loppuunkulutettu
Ihan suhteen alkupuolella kaikki oli hyvin, mies oli minua kohtaan ihana ja huomaavainen. Mutta, koska minulla kestää kuitenkin rakentaa luottamus toiseen ihmiseen hieman pidempään niin mies kyllästyi tähän, että hän tekee aina aloitteen ja hän aina suutelee yms. Ja sitten noin reilu kuukauden seurustelun jälkeen mies kävi ekan kerran päälle, kun en suostunut näyttämään hänelle facebookkiani. (minun mielestäni pitäisi olla jotain yksityisyyttä sentään. ja en halunnut näyttää, koska tiesin exäni olevan hänelle kuin kirosana ja ex-poikaystäväni oli kaverilistoillani vielä silloin) No tämän episodin jälkeen poistin exäni kaverilistalta, että mies ei sen suhteen enää minua epäilisi. No pian asiat meni siihen, että jouduin poistamaan koko facebook käyttäjäni. (Niin ja moni varmaa miettii että miksi en jo lähtenyt tämän ensimmäisen päälle käymisen jälkeen, mutta koska minussa on sellainen vika että uskon ihmisten muuttuvan ja en uskonut tämän tapahtuvan uudestaan.) Sitten mies kävi useammin ja useammin kimppuuni, ihan turhista syistä. (opiskelin ja iskin muka muita miehiä koulussa ja ei helpottanut tilannetta yhtään kun luokallani oli vastakkaista sukupuolta olevia henkilöitä) lopulta jouduin lopettamaan opiskelunikin, koska olin mustelmilla melkein koko ajan ja mies ei päästänyt minua kouluun ettei kukaan epäilisi mitään ja huomasin itsekkin asioiden olevan paremmin kun en koulua käynyt.
Muutimme yhteen noin reilu 3kk seurustelun jälkeen (koska luulin miehen muuttuvan, koska eihän hän ollut paha ihminen) asiat vain pahenivat pahenemistaan.Kohta minulla ei ollut enää ystäviä, ei koulutuspaikkaa, ei mitään vain pelkkä mieheni. Ainoa ystävä joka minuun yhteyttä piti tiesi mitä mies minulle tekee, mutta en asiaa myöntänyt hänelle vaan sanoin asioiden olevan loistavasti.
Kesä meni pitkähihaisissa kulkiessa, kun peittelin mustelmiani ja muitakin arpia kehossani pahoinpitelyn takia. Oli aamuisin vaikeuksia saada järkevää kampausta, koska päästäni puuttui tuppoja hiuksia, jotka jättivät kaljut läikät päähäni. Kerran humalassa ollessani kerroin ystävälleni kaiken mitä mies on tehnyt ja olin sen yön kaverillani yötä. Palasin kuitenkin takaisin kotiin ja sain kuulla kunniani, kin olin valehdellut ja mustamaalannut mieheni.
Lyöminen loppui siihen kun vanhempani saivat tietää tästä ja nostivat pahoinpitelysyytteen miestäni vastaan, mutta minä vedin sen kuitenkin pois. Kuitenkaan suhteemme ei ole entisensä, mies on pettänyt minua kahdesti suhteemme aikana ja olen antanut hänelle kaikki vain anteeksi ja jatkanut suhteessa. Suhteessamme ei ole mitään läheisyyttä ja tietenkin kaikki on minun vikaani edelleen.
Kun olen yksin mietin lähtöni ja kuinka haistatan pitkän vitun miehelle ja mietin miksi ikinä vedin sen pahoinpitelysyytteen pois, kuinka tyhmä olen ollut. Mutta kun mies tulee kotiin ja katson häntä en pysty siihen, en pysty jättämään häntä, en loukkaamaan vaikka hän on loukannut niin monella eri tapaa minua. Hän näyttää niin viattomalta ettei varmaa kukaan minua edes uskoisi. Ja hän voi näyttää niin katuvalta kuin kukaan ihminen voi näyttää.
Miksi en pysty lähtemään?
Lähden kohta töihin niin luen kommentteja huomenissa tai sitten tänään illalla, mutta nyt niin paljon kuin kerkiän.
Muutimme yhteen noin reilu 3kk seurustelun jälkeen (koska luulin miehen muuttuvan, koska eihän hän ollut paha ihminen) asiat vain pahenivat pahenemistaan.Kohta minulla ei ollut enää ystäviä, ei koulutuspaikkaa, ei mitään vain pelkkä mieheni. Ainoa ystävä joka minuun yhteyttä piti tiesi mitä mies minulle tekee, mutta en asiaa myöntänyt hänelle vaan sanoin asioiden olevan loistavasti.
Kesä meni pitkähihaisissa kulkiessa, kun peittelin mustelmiani ja muitakin arpia kehossani pahoinpitelyn takia. Oli aamuisin vaikeuksia saada järkevää kampausta, koska päästäni puuttui tuppoja hiuksia, jotka jättivät kaljut läikät päähäni. Kerran humalassa ollessani kerroin ystävälleni kaiken mitä mies on tehnyt ja olin sen yön kaverillani yötä. Palasin kuitenkin takaisin kotiin ja sain kuulla kunniani, kin olin valehdellut ja mustamaalannut mieheni.
Lyöminen loppui siihen kun vanhempani saivat tietää tästä ja nostivat pahoinpitelysyytteen miestäni vastaan, mutta minä vedin sen kuitenkin pois. Kuitenkaan suhteemme ei ole entisensä, mies on pettänyt minua kahdesti suhteemme aikana ja olen antanut hänelle kaikki vain anteeksi ja jatkanut suhteessa. Suhteessamme ei ole mitään läheisyyttä ja tietenkin kaikki on minun vikaani edelleen.
Kun olen yksin mietin lähtöni ja kuinka haistatan pitkän vitun miehelle ja mietin miksi ikinä vedin sen pahoinpitelysyytteen pois, kuinka tyhmä olen ollut. Mutta kun mies tulee kotiin ja katson häntä en pysty siihen, en pysty jättämään häntä, en loukkaamaan vaikka hän on loukannut niin monella eri tapaa minua. Hän näyttää niin viattomalta ettei varmaa kukaan minua edes uskoisi. Ja hän voi näyttää niin katuvalta kuin kukaan ihminen voi näyttää.
Miksi en pysty lähtemään?
Lähden kohta töihin niin luen kommentteja huomenissa tai sitten tänään illalla, mutta nyt niin paljon kuin kerkiän.
