miks ollaan parisuhteessa? pikaisia vastauksia!!!

miks sinä olet valinnut elää elämäsi parisuhteessa? miks olet meihesi /vaimosi kanssa? ja jos vastaus on että rakastat sitä niin mitä se sulle henk. koht. merkitsee?

 

Haluan ihmisen, joka on minulle niin läheinen, että voin jakaa hänen kanssaan henkilökohtaisetkin asiat. Haluan olla ihailtu ja haluan turvaa. haluan seksiä, romantiikkaa ja ystävyyttä.

En tahdo olla yksin ja hän on juuri se, jonka kanssa haluan olla.

 

Koska rakastan ja on hyvä olla ukon kans.
Ja halutaan saada yhdessä lapsia ja joskus vaikka naimisiinki mennä...

Sitä on niin vaikee selittää...

 

Siksi: Että minulla on joku jolle sanoa hyvää yötä viimeiseksi illalla ja huomenta taas aamulla. Joku, jolle voi näyttää hyvät ja huonot tuulensa ja luottaa siihen, että silti toinen rakastaa. Joku jolta saa halauksen ja suukon (ja muutakin ) kun haluaa. On joku joka jakaa arjen pienet kokemukset sekä elämän suuret tapahtumat. On joku jonka kanssa muistella menneitä ja suunnitella yhteistä tulevaisuutta. On joku, jolta saan tukea kun on vaikeaa tai jos vaikka sairastuisin. Joku jonka kanssa ollaan "samassa veneessä", hoidetaan yhteisiä lapsia, yhteistä kotia ja taloutta. Kumpikaan ei ole toisen siivellä perästä vedettävänä, vaan molemmat tuovat suhteeseen osuutensa. On joku jonka kanssa nauraa, kehittää yhteistä huumoria, ihmetellä maailmanmenoa.

Rakkaus tarkoittaa minusta ensin ihastumista ja ensihuumaa, sitten sitoutumista yhteiseen tulevaisuuteen. Se tarkoittaa kiintymystä, rehellisyyttä ja kunnioitusta. Saa olla oma itsensä, saa olla mielipide-eroja, saa tapella mutta sitten taas sovitaankin. Saa olla omia tekemisiä ja harrastuksia. Välillä loitotaan ja välillä taas lähestytään. Tykätään toisesta silloinkin kun toinen on tosi ärsyttävä. Jaksetaan jatkaa yhdessä, vaikka välillä toinen välillä tympii. Sitten taas tulee hetkiä, jolloin tietää, miksi kannattaa olla yhdessä.

Siinä jotain....

 

Olen valinnut elää parisuhteessa, sillä haluan perheen. Enkä tällä tarkoita lapsia, sillä me kaksi olemme jo perhe. Perhe on tuki ja turva meille kummallekin, meidän maailman keskipiste. Se paikka, jossa kumpikin voi olla täysin oma itsensä.

Rakkaus on minulle sitä, että saan sydämeni kyllyydestä välittää toisesta ihmisestä ja tehdä hänet onnelliseksi. Se on kuin silta kahden ihmisen välillä. Elämäni olisi paljon köyhempää ilman häntä. Tiedän, etten sydämessäni valinnut häntä siksi, että pelkäisin olla yksin tai että biologinen kelloni tikittäisi kovaa vauhtia vaan siksi, että hän on hyvä, lojaali ja lämmin ihminen, joka näkee minussakin hyvyyden. Ihailen kumppaniani ja olen ylpeä ja onnellinen saadessani olla hänen kanssaan. Tiedän, että hän ihailee myös minua ja että hän haluaa yhtä lailla huolehtia minusta kuin minä hänestä.

En melkein malta odottaa sitä kuinka yhteinen elämä yhteisine muistoineen lujittaa suhdetta vuosien varrella. Odotan, että voisimme katsoa kahdenkymmenen vuoden kuluttua taaksepäin ja nähdä kuinka olemme yhdessä ja erikseen kasvaneet.

Vaikeimpia hetkiä meidän suhteessa ovat olleet alkuajat. Yhteenhitsautuminen tapahtui hiljalleen ensimmäisen vuoden aikana ja sen jälkeen suhde todella alkoi kukoistamaan. Alkuhuuma oli meillä hieman erilainen kuin monilla, sillä tunsimme toisemme jo varsin hyvin ennen kuin suhde alkoi. Suhde oli alusta asti vakava eikä kevyttä seurusteluvaihetta ollut missään vaiheessa.

 

Haluan elää toisen ihmisen kanssa. Haluan olla rakastettu ja rakastaa. Läheinen ihminen rinnallani oloni on turvallinen. Halusin lapsia. Yksin ei ole hyvä olla, yhdessä kaikki kokemukset tuntuu paremmilta.
Arki pukkaa välillä pahasti päälle eikä toiselle jää aikaa ja toisen naama alkaa tympiä, mutta haluan vanheta yhdessä, kokea asioita yhdessä.

Nyt yhdistäviä tekijöitä on myös lapset, yhteinen koti ja talous.

