Miks varten jotkut lapset puhuu kirjakieltä?

Ja siis sillai että vaikka vain yksi sisarusparvesta puhuu kirjakieltä ja muut ihan tavallisesti?
Näinkin älykkäitä asioita olen pohtinut tänään :saint:

 

Olen useammassa muksussa huomannut sellaisen "kauden"

 

itse oon miettiny et mistä lapset oppii kirja kielen ja tavallisen kielen eron? eli jos samalle sanalle on monta vaihtoehtoa( katsoa, kattoa, kahtoa) et mitkä jaotellaan kirja ja mitkä puhekieleen?

 

Meidän poika puhuu kirjakieltä ja pohtii älykkäitä asioita Esikoinen, hyvin taiteellinen ja tieteellinen tyyppi, liittyy kai sellaseen. Pakosta joutui koulussa opettelemaan jonkinlaista puhekieltä kun kaverit ja ope alkoi ihmettelemään. Mutta innostuessaan, selittäessään, tai harmistuessaan, puhuu täydellistä kirjakieltä.

 

Autismin kirjo on yksi mahdollisuus.

 

[QUOTE="vieras";24312831]Meidän poika puhuu kirjakieltä ja pohtii älykkäitä asioita Esikoinen, hyvin taiteellinen ja tieteellinen tyyppi, liittyy kai sellaseen. Pakosta joutui koulussa opettelemaan jonkinlaista puhekieltä kun kaverit ja ope alkoi ihmettelemään. Mutta innostuessaan, selittäessään, tai harmistuessaan, puhuu täydellistä kirjakieltä.[/QUOTE]

 

Tjaa-a... Serkkupoika teki tuota, mut hänellä kyllä todettiin asperger.

Tuli tästä avauksesta mieleen Timo T.A. ja Nina Mikkosen pojat, musta he on tosi sulosia, kun puhuvat kirjakieltä

 

Mä puhuin lapsena kirjakieltä, mutta en osaa sanoa, miksi.

 

Me ainakain puhumme lapsillemme useimmiten kirjakieltä. Joskus puhuvat kirjakieltä takaisin, ja joskus käyttävät rennosti puhuttua kieltä.

 

Meidän 3,5v puhuu yleensä kirjakieltä, harvoin lipsahtaa esim. "sä" tai "mä". Olen vähän ihmetellyt asiaa ja välillä ollut huolissanikin, koska on muutenkin hieman erikoinen lapsi ja puheenkehitys tuli viiveellä. Toisaalta luemme yhdessä paljon kirjoja, joten sieltäkin sitä kirjakieltä on voinut tarttua.

 

Autismin kirjo on yksi mahdollisuus.

 

Meillä lapset puhuu niiiiiiiin leviää pohojammaan murretta
Varsinkin keskimmäinen.

 

Mun (nyt teini-ikäiset) lapset puhuivat lyhyen kauden ennen kouluikää kirjakieltä. Kieli huononi paikalliseen murteeseen sitten koulussa, ei kuitenkaan onneksi kovin leveäksi kun kotona sentään kuulevat säällistä kieltä. Että kai se oli joku kausi.

Selvennyksen vuoksi mainittakoon, että minä eikä sen paremmin muijakaan olla tältä seudulta syntyisin.

 

Kirjakieltä ei voi puhua, yleiskieltä voi. Itse puhuin lapsena yleiskieltä, sillä olin yksinäinen ja luin paljon kirjoja. Kun vanhempana tuli lisää kavereita, puhekin alkoi muokkautua slangimpaan suuntaan.

 

No ihan siksi, että hänelle on luettu paljon kirjoja.

 

No, onhan se sivistynyttä puhua kirjakieltä. Sitä kun ei tunnu moni osaavan puhua saati sitten kirjoittaa.

Vakavasti puhuen, suurimmalla osalla lapsista on varmaan sellainen "kausi".

 

[QUOTE="vieras";24312867]No ihan siksi, että hänelle on luettu paljon kirjoja.[/QUOTE]

Ai niin joo, tuo saattaa selittää meidänkin tapauksen.

 

meillä poia puhui 1.3vuotiaana kirjakieltä, kuulost hassulta niin pienen suusta. sitten kun meni 3vuotiaan päiväkotiin niin alkoi puheessa olla puhekieltä mukana. ollaan kovasti luettu hälle kirjoja, vaikuttaakohan se osaks? me vanhemmat ei nimittäin mitenkää kirjakieltä puhuta

 

Itse puhuin lapsena kirjakieltä varmaankin siksi, että mulle luettiin hyvin paljon kirjoja. Lapsuudessani myös useimmissa lastenohjelmissa puhuttiin kirjakieltä eikä viljelty puhekielisiä ilmaisuja juuri ollenkaan. Lukemaan opittuani tykkäsin lukea hyvin paljon, ja olinkin sitten luokkamme ainoa, joka kympin äidinkielestä sai useampaan otteeseen.

 

[QUOTE="vieras";24312883]meillä poia puhui 1.3vuotiaana kirjakieltä, kuulost hassulta niin pienen suusta. sitten kun meni 3vuotiaan päiväkotiin niin alkoi puheessa olla puhekieltä mukana. ollaan kovasti luettu hälle kirjoja, vaikuttaakohan se osaks? me vanhemmat ei nimittäin mitenkää kirjakieltä puhuta[/QUOTE]

siis poika 1v-3v.

 

Minä puhuin lapsena kirjakieltä ja vieläkin useimmiten. Minulle se vain oli luontevinta, en koskaan tykännyt käyttää minä ja sinä -sanojen sijasta muotoja mä ja sä. En osaa kirjoittaa tälle palstallekaan puhekielellä. Joskus keväällä 2010 kun aloitin tänne kirjoittamaan niin aluksi yritin kirjoittaa joitakin sanoja puhekielellä, muttei siitä mitään tullut.

 

Olisiko aika yleinen vaihe puheen kehityksessä?

 

Meidän tytöllä on ollut lähes alusta (siis puhumaan oppimisesta) lähtien possessiivisuffiksi hallussa, eikä ole kadonnut mihinkään. Muuten ei ihan tiukkaa yleiskieltä puhu, mutta omistuspäätteet tulevat säntillisesti kaikki. Eikä varmaan ole tarttunut meiltä vanhemmilta, lähinnä toisin päin.

 

Kummityttö puhuu kans kirjakieltä on nyt 3-vuotias. Hänen kotonaan puhutaan kuitenkin kahta eri murretta ja puhekieltä

 

minä itse puhun kirjakieltä ja tyttärenikin (2v2kk) puhuu, vaikka isänsä ei puhukaan.