MIKS KAIKKI LAPSET KILJUU?? kertokaas ny mulle ku en tajua yhtään.

Siis oikeesti, kiljuuko kaikkien lapset?
Mun omat lapset on kaikki tyttöjä, ja kukaan heistä ei kilju. Yhellä on kieltämättä kova ääni, mutta ei nää kilju koskaan tai huuda leikeissä.

Mutta ku näillä lapsilla on kavereita, vaikka ei muuten äänitaso nousisikaan tai lapsia vain muutama, niin kavereina sellasia jotka kiljahtelee tai huudahtaa kesken kaiken leikeissä.
Miksi?? Mikä kumma siinä on että kaikki kiljuu??????

 

No on sekin aika hirveetä kun mihin tahansa julkiseen kulkuvälineeseen tulee yksikin lapsi, niin se kovalla äänellään kertoilee tyhmiä juttujaan ja terrorisoi koko junavaunua/ ratikkaa/ bussia.

1) Ketään ei kiinnosta ne jutut, 2) ihmisten ilmoilla muutkaan ei häiritse toisia omalla älämölöllään vaan säätää äänensä tilanteeseen sopivaksi.

 

No on sekin aika hirveetä kun mihin tahansa julkiseen kulkuvälineeseen tulee yksikin lapsi, niin se kovalla äänellään kertoilee tyhmiä juttujaan ja terrorisoi koko junavaunua/ ratikkaa/ bussia.

1) Ketään ei kiinnosta ne jutut, 2) ihmisten ilmoilla muutkaan ei häiritse toisia omalla älämölöllään vaan säätää äänensä tilanteeseen sopivaksi.

No niinpä. Tuotakin olen miettinyt. Mahtaa mun lapset olla outoja, kun ei tuotakaan tee. En kyl antaisi lupaakaan moiseen käyttäytymiseen..

 

Ei tuo taaperopoika ole vastannut, kun kysyn mitä kiljut ?
Se kiljuu kovaa ja korkealta kiukusta, raivosta, ilosta, uudesta asiasta/esineestä...
Esikoinen ei pahemmin oktaaveja nostellut

 

Minulla kuopus (4v.) on hirvittävän kovaääninen, mutta ei varsinaisesti kilju. Pitää kyllä muuten tarpeettoman kovaa ääntä. Esikoinen (6v.) on poika kuten kuopuskin, ja raivostuessaan päästää sellaisen järjettömän kimeän kiljaisun, joka sattuu oikeasti korviin, vaikka muuten on lapsena hiljaisempi kuin kuopus. Syy tähän kiljumiseen on se, että tietää minun ärsyyntyvän siitä. Ei kilju muuten. Vain, kun tahtoo ärsyttää

 

"Miks kaikki lapset kiljuu?"
"Mun omista lapsista kukaan ei kilju."

Ts. kaikki lapset eivät kilju...

Meillä kiljuttiin 1-vuotiaana. En tiedä miksi - eivät kertoneet. Ääntä noista on sittemminkin lähtenyt, mutta ei kiljuntaa, eikä liiallista ääntä.

 

Päiväkodin lapset kiljuvat ja huutavat äänensä käheiksi, että saavat sen kuuluville.

 

Kysyin kerran pojaltani (oli tuolloin muistaakseni viisivuotias) että miksi sinä huudat/kiljut?
- Mulla on suussa huutomerkki, vastasi poika

PS. meillä ainakin lapset purkavat päivän mittaan hoidossa/eskarissa/koulussa kertynyttä jännitystä ym. "kiljumalla" kotona.
Päästävät paineita niin sanotusti. Harvemmin tekevät sitä muualla kuin kotona.

 

Kuvitellaan 4 lasta, jotka jahtaa palloa ja kiljuu innosta. Perässä kävelee a.p. lapset vakavan näköisinä ja hiljaa...

 

Meillä tyttö alkanut kiljumaan suunnilleen vuosi sitten. On nyt kolme ja puoli vuotias. Ei osaa selittää miksi kiljuu, mutta yleensä liittyy mun silmissä edellä mainittuun innostumiseen ja/tai paineiden purkamiseen.
Ja varmaan jotkun hippa- yms leikit on vaan niin jänniä, ettei pysty pidättelemään enää. Muksulla nousee muutenkin leikkiessä ääni välillä kovaksi. Vaikkei siis tarkoituksella huuda.

 

Kuvitellaan 4 lasta, jotka jahtaa palloa ja kiljuu innosta. Perässä kävelee a.p. lapset vakavan näköisinä ja hiljaa...

Onpa puusilmäinen näkökanta. Joillain lapsilla on kyky hillitä itsensä, eikä se tarkoita sitä, että olisivat jotenkin sairaita, niin kuin siteeraamani kommentin kirjoittaja yrittää vihjata.Ilahtua ja riemuita voi muullakin tavoilla kuin eläimellisellä kiljumisella riehumisella.

Villiintynyt käytös muuten tarttuu kuin ruttotauti. Sen takia liian isoja lapsilaumoja ei saisi olla.

 

Onpa puusilmäinen näkökanta. Joillain lapsilla on kyky hillitä itsensä, eikä se tarkoita sitä, että olisivat jotenkin sairaita, niin kuin siteeraamani kommentin kirjoittaja yrittää vihjata.Ilahtua ja riemuita voi muullakin tavoilla kuin eläimellisellä kiljumisella riehumisella.

Villiintynyt käytös muuten tarttuu kuin ruttotauti. Sen takia liian isoja lapsilaumoja ei saisi olla.

Tarkoititko ettei saa jahtaa palloa? Vai sen, että pitää samalla, ahem, hillitä itteä?

Joo, vastaaja 'Miri' ei antais lasten kertoa omia tyhmiä juttuja bussissa, a.p. ei kykene ymmärtämään miksi lapset kiljuu, ihan tyhmää. Sääli mielummin niitä lapsia jotka eivät saa olla ... lapsia, huutaa, pomppia, välillä riehua ja pitää hauskaa. Ja niiden ylpeitä vahempia.

 

Kyllä, mulla on erittäin kovaääninen mukula. En tiedä miksi, me vanhemmat olemme hiljaisempia. Päiväkotiin mentyään alkoi mun mielestä äänekkäämmäksi, ehkä siellä ei saa ääntään kuuluville kuin huutamalla.

 

Minä ja mun veli ei koskaan kiljuttu ns. tyhjän takia lapsina, oltiin siinä mielessä hillittyjä sitten. Vaikka pihalla kaiket kesät juostiin pallon perässä ihan innoissamme, ei me kiljuttu suoraa huutoa niin kuin esim. täällä nyt naapureiden lapset. Kyllä me naurettiin ja oltiin innoissamme, mutta ei vaan ollut tapana kiljua. Mä olen ihan oikeasti välillä luullut, että tuolla pihalla jollain lapsella on hirveä hätä, kun kirkuminen on niin jäätävää - kuin sikaa teurastettais - mutta kun olen katsonut ikkunasta, siellä onkin vaan joku leikki kesken. Kai mun on vaikea ymmärtää tuota, kun en ole ikinä ollut mikään kiljuja tai huutaja.

 

Vieras, harva muistaa ihan niin selkeästi millainen on esim. ollut 4vuotiaana.

Mutta oikeasti, vaikka lapset ovat erilaisia, todella moni myös kiljuu. Kerran olin bussissa jossa pieni vauva itki ja itki. Bussikuski hermoili niin paljon, että pysähtyi miten sattuu, ei huomannut liikennemerkkejä (!) ja meinaisi ajaa ojaan.
Jos se olis ymmärtänyt, että tämä on vain osa elämää, ei tulisi mitään ongelmaa. Kaikkea ei musta tarvitse ymmärtää, mut kaikesta ei tarvitse myös hermostua ja vihotella muille, ei lasten kiljuminen niin vakava asia ole.