Rakkaus muuttaa muotoaan, välillä voi tulla aikoja jolloin se voi olla jopa kadoksissa. En usko, että mies vaihtamalla paranee, joten mieluummin satsaan tähän nykyiseen suhteeseen, vaikkei enää tuntuisi siltä kuin suhteen alkuhuumassa.

Toistaiseksi on vielä tuntunut siltä, että tämä mies on oikea minulle. Hänen on luonaan on turvallista ja hän on hyvä isä lapsillemme.

 

Toisen vierestä on aamulla hyvä herätä. Ihana halata toista. Juoda aamukahvia yhdessä. Mukavaa kokata toiselle. Käydä yhdessä ruokakaupassa ja lenkillä. Kasvattaa lapset yhdessä. Illalla lasten käytyä nukkumaan on hyvä olo istua toisen kanssa sohvalla, syödä jotain hyvää iltapalaa, katsella töllöä. Olla vaan.

Se on sitä rakkautta, mitä ilman ei halua olla :heart:

 

minusta on ihana jakaa arki toisen aikuisen kanssa. olin yh 8-vuotta, ja vaikkakin onnellinen yh, niin kun tiedän mitä se arki on, voin vain todeta olevani niiiiin paljon onnelisempi näin!

 

On joku jonka kanssa jakaa arki, tehdä asioita yhdessä. Joku jonka kanssa voi jutella päivän asioista, ja miettiä elämää, suunnitella tulevaisuutta ja jakaa vastuu. Sekä kasvattaa lapsia. Vaikka joskus se arki on todellakin ihan pelkkää arkea, on silti ihanaa huomata että vierellä on joku.

 

No mä olen tottunut siihen Epäromanttista, mutta rakastaminen on ihan eri asia kun rakastuminen ja rakastaminen on just sitä arkea ja tottumusta, turvallisuutta jne.
On kiva että on joku, ketä voi syyttää kaikesta, kun elämä mättää, muttas jonka kanssa toisaalta voi jakaa myös ne isloiset asiat.
On kiva, että on joku, jolle voi sanoa "mä en saa unta" ja jos se mahdollisesti ei nuku, jutella vaikka koko ylön.
Se vaan luo turvallisuuden tunnetta.
Mä mietin eilen viimeksi, että on se sittenkin mukavaa, että vaikeisiin aikoihin on löytyny joku muu ratkaisu kun ero, kun ajelin iltasella aika myöhään painonvartijoihin. Muuten olis joutunu ottamaan nuorimman mukaan ja se olis nukahtanu, mutta ei tasan alkanu yöunille ja sit olis valvottu aamuyöhön, jos ei olis voinu jättää pikkuihmistä iskän kanssa kotiin.

 

Itse olen parisuhteessa juuri siksi että rakastan miestäni. Helppoa ei aina ole ollut, mutta ei kai aina pidä ollakaan.. :/ Alkuhuuman jälkeenhän se arki tulee joka suhteessa. Ja olenkin sitä mieltä ettei saa luovuttaa liian helposti.
On tärkeää että vierellä on ihminen jolle voi purkaa ne pahatkin olotilat, ja tietää että siinä hän pysyy, vaikka välillä hänessä kaikki syy muka onkin.. Kun vaan sitten muistaisi huomioida häntä niinä hyvinäkin päivinä.
Minä olen naimisissa parhaan ystäväni kanssa. Ja se ystävyys on kasvanut päivä päivältä. :heart:
Ja myös minä uskon niin ettei se mies vaihtamalla parane. Elän tätä hetkeä tyytyväisenä siihen mitä minulla on, kaikesta huolimatta.

 

Kaiken pohjalla on tietenkin se, että rakastan tätä miestä. =) Kaikkinen omine pikku vikoineen melko monen yhteisen vuoden jälkeen (ja melko monen vastoinkäymisenkin :ashamed: ) usein kun katson häntä, mietin miten onnekas olen, hän on huomaavainen (todella huomaavainen), kiltti (tai pääsääntöisesti ainakin yrittää olla ), mieheni rinnalla voin aina olla oma itseni (hyvässä ja pahassa ) ja ennen kaikkea: kukaan muu ei varmasti ikinä osaisi pitää parempaa huolta tulevasta vauvastamme, minusta ja koirastamme. Niin, minulle rakkaus on sitä että voi luottaa siihen että on turvassa toisen luona =)
hi, ja niin: saa pusuja ja haleja niin paljon ku tahtoo, ja jos kyseiset pienet asiat meinaa unohtua, niin voi ihan hyvin pyytää hellyyden osoituksia

 

Me selvittiin mieheni kanssa yhdessä pahimmasta mahdollisesta, eli molemmilla oli vaikea päihdeongelma. Nyt ollaan oltu raittiina jo useampi vuosi yhdessä ja ollaan oikeasti erottamattomat. :heart: Ihana herätä aamulla ja katsoa viereensä että siinähän se on, tuo rakkaistakin rakkain lasteni isä ja rakastaja ja ystävä. Tiedän että kun kerran siitä helvetistä selvittiin yhdessä niin selvitään mistä vaan, toi päivä mitä tahansa tullessaan. Mies on samaa mieltä, ollaan puhuttu asiasta monesti. =)

 

kiitos vastauksista, niitä saa laittaa lisääkin. mä listasin kaikkien viesteisä itselleni listan syistä olla yhdessä ja sitä on aika hyvä väliillä vilkaista niin muistaa taas ne hyvät aisat yhdessä olosta. mä olen ollu 3,5vuotta yksin lapsen kanssa , ja yh:na ja nyt tuoreessa suhteessa ei meinaa enää millään osaa seurustella. joitain parisuhde oppaitakin olen lukenut että oppis taas olemaan toisen ihmisn kanssa, toisista jopa hyötyä. mä vaan en viellä ole ihan selvillä olenko mä ollenkaan parisuhde ihminen en tiedä kummin mun on parempi olla yksin vai toisen kanssa. vaiko meneekö ihan plus miinus nolla.... jää nähtäväksi. koskaan en ole yksinäinen ollut, ja yöisin ahdistaa nukkua toisen vieressä, ja aamullakaan ei teksi mieli toisen naamaa katsella. ja en välttämättä itsekkään kovin 10 arvoinen kumppani taida olla... vanhemmuuskin on tuntunut helpommalta yksin. mutta onhan tosta miehestä ollut paljon apuakin ja kovin ihastunut olen hänen luonteeseen ja ulkonäköön. luottaa häneen on voinut!! kai sitä vaan on siinä vaiheessa että pitäisi sitoutua yhteiseen tulevaisuutteen tai sitten hypätä pois kelkasta, mutta kun molemmat vaihtoehdot tuntuu lähes yhtä kutsuville. yksin on niin helppoa, ja sitten taas toisaalta on ne tunteet toista kohtaan vaikka elämä onkin jotenkin hankalampaa yhdessä ja ei niin ihanaa ja nautinnollista.
miltä tääkin nyt kuulostaa, sanokaa suoraan vaan!!!

 

Onko sulla sitten jotenkin tosi konkreettisesti se päätksen hetki, että sun on pakko valita suuntaan tai toiseen? Jos se sitoutuminen mietityttää, mutta kuitenkaan et näe syytä lähteä, niin voisitteko ottaa ihan päivä kerrallaan vain? Oletteko kuinka kauan olleet yhdessä?

 

Kimppa;
Rakkaus tarkoittaa minusta ensin ihastumista ja ensihuumaa, sitten sitoutumista yhteiseen tulevaisuuteen. Se tarkoittaa kiintymystä, rehellisyyttä ja kunnioitusta. Saa olla oma itsensä, saa olla mielipide-eroja, saa tapella mutta sitten taas sovitaankin. Saa olla omia tekemisiä ja harrastuksia. Välillä loitotaan ja välillä taas lähestytään. Tykätään toisesta silloinkin kun toinen on tosi ärsyttävä. Jaksetaan jatkaa yhdessä, vaikka välillä toinen välillä tympii. Sitten taas tulee hetkiä, jolloin tietää, miksi kannattaa olla yhdessä.



-Minusta tuo oli niin hyvin sanottu

Rakkaus on sulautumista toiseen,mutta kuitenkin on annettava etäisyyttä ja tilaa,luottaa toiseen täysin,olla parhaimpia ystäviä... Saada nauraa yhdessä ja itkeäkkin, näyttää avoimesti tunteitaan, kehua toista ,helliä toista,puhua, tapailla vaikka arki pyörisikin ympärillä,järjestää aikaa olla rakastaman ihmisen kanssa myös kahden (ilman lapsia),se ei ole itsekkyyttä vaan kykyä nauttia toisesta.

 

eli siis alotteleva uusiperhe ollaan, siksi on tuntunu sille että pitäis sitouta kunnolla tai lähteä kun on noi tytöt kuitenkin kuvioissa, ei ole lapselle reilua antaa kiintyä ja sitten erota. meillä siis molemmilla alle 3 v. lapset. ja miehen tyttö on mut ainakin ihan valloittanu, niin ihan imisen alku se on :heart:
mutta tästä on ollu tois paljon apua, mä listasin noita juttuja ylös ja kerroin miehelle että mua askarruttaa tää aihe, se oli tois kypsä sen suhteen kuunteli rauhallisesti mua. ja näytin sitä listaakin minkä olin keränny, eli aiheista olla suhteessa, jne. syitä siis. mulla oli jo tosi ahdistunu ja kuristava olo. niin me pari tuntia juteltiin ja mä koin tulevani ymmärretyksi. ja mun olo helpottu. nyt tuntuu siltä että olen paljon varmempi kun ennen että haluan tätä yhteistä elämää. kaikkineen puolineen. ja on kevyt ja hyvä olla sen asian suhteen. vaikka tää uusperhekuvio on todellakin vaikee kun on ongelmia molemmilla lastensa toisiin vanhempiin. toinen on juoppo ja toinen ei välitä ja haastaa riitaa. mutta on kyllä vahva ja hyvä olla nyt toisen rinnalla. tästä on ollu tois paljon apua mulle , iso kiitos kaikille!!! :flower: :attn: :flower: :attn: