunniteltiin avomieheni (yhdessä oltu 4,5vuotta) kans puolitoista vuotta lapsen tekoa, ja kun päätös lapsesta tehtiin, melkein heti tärppäs. Nyt sit yhtäkkiä mieheni sano ettei haluakaan lasta!! Ei ole kuulema valmis?? Ja että mun pitää tehdä abortti, koska kuulema joutuu sit viikonloppuisäksi ja maksumieheksi kuitenkin!! Tunsin kyllä pari viikkoa jo ettei kaikki ole miehelläni hyvin, kun oli päivät, aamusta iltaan pois, eikä oikein puhunut mitään ym. luulin et oli väsynyt töistä tms. mut tätä en olis arvannut. Kyllähän lapsi mun ehdotus oli, mut mieheni oli kyl innoissaan.. Mieheni on 33vuotias ja mä 28v, eli ei teinejäkään. Voiskohan tää olla jotain paniikkia joka menee ohi, vai teenkö mä aborttin?? Mä en haluis yksin jäädä lapsen kanssa, koska mulla ei ole ketään joka vois auttaa lapsen hoidossa jos mieheni totaalisesti kieltäytyy. Olen kyl ihmeissään, eka halus lasta kovasti ja kun plussasin oli haltioissaan, toi mulle kukkiakin ja nyt sit noin?? Mitä ihmettä mä teen aikaakaan ei ole paljon..?

Et sä mitään aborttia tee! Jos ootte yhdessä päättänyt yrittää vauvaa niin toihan on ihan älytöntä
Toivotaan että toi on ohimenevää paniikkia
:hug: :hug:

 

:hug:
miehellä ei todellakaan ole mitään laillista tai muutakaan oikeutta vaatia sun tekemään aborttia!!!siis tuliko teille nyt ero?:0
tsemiä ja varmasti pärjäät vauvan kanssa!ja kun mieskin pikku mussukan näkee,ni varmasti heltyy :hearth:

Tottakai mä heitän mäkeen tollasen ukon, joka noin tekee!! Mä en ole niitä ihmisiä jotka kattoo vuosikausia ukkonsa tekosia ja miettii et jättäsköhän vai antasko anteeks. Eikä ole ukkokaan sanonut et haluis mun kans olla, ainakaan nyt kun lapsen pidän.. Jos myöhemmin tulee toisiin aatoksiin lapsen suhteen, annan olla lapsen kans niin paljon ku tahtoo, mut saman katon alle en sitä ota!

 

Paniikki?
Muu stressi, josta ei ole sulle pystynyt avautua?
Ei aina ole kyse toisesta naisesta.
Ajattele nyt itseäsi ja mieti hyvin tarkkaan mitä lapsi sulle tuo,. Ja haluatko sitä. Ja mitä jos teet abortin, niin harmittaako sua kun tavallaan (mielestäni) teet sen miehesi takia..

Olet kuitenkin odottanut plussaavasi, ja nautit vielä olostasi. Ongelmista pääsee aina yli. Ja rakkaus on ihana sana.

Keskustele miehesi kanssa, jos saat edes vähänkin siihen tilanteen.
Asiat ei selviä kuin puhumalla, ei huutamalla tai raivoamalla.
Älä ahdista miestäsi nurkkaan latelemalla kysymyksiä peräkanaan.
Muista myös auttaa häntä avautumaan, ja kuuntele.
Toivottavasti tilanteenne selviää. Ja paineet hellittävät. Edes jollain tavalla.

Tsemppiä, ja iloista voimaa. =)

 

Kyllä kai sinä siellä saat aiankin kotipalvelulta tilapäisiä käyntejä synnytyksen jälkeen jos olet väsynyt. Ainakin meillä on töistä oltu sellaisissakin perheissä tilapäiskäynneillä joissa isä kuuluu perheeseen, mutta käynneillä tuetaan äitiä jaksamaan ja pärjäämään arjessa. Autetaan kodin askareissa ja lapsen hoidossa.
Itselläni oli kuopusta odottaessa vajaa parivuotias tuo esikko ja miehestä olin silloin jo eronnut. Iahn hyvin minä jaksoin alun peloista huolimatta, mutta vanhempani ja muut sukulaiset ja ystävät tukivat minua monilla tavoilla.