 

Varmaan siksi kun muut kun sinä ei osaa kasvattaa lapsiaan.

 

Varmaan siksi kun muut kun sinä ei osaa kasvattaa lapsiaan.

Peesi!!!

 

. Kerran olin bussissa jossa pieni vauva itki ja itki. Bussikuski hermoili niin paljon, että pysähtyi miten sattuu, ei huomannut liikennemerkkejä (!) ja meinaisi ajaa ojaan.
Jos se olis ymmärtänyt, että tämä on vain osa elämää, ei tulisi mitään ongelmaa. Kaikkea ei musta tarvitse ymmärtää, mut kaikesta ei tarvitse myös hermostua ja vihotella muille, ei lasten kiljuminen niin vakava asia ole.

On ihmisä joilla on ääniyliherkkyys, jolloin ei pysty pysymään rentona kun se lapsen kiljunta alkaa.

 

On ihmisä joilla on ääniyliherkkyys, jolloin ei pysty pysymään rentona kun se lapsen kiljunta alkaa.

Jos on niin paha ääniyliherkkyys että se lapsen aiheuttama meteli estää ajoon keskittymisen niin ei kannata ryhtyä bussikuskiksi.

 

On ihmisä joilla on ääniyliherkkyys, jolloin ei pysty pysymään rentona kun se lapsen kiljunta alkaa.

Jep, toudellakin. Onneks tän huushollin kiljunta on vähentynyt, ehkä promillen luokkaa mutta kuitenkin.

 

[QUOTE="Vieras";25881361]Jos on niin paha ääniyliherkkyys että se lapsen aiheuttama meteli estää ajoon keskittymisen niin ei kannata ryhtyä bussikuskiksi.[/QUOTE]

No aivan! Ja aika monta muutakin duunipaikkaa karsii.

Esim. päiväkodit.

 

[QUOTE="Vieras";25881361]Jos on niin paha ääniyliherkkyys että se lapsen aiheuttama meteli estää ajoon keskittymisen niin ei kannata ryhtyä bussikuskiksi.[/QUOTE]
Tai äidiksi/isäksi/kaupanmyyjäksi/opettajaksi jne.
Jos kärsii ääniyliherrkyydestä, ei kaikki lasten äänet saa hermostumaan. Se voi olla tietty korkea ääni tai käheä karjunta mikä hermostuttaa. Mutta leipä se on ihmisen taloon tuotava, vaikka hormoonihöyryiset eukot ottavat munaa mekkoon tähtäimenään lauma kiljuvia kakaroita. Voin toki vääntää saman rautalangasta, lapsia ei voi välttää, oli ammatti melkein mikä tahansa. Valitettavasti.

 

Jep, toudellakin. Onneks tän huushollin kiljunta on vähentynyt, ehkä promillen luokkaa mutta kuitenkin.

Täällä kiljutaan entiseen malliin, mutta onneksi pääsen sitä arkisin pakoon

 

En kyllä tajua moista, etenkin kun joskus naapurustossa kuulee ihan kunnon kirkumista, ihan kuin sikaa tapettaisi, mutta kun katsoo ulos niin siellä ne pennut iloisesti leikkii.

Joskus vois ihan soittaa poliisit, jospa oppisivat olemaan kirkumatta kun ei mitään hätää ole.

 

Tunnustan. Meidän lapsista lähtee ääntä. Me ollaan tällaisia vahvasti reagoivia - hyvässä ja pahassa. Ja nää, en edes viitsi komentaa olemaan hiljaa, jos kerran on kivaa, ja jos paikka on sellainen, että ei ole mitään todellista syytä, että pitäisi olla hiljaa.

Elämän pitää olla hauskaa, ja hillitty hauskuus ei ole yhtä hauskaa kuin vapaa. *helmismi*