miksei kukaan ymmärrä?

kaikki neuvovat kyllä helposti mutta enemmänkin tuomiten kuin oikeasti kiinnostuneina.jospa te vaikka täällä osaisitte "auttaa"...
mulla on 2 pientä lasta ja olen AINA ihan umpi vasynyt ja joka paikkaan sattuu ja kolottaa. koitan pyörittää arkea ja laittaa hymyä peliin mutta kun en vaan jaksais. poika on 3 v ja ehtymätön duracell pupu ja tytöllä on ikää 1,5v eikä sekään jää jälkeen. ja lisätäänpäs vielä että asun ulkomailla ja täällä on pakko viedä yli 2 v lapset päiväkotiin. joka tarkoittaa siis sitä että laukkaan pitkin kylää viemässä poikaa tarhaan aamulla ja iltapäivällä.

just ja just saan kotihommat hoidettua JOTENKIN päin ja muksujen kanssa käydään ns. kävelyillä ja isin kanssa illemmalla puistossa... mutta kun pitäisi kuulemma olla kokopäivä puistossa,kahvilla ja jne muiden perheiden ja mammojen kanssa enkä mä vaan yksinkertasesti jaksa.
tunnen oloni täällä ulkopuoliseksi ja aina oon se outo suomalainen jolla on omalaatuinen elämäntyyli.

jaksaisko joku teistä kannustaa / antaa vinkkejä miten jaksaisin eteenpäin?

 

kaikki neuvovat kyllä helposti mutta enemmänkin tuomiten kuin oikeasti kiinnostuneina.jospa te vaikka täällä osaisitte "auttaa"...
mulla on 2 pientä lasta ja olen AINA ihan umpi vasynyt ja joka paikkaan sattuu ja kolottaa. koitan pyörittää arkea ja laittaa hymyä peliin mutta kun en vaan jaksais. poika on 3 v ja ehtymätön duracell pupu ja tytöllä on ikää 1,5v eikä sekään jää jälkeen. ja lisätäänpäs vielä että asun ulkomailla ja täällä on pakko viedä yli 2 v lapset päiväkotiin. joka tarkoittaa siis sitä että laukkaan pitkin kylää viemässä poikaa tarhaan aamulla ja iltapäivällä.

just ja just saan kotihommat hoidettua JOTENKIN päin ja muksujen kanssa käydään ns. kävelyillä ja isin kanssa illemmalla puistossa... mutta kun pitäisi kuulemma olla kokopäivä puistossa,kahvilla ja jne muiden perheiden ja mammojen kanssa enkä mä vaan yksinkertasesti jaksa.
tunnen oloni täällä ulkopuoliseksi ja aina oon se outo suomalainen jolla on omalaatuinen elämäntyyli.

jaksaisko joku teistä kannustaa / antaa vinkkejä miten jaksaisin eteenpäin?

Ensin oma kroppa kuntoon ja sitten miettimään henkistä puolta(kin)!
Eli mahtaakohan teillä päin olla vastaavaa rautayrttijuomaa kuin täällä suomenmaalla, käy etsimässä vastaava monivitamiinikuuri itsellesi, tai ihan lääkärin kautta, että ottavat edes hemoglobiiniarvot.

Jaksuja!

 

:hug: Voi toista.
Mitä jos koittasit jotai puolitietä tuohon. Et mene kokonaan systeemiin mukaan, vaan mietit et mitkä asiat on sulle tärkeitä ja mitä joutuu ihan oikeesti pakosta tehdä ja yrittäsit löytää jotain niiden välistä. Toivottavasti sun mies on sulle tukena ja ymmärtää tilannettasi. En valitettavasti osaa auttaa paremmin mutta myötätuntoa voin tarjota :heart:

 

láäkärissä oon käynyt moneenkin otteeseen ja vasta nyt ovat laittaneet kokeisiin.toivottavasti sieltä löytyis syy tähän väsymykseen mutta miten jaksan sillävälin?

mmmh.mun mies on oma lukunsa erikseen,kun on hyvä päivä¨niin ei kommentoi mitenkÄän ja jos on huono päivä niin en kuule muuta kuin valitusta kaikesta ja olen laiska ja en käyttäydy normaalisti... huoh