Miks kaikki äidit on niin tylsiä, ettei enää voi tehdä mitään hauskaa, mitä ennenkin (ei tarkoita biletystä)

-ei shoppailla, ok, ei rahaa paljoa, mutta ajatuksenakaan ei kukaan lähde enää
-ei käydä kahviloissa viettämässä ystävän kanssa aikaa, kun on ne lapset kotona..joo joo
-leffamaku on muuttunut, teatterissa ei jaksa kattoa, katotaan, kun lapset nukkuu meillä..niin ihan sama vai?
-matkusteluista haaveilemattakaan

Jos minä olen tylsä, niin on kaikki muutkin mun äiti-ystävät! Mikä meitä vaivaa??

 

Lisään vielä, että kyllä niihin Kipporware, kynttiläkutsuille, rättikutsuille satelee kutsuja..niin tätimäistä touhua..HUH HUH

 

Hö. Onpa kyllä tosiaan tylsää porukkaa.

 

Mä oon varmaan supertylsä kun mua ei ole noi asiat kiinnostaneet edes ennen äitiyyttä.

 

Mä oon varmaan supertylsä kun mua ei ole noi asiat kiinnostaneet edes ennen äitiyyttä.

Mikä sitten kiinnostaa?

 

no mä haaveilen shoppailusta ja matkustelusta,rahaa ei oo niin niitä ei toteuteta.mut kahvilassa käydään kavereiden kans viikottain juoruilemassa,olkoot lapset kotona isänsä kanssa. saman tyylisiä leffoja katson edelleen ja edelleenkin kotona.en ole koskaan tykännyt teatterissa käydä kun se musa pauhaa kovalla ja joku rapistelee pusseja ja jonkun pää on edessä ja... en ainakaan tunnusta että äitiys olisi minua kamalasti tylsemmäksi muuttanut..

 

Noilla kriteereillä mä en oo tippaakaan tylsä

Shoppailu: oi kyllä. Kahvilaan, ulos syömään, drinksuille, elokuviin, kotibileisiin: oi kyllä. Matkusteluhaaveet: oi kyllä.

Kippowaret, kynttiläkutsut, rättikutsut: yksiäkään en oo pitäny, enkä pidä. Kutsuja tulee mutta ehkä yhteen kutsuun 50:stä vastaan myöntävästi.

 

kyllä sitä shoppailis jos olis rahaa ja kävis leffoissa, jos olisi lapsenvahteja, sitä kun vaan on aika kiinni vauvassa, ettei sitä minnekään lähdetä ilman sitä. Isomman saa aina vähäksi aikaa hoitoon, mutta vauvaa ei.

 

No ei mulla ainakaan ole juurikaan tilaisuutta lähteä ilman lasta mihinkään.
Meillä on ikuisuusprojekti menossa ja mielummin otan lapsen mukaan ja annan miehen tehdä taloa. Muita lapsenvahteja ei ole.

 

Sama ongelma, tuntuu että kaverit ei oo enää kiinnostuneita MISTÄÄN muusta kun jostain HopLopista ja lastenkutsuista. Ok, kivoja on nekin mutta onko pakko olla pelkästään äiti 24/7, eikö joskus ois aikaa olla edes tunnin ajan vuodessa se oma vanha ittensä?

 

Tultuani äidiksi on ajankäyttöni (ja rahankäyttöni) mennyt uusiksi. Lapsille pitää olla tarpeeksi aikaa työssä käyvilläkin vanhemmilla, ja miehenkin kanssa olisi joskus hyvä "tavata" muutoinkin kuin lasten asioiden merkeissä. Lapsettomana mulla oli aika rajattomasti vapaa-aikaa omiin mielitekoihini, nykyään pitää valita mihin aikansa käyttää. Ei voisi vähempää kiinnostaa notkua kahviloissa tai lähteä matkoille ilman perhettä, sori, katotaan sitten kun lapset on isompia.

 

Mulla ainakin shoppailu ja kahviloissa istuminen ollu aika vähällä ihan siitä syystä, että en koe oloani mukavaksi tenavan kanssa kaupassa tai kahvilassa, missä pitää koko ajan olla kieltämässä, että "ei sinne" ja "älä koske" jne. Olen ihan tyytyväinen, kun pääsen shoppailut hoitamaan nopeasti yksinäni niin, että määrätietoisesti haen ne tavarat, mitä tosissaan tarvitsen, enkä sellaiselle reissulle halua ketään kaveria mukaan häiritsemään, ja kun voin kotona tai kaverin luona juoda kahvia pitkän kaavan kautta niin, että tenavat puuhailee omiaan.

Sitten, kun haluan viettää aikaa ystävieni kanssa keskenään, teen yleensä jotain muuta kuin kaupassa tai kahvilassa hengailu.

 

Ne on olevinaan niin kiireisiä ja lapset on koko elämä.
Vaihda kaveripiiriä.

 

Pari esimerkkiä: esikoisen kanssa jatkui sama meno kuin aiemmin, shoppailtiin yms. Kun kaverit alkoi saada lapsia, sitten kaikki alkoi olla niin kovin hankalaa.

Kaverilla usein pyydän, että tehdään jotain hauskaa, vastauksen saa, että istutaan nyt kaikessa rauhassa..HUOH!!

Mä en tiedä miksi mä en istu tähän ÄITI-muottiin, vaikka koenbkin olevan todella hyvä äiti lapsilleni. Tuntuu vaan, et ollaan jotain harmaata massaa, joilla ei saa olla hauskaa. Tukehduttaa...

 

Olen kotiäitinä lasten kanssa kaiket päivät, joten sinänsä mielelläni lähtisin kavereiden kanssa kaupungille, eikä tarvitsisi potea huonoa omatuntoa siitä, etten vietä sitäkin aikaa lasten kanssa. Mutta, mutta... Liikuntaharrastukseni vaativat oman aikansa, keskimäärin joka toinen päivä. Mies puolestaan menee harrastuksiinsa niinä muina päivinä. En voi vaatia, että mies työpäivänsä jälkeen huolehtii lapsista ensin parin tunnin ajan kun olen urheilemassa ja sitten vielä lisää pari tuntia kun istuskelen kahviloissa. En tiedä millaisia teidän muiden päivät ovat, mutta meillä ne menevät jotakuinkin noin. Meillä arki-iltaisin aina jompikumpi vanhemmista on harrastuksissaan ja yhteinen aika kortilla. Viikonloppuisin taas haluan nimenomaan perheelle yhteistä aikaa.

 

aina menossa. Olen kotiäiti myöskin. Mulla on sellainen harrastus, että voin joustaa, lapsilla on kiinteät harrastukset. Illassa on tunteja paljon työpäivänkin jälkeen, ja viikonloput ollaan/mennään perheenä. Silti joustaisin viikonloppuisin ym.aikoina, jos joku lähtisi jonnekin mun kans.

 

minusta on ihana olla yksin, kun se mahdollisuus on. Taidan olla hiukan erakkoluonteinen.

Ja kyllä se vaan niin on, että perhe ajaa aina ystävien edelle. Tosi ystävät ovat niitä jotka tietävät ja ymmärtävät elämäntilanteeni, eivätkä pahastu siitä, että en ehdi heidän kanssaan livenä tavata.

 

[QUOTE="A P";22613926]Mikä sitten kiinnostaa?[/QUOTE]

Mitäs mä olen tehnyt ystävien kanssa? Käyty kävelyllä, kokattu yhdessä, istuttu iltaa hyvien keskustelujen merkeissä, joskus menty ravintolaan syömään, käyty keikolla, käyty taidenäyttelyissä....Nykyään ainoastaan keikoilla käyminen on jäänyt. Ja osa noista hommista onnistuu vaikka lapset olisikin paikalla =)

 

Oon pohtinut ihan samaa..Itse olisin valmis tekemään kaikkea kivaa, mutta ystävillä ei riitä aikaa eikä halua.

t. yksinäinen äiti

 

Mitäs mä olen tehnyt ystävien kanssa? Käyty kävelyllä, kokattu yhdessä, istuttu iltaa hyvien keskustelujen merkeissä, joskus menty ravintolaan syömään, käyty keikolla, käyty taidenäyttelyissä....Nykyään ainoastaan keikoilla käyminen on jäänyt. Ja osa noista hommista onnistuu vaikka lapset olisikin paikalla =)

Ja kokkailu yhdessä =), se on jäänyt ainoastaan yhden ystävän kanssa. Muiden kanssa homma toimii niin, että se kenen luona ollaan, asettaa pöperöt pöytään, tulija voi tuoda jotain. Mutta kokkailua ei ole kuin sen yhden kanssa.

Illanistumisetkin on aika kauheita joskus, kun lapset hakee äitien huomioita. Kun perheet kokoontuu, sitten on hauskaa, on olemassa ne molemmat vanhemmat paikalla =)

 

[QUOTE="a p";22614055]aina menossa. Olen kotiäiti myöskin. Mulla on sellainen harrastus, että voin joustaa, lapsilla on kiinteät harrastukset. Illassa on tunteja paljon työpäivänkin jälkeen, ja viikonloput ollaan/mennään perheenä. Silti joustaisin viikonloppuisin ym.aikoina, jos joku lähtisi jonnekin mun kans.[/QUOTE]


No meillä miehen työpäivä päättyy vasta vähän ennen klo 18, joten ei siinä nyt kovin montaa tuntia iltaa kohden jää. Itse liikun pelkästään julkisilla, joten matkustaminenkin vie aikansa. Eli se on se yksi jumppa/salilläkäynti ja sitten nopsasti kotiin. Viikonloppuisin toki nään ystäviäni silloin tällöin juuri kahvittelun tai ravintolaruokailun merkeissä, mutta perheen kanssa vietetty aika menee kyllä aina edelle. Eli jos perheen kanssa on suunniteltu jotain kivaa ohjelmaa, en ala sitä perumaan ystävien takia.

 

Juu, heti kun se onnistuu kahden vilkkaan lapsen kanssa, saa myös rahaa niihin. Aikaa muiden asioiden hoitamisien jälkeen. Juu ja niin niitä ystäviä.

 

[QUOTE="a p";22614097]Ja kokkailu yhdessä =), se on jäänyt ainoastaan yhden ystävän kanssa. Muiden kanssa homma toimii niin, että se kenen luona ollaan, asettaa pöperöt pöytään, tulija voi tuoda jotain. Mutta kokkailua ei ole kuin sen yhden kanssa.

Illanistumisetkin on aika kauheita joskus, kun lapset hakee äitien huomioita. Kun perheet kokoontuu, sitten on hauskaa, on olemassa ne molemmat vanhemmat paikalla =)[/QUOTE]

Mulla käy kylässä lapsettomia kavereita, siitäkin huoilimatta että lapseni vaativat sitä huomiota.

 

Mitäs mä olen tehnyt ystävien kanssa? Käyty kävelyllä, kokattu yhdessä, istuttu iltaa hyvien keskustelujen merkeissä, joskus menty ravintolaan syömään, käyty keikolla, käyty taidenäyttelyissä....Nykyään ainoastaan keikoilla käyminen on jäänyt. Ja osa noista hommista onnistuu vaikka lapset olisikin paikalla =)

Aika mielenkiintoista että kahviloissa käynti on poissuljettua mut ravintoloissa käynti on oikein jees.

 

[QUOTE="Joo";22614127]Aika mielenkiintoista että kahviloissa käynti on poissuljettua mut ravintoloissa käynti on oikein jees.[/QUOTE]

Mä olen käynyt ehkä pari kertaa vuodessa ystävän kanssa ravintolassa SYÖMÄSSÄ. Mutta miksi kävisin kahviloissa jos en niissä viihdy? Mitä ihmeellistä siinä on? Mä käyn todella harvoin kahvilassa kahvilla. Mutta hyvä ruoka hyvässä seurassa on aina paljon lämmittävämpi kokemus. Onhan ravintoloissa jo ihan toisenlainen ilmapiiri mitä kahvilassa